Lue keskustelun säännöt.
Minkälaiset ihmiset nauttivat mustikoiden/puolukoiden poimimisesta?
20.07.2017 |
Ihan arvostan mutta kysyn siksi että se työasento on kauhein mitä kuvitella saattaa. Veikkaan että jopa vetreillä lapsilla alkaa selkä ja jalat sattua. Toinen asia on sen puuhan hitaus ja tylsyys, onhan se sellaista Iisakin kirkon rakentamista että en kestä sitä edes psykologiselta puolelta.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vasta kommentissa 12 mainittiin hyttyset. Eikö ne vaivaa teitä muita vai eikö teidän metsissä niitä ole?
Mä olen päästä varpaisiin verhottu, päässä sellainen verkkohattu. Ei häiritse ötökät.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan mustikoita ja se motivoi kummasti kyykkimään metsässä, vaikka en itse poimimisesta erityisemmin nautikaan
Keräilen marjoja melko leppoisalla asenteella. Olen nopea poimija, mutta tuhlaan aikaa marjojen syömiseen suoraan varvusta. Aikaa jää myös kiertelyyn ja pällistelyyn. Olen varmaan vähän yksinkertainen, mutta eläinten tai niiden jälkien näkeminen, erikoiset juurakot, kivet ja kolot sekä luonnonäänien kuunteleminen jaksavat viehättää kerrasta toiseen. Jos jostain syystä homma ei huvita, lähden kotiin ilman omatunnontuskia. Hyttyset eivät juuri haittaa, mutta hirvikärpäset ja punkit ovat ällöjä.
Poimiminen on kivaa! Perkaamisesta en välitä.
Mä käyn ja tykkään käydä, vaikka on selkävika. Istun ämpärin päällä. Täytän sen sitten ihan viimeksi.
Mä vaan tykkään. Joskus on mukava istua kalassa yhden suolammen rannalla, jossa kävin jo isän kanssa lapsena. Olen nähnyt suopöllön poikaset (onneks en tavannut mammaa) ja kotkan. Suopursun tuoksu on ihana.
Aloin käydä jo opiskelijana kun asuin Pohjois-Karjalassa. Myin marjoja. Fillarilla kuljin 15-20 km matkojakin marjojen perässä. Nykyään mulla on siellä mökki ja kuljen autolla. Mulla on aina koira mukana karhujen takia. Luotan että sillä on parempi kuulo...Pakastan marjat annossatseissa ja syön talvella rahkan ja jogurtin kanssa. Lisäksi teen mehua.
Parasta on ahomansikat joita saan omalta tontilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri ja tyrtärensä poimivat varmaan 30-40 ämpärillistä mökiltään kaikkia mahdollisia metsämarjoja. Rakastavat sitä ja tytöt tienaa muhkeat taskurahat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä siitä kykkimisestä mitään erityisiä kicksejä saa, metsässä on kuitenkin mukavaa ja tuloksena olevat marjat ilahduttavat läpi vuoden. Nopeastihan nuo poimurilla nousevat, kun ikäni olen kerännyt, nykyään kerään keskivertovuonna sellaiset kuutisen ämpäriä. Mukulat imuroi marjoja siihen tyyliin että keväällä alkaa aina arkkupakastimen pohja pilkottamaan ja enemmänkin menisi, pitäisi kai ostaa toinen pakastin.
Koko syksyn kun siellä kyykit, saat kuusi ämpäriä! Juuri tuota tarkoitan.
En todellakaan ole ns. luontoihminen.
AP
Voi, en minä siellä koko syksyä kyki. Yhdellä metsäreissulla kerää kaksi ämpäriä jos on paljon marjaa, puolitoista jos on vähemmän. Puolen päivän keikka ajoineen ja eväineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on ihminen huonossa kunnossa jos ei edes mustikoita pysty poimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vasta kommentissa 12 mainittiin hyttyset. Eikö ne vaivaa teitä muita vai eikö teidän metsissä niitä ole?
Free:tä naamaan, hiuksiin ja käsiin. Muuten pitkähihaista ja pitkäpunttista. Free ei tuoksu millekään, mutta oikeasti pitää verenimijät loitolla. Syksyllä puolukka-aikaan ei metsässä ole enää mitään itikoita, kun menee parin pakkasyön jälkeen marjastamaan. Hirvikärpäsetkin ovat poissa. Puolukka tarvitsee kypsyäkseen sen pienen pakkasen puraisun, tulee mehukas marja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nautin, koska tykkään muutenkin olla metsässä. Olen luontoihminen ja marjanpoiminnan ohella pääsee nauttimaan puiden huminasta ja luonnon äänistä. Oma tunnelmansa on siinäkin, kun saa istua kannonnokkaan syömään eväät. Ja enpä siitäkään valita, kun saa sitten ensimmäisen poimintareissun jälkeen herkutella uunituoreella mustikkapiirakalla. Kotoa olen varmaan marjastusinnostuksen saanut. Meidät lapset otettiin jo pieninä metsään mukaan. Poimimme omiin pikku kuppeihimme marjoja ja keksimme tarinoita tontuista ja muista metsän asukeista.
Jos ei ole kauhean innostunut tai hyvä marjastaja (kuten minä) saa marjoja ja sieniä "YYA -sopimuksella". Hyvät marjastajakaverit toimittaa mulle marjoja, osallistun mielelläni niiden putsaamiseenkin. Mä taas nautin ruoanlaitosta ja laitan heille ruokia pakkaseen samalla kun laitan omalle perheelle. Win-win. :)
Kälyni ja hänen äitinsä ovat varsinaisia hirmuja, niitä loukkaa henkilökohtaisesti jos marjoja ja sieniä jää metsiin mätänemään. Eikä veljen anoppi totisesti ole mikään tyttö enää, mutta hyvä tekniikka ja tottumus ilmeisesti korvaa iän aiheuttamat rajoitteet. Ja tietysti se nautinto, noillekin molemmille marjastaminen on nautinto.
13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luontoihmisenä ihan kiva poimia marjoja, eikä paikatkaan tule kipeäksi kun venyttelee ja on hyvä peruskunto.
Olen hurahtanut marjojen terveysvaikutuksiin ja syön mustikoita 50-70-litraa vuodessa + muut marjat ja kroppa kiittää. En muuten jaksaisi kiireistä elämänrytmiä, kun olen lähes 60v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä siitä kykkimisestä mitään erityisiä kicksejä saa, metsässä on kuitenkin mukavaa ja tuloksena olevat marjat ilahduttavat läpi vuoden. Nopeastihan nuo poimurilla nousevat, kun ikäni olen kerännyt, nykyään kerään keskivertovuonna sellaiset kuutisen ämpäriä. Mukulat imuroi marjoja siihen tyyliin että keväällä alkaa aina arkkupakastimen pohja pilkottamaan ja enemmänkin menisi, pitäisi kai ostaa toinen pakastin.
Koko syksyn kun siellä kyykit, saat kuusi ämpäriä! Juuri tuota tarkoitan.
En todellakaan ole ns. luontoihminen.
AP
Hyvästä marjapaikasta poimurilla kerää sangollisen marjoja 1-2 tunnissa, riippuen miten pitää taukoja.
Minulle metsä on parasta hermolepoa kiireisen ja stressaavan työpäivän jälkeen. Siellä asiat selkeytyvät. Kerään marjoja 50-80 litraa ja syön ne tietenkin lähes yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä joutuu tekemään kaikenlaista, vaikka ei tykkäisi, mutta tulos palkitsee.
Meillä marjoja syödään suuret määrät, niiden terveysvaikutusten vuoksi ja haluamme olla varmoja marjojen alkuperästä ja siksi poimimme ne itse.
Mulle tulee lähinnä mieleen, että millainen ihminen kysyy tällaisen kysymyksen? Oletko täysin luonnosta vieraantunut, kalpea koneellaistuja, jonka kunto ei kestä muutaman tunnin kävelyä ja kyykkimistä. Itse rakastan metsän rauhaa ja sen tuoreita puhtaita antimia: marjoja ja sieniä. Just eilen söin ensimmäiset kanttarellit ja toissapäivänä tuoreet mustikat luonnonjogurtin kera. Puoli nautintoa oli juuri se, että ne oli itse löydetty ja poimittu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ihminen huonossa kunnossa jos ei edes mustikoita pysty poimimaan.
No selkävika on yksi mikä estää aika tehokkaasti. Kipuja kestää tietyn määrän, sitten on päästävä oikaisemaan. Kun vielä täytyy pystyä perkaamaankin ne marjat.
t hän joka kerää 1-3 litraa päivässä
Lapsesta saakka olen rakastanut marjastamista. Ennen vanhaan poimittiin kovasti erilaisia marjoja säilöön talveksi. Mustikoita, lakkoja, puolukoita, vadelmia, karpaloita ja kotipihalta herukat ja mansikat. Lapsena marjat olivat karkin "korvike", koska karkkeja saatiin harvoin. Usein metsässä vietettiin koko päivä hyviä marikkoja etsien, ja voi sitä onnea, kun hyvä marikko löytyi. Näille päiväretkille mukaan otettiin hyvät eväät ja juotavat, ja kyllä voileipä ja kahvi maistui ihanalle kun ne nautittiin kannonnokassa istuen. Marjoja poimittiin myös myyntiin, sillä niitä myymällä pystyi tienaamaan vähän ylimääräistä. Kohtahan taas marjastuskausi alkaa, joten taas pitää yrittää saada pakastin täyteen talven varalle, ja tokihan marjoja syödään myös tuoreena sitä mukaa kun ne kypsyvät. En malta odottaa 😍!
Sääsket ei mua haittaa. Hillasuolla vaivaa mäkärät. Mustikassa riesana on hyönteisistä on maa-ampiaiset. Puolukassa saa olla jo rauhassa.