Lue keskustelun säännöt.
Äitini jätti minulle KATKERAN perinnön
20.07.2017 |
Äiti oli sotalapsena Ruotsissa neljä vuotta vanhempien sisarustensa kanssa. Asuivat ihanassa apteekkariperheessä Skoonessa. Kun sota loppui, kaikki kolme olisivat saaneet jäädä Ruotsiin, mutta äidin äiti halusi että yksi lapsista tulee kotiin. Kasvattivanhemmat joutuivat päättämään ja päätös osui äitiin, joka ei ollut vielä koulussa Ruotsissa.
Äiti palasi kamaliin oloihin Itä-Suomeen. Kaikesta oli pulaa ja rintamalta palannut isä oli alkoholisoitunut ja väkivaltainen. Pian hän kuoli ja äiti jäi yksin äidin äidin kanssa. Kun tämä meni uusiin naimisiin ja alkoi saada lapsia, äidistä tuli käytännössä perheen piika. Koulutuksesta ei ollut puhettakaan. Isäpuolikin ryyppäsi ja oli väkivaltainen.
Äiti meni 15-vuotiaana tehtaaseen töihin ja parikymppisenä naimisiin juopon kanssa. Lapsia syntyi kolme. Perhe hajosi kuitenkin pian ja äiti jäi yksin lasten kanssa. Pian heidät otettiin lastenkotiin.
70-luvulla äiti ja hänen miehensä muuttivat taas yhteen. Syntyi vielä kaksi lasta, joista toinen olen minä.
Elämä kotona oli helvettiä. Isä joi ja äiti itki. 80-luvun lopulla äiti sairastui ja kuoli. Asuttiin isän kanssa kunnes saatiin töitä.
Koko elämänsä äiti oli katkera sisaruksilleen jotka saivat jäädä Ruotsiin. Toisesta tuli lääkäri ja toisesta musiikinopettaja. Äidilläkin oli kaunis lauluääni ja sävelkorva.
Sisarukset Ruotsissa yrittivät ottaa yhteyttä ja tarjosivat apua. Mutta äiti ei avannut kirjeitä. Löysin ne hänen kuoltuaan.
Olen katkera ja kateellinen kaikille joilla on asiat paremmin ja erityisesti vihaan Ruotsia ja ruotsalaisia.
Kommentit (27)
Ymmärrän myös äitisi äitiä. Ne jotka lähettivät lapsensa Ruotsiin rakastivat lapsiaan niin paljon että halusivat lapset varmaan turvaan vaikka oli kamala ikävä. Kyllä minäkin haluaisin lapseni takaisin. Ehdottomasti. Sen verran itsekäs olisin. Olisin pelännyt itse tuhoutuvani jos suurin rakkauteni eli lapset olisi viety lopullisesti.
Kyseessä hyvin katkera tarina. Ei kuitenkaan kusta raunioille kyllä ylisukupolvinen tragedia koskettaa aina useita sieluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voi olla katkera korkeintaan äitinsä kovasta osasta, sillä häntä ei olisi olemassa mikäli äiti olisi jäänyt Ruotsin vauraampiin oloihin. Isäsi olisi saanut sinut jonkun vielä köyhemmän, juopomman ja väkivaltaisemman naisen kanssa, mietippä sitä ap.
Meistä moni muukin on syntynyt köyhiin oloihin, mutta ei asia katkeruudella ja surkuttelemalla miksikään muutu.
Onko sinulla itselläsi lapsia? Haluaisitko, että he saisivat asua paremmissa oloissa Ruotsissa vai haluaisitko elää heidän kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla totta, sillä sotalapset pakotettiin valtion taholta takaisin Suomeen.
Toinen on tuo, että miksi kasvattivanhemmat päättäisivät, kuka lähetettäisiin
Noin 15500 lasta ei palannut.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sotalapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee niinkuin minä. Ota viinaa, se helpottaa.
Se että vuosikymmenien takaisessa katkeruudessa elävälle ihmiselle neuvotaan, että kannattaisi jo mennä eteenpäin, ei ole tunnekylmää kettuilua vaan järjen ääntä. Miten itsekäs pitää olla, jos ei tajua, että tuolla tyylillä jokainen täällä olisi katkera ja kateellinen menneisyyden vanki. Meille kaikille tai vähintään niille sukulaisille on tapahtunut vääryyttä. Mitä mieltä niiden vatvomiseen on käyttää elämänsä?