Elämäni rakkaus jätti minut miten tästä selviää?

Kurjuus. Mutta aika auttaa aina. Olin sun tilanteessa pari vuotta sitten, otti todella koville... todellakin elämäni ihminen, mutta ei sitten samaa kokemusta kai hänellä. Mutta ajan kanssa... vaikka yhä oon joskus haikea, niin olen jopa yhden ihastumisenkin ehtinyt tässä kokea. Sitä ei vaan pysty siinä surun hetkellä miettimään, ja siksi tarttee aikaa että menee ohi. Keskity itseesi, sure rauhassa, ja sitten pikkuhiljaa tee asioita joista sulle tulee hyvää mieli. Ja tapaa ystäviä, juttele, pura, kirjoita ajatuksia jne. Kyllä se lopulta ohi menee. 

Voimia!

Aika auttaa, niin se vain on. Sure rauhassa alkuun, mutta muista silti, että elämässä on muutakin. Vietä aikaa muiden läheistesi kanssa. Sekin helpottaa hetkellisesti ja saat voimia. Melkein kaikki näitä sydänsuruja joutuu käymään läpi. Kyllä niistä selviää.

Ehtikö teillä olla pitkä suhde? Mä menetin elämäni rakkauden niin, että suhdetta ei ehtinyt kunnolla alkaakaan. Mietin, että miksi se sattui niin hirveästi. Tiesin, että olisin halunnut rakastaa. Koin epäonnistuneeni siinä. Se oli aivan kamalaa.

Sitten löysin viisauden, jossa sanottiin: "Sielu tietää vain yhden saavutuksen, ja se on rakastaa. Kun jätämme fyysisen olomuotomme, sielumme heijastaa sitä, kuinka menestyksekäs se oli tuossa pyrkimyksessään. Sitä ei kiinnosta, minkäkokoinen talo meillä oli, miten hieno auto, tai montako pankkitiliä meillä oli, vaan sielu välittää ainoastaan siitä, kuinka ilmaisimme rakkauttamme ja myötätuntoamme."

Tämä ei tietenkään lohduta rakkautta vaillejäänyttä, mutta se kertoo sen, että sinun rakkautesi on arvokas, sinun ei tarvitse olla muuta kuin olet.

Voimia, muuta osaa sanoa en.

Tai siis, kuten jo aikaisempi kirjoittaja, sinun täytyy hyväksyä se että toinen ei tuntenut samoin kuin sinä. Ja kuten tuo edellinen tuossa, sinun rakkautesi ei ollut väärin eikä huonoa, tuo toinen ei vain halunnut sitä. Jostain syystä, ehkä tiedät itse miksi tai ehkä et tiedä, mutta loppu mikä loppu.

Anna itsellesi aikaa. Ei loputtamasti kuitenkaan. Jos vuoden päästä vielä tuntuu aivan yhtä pahalle kuin nyt niin käythän juttelemassa jossain? Terkkarilta pääsee sairaanhoitajan vastaanotolle joka myös osaa ohjata eteenpäin. Omat lääkärit on välillä niin puukattuja että voi joutua odottamaan niin tosi tosi kauan ennenkuin pääsee mihinkään.

Voimia!