Kotona lapsia hoitava vanhempi tippuu äärimmäisen helposti järkyttävään köyhyyteen

Avioliittolaki: puolisoiden yhdenvertaisuus elintason suhteen, elatusvelvoite, omien kykyjensä mukainen osallistuminen perheen elatukseen.

Siinäpä kolme asiaa .

Minä olen kotona hoitamassa lapsia ja mies hyvätuloinen yrittäjä. Meillä on kummallakin omat tulot, rahat, sijoitukset ja lainat, lasten kulut maksetaan lastenhoitotililtä, jonne kumpikin siirrämme silloin tällöin rahaa tarpeelliseksi katsomamme määrän sekä lapsilisät. Sieltä maksetaan sitten lasten kuluja, kummatkin noin puoliksi. Muutenkin olemme sopineet noin puoliksi laskut ja muut kulut, kumpi maksaa mitäkin. Asuntolaina, tavallinen 110 neliön kymmenen vuotta vanha omakotitalo, meillä on miehellä 2/3 osaa ja minulla 1/3, molemmilla omat, uudehkot osamaksuautot. Kotihoidontuki tulee minun tililleni, lisäksi minulla on jonkin verran ansiotuloja kirjoitus- ja kuvaustöistä, miehen yrityksen kirjanpito ja markkinointia sekä osinkotuloja omistamastani, ennen lapsia säästämästäni osakesalkusta. Mies laittoi salkkuun ennen hoitovapaalle jäämistäni sen 3999 euroa, jolla korvataan tulevia, hoitovapaan vuoksi pieniä eläkkeitäni tulevaisuudessa. Voi olla jos olen kymmenen vuotta kotona niin laittaa vielä toisen kerran. Suosittelen tällaista systeemiä muillekin, ennakkosuunnittelua ja pitkäjänteisyyttä. N38tradenomi+M41amkinssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuus on ikävä kyllä toinen, mitä täällä jotkut maalailevat. Kotihoidontuki saattaa ajaa perheen melkoiseen ahdinkoon ja se, kumpi kotiin on jäänyt on täysin toisen armoilla.

Suomessa saa lain mukaan kukin osapuoli itsenäisesti päättää siitä, osallistuuko perheen elatukseen. Ja voisitko selvittää miten kotiin jäänyt on toisen armoilla? Jos ei saa suutaan auki raha-asioista ennen lapsia tai viimeistään siinä vaiheessa kun lasten hoitoa mietitään, niin huonompi homma. Siihen ei kyllä yhteiskunta voi puuttua.

Häh? Siis ei olekaan puolisoiden elatusvelvollisuutta tai edes lasten elatusvelvollisuutta? Missä vaiheessa lakia on muutettu?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka se mies kuinka kantaisi rahaa kotiin, jää kotona oleva nainen ensinnäkin ilman eläkettä ja sairausvakuutusta. Sitten kun nykyään ei tehdä avioehtoja eikä edes mennä naimisiin, ei miehen kuoltua saa edes leskeneläkettä.

Sitten ihmetellään ja ollaan soppajonossa vanhempana.

Ihan järkyttävää miten tyhmiä naiset on!

Maailmanlaajuisestikin naiselle nopein tapa suoraan köyhyyteen on nimenomaan lasten tekeminen.

Huolehtikaa nyt edes jotenkin itsestänne, jokainen nainen ansaitsee parempaa. Ihan oikeasti raivostuttaa naisten onneton lammasmaisuus, josta lopputuloksena on äärimmäinen köyhyys.

Puoliksi omistukseen kaikki, ja mies maksaa (ei mahdollisuutta miehelle omaisuuden kerryttämiseen naisen maksaessa juoksevat kulut), jos nainen on kotona, ja ennen kaikkea ei ikinä avioehtoa, jos aikoo lapsia tehdä!

Olen hoitanut kolmea lastani kotona, osin perhepäivähoitajana ja vähän myöhemmin tehden 6-tuntista työpäivää.

Lapsethan ovat pieniä vain kerran, ajattelin.

Tuli ero. Mies meni naimisiin ennen 50 v juhlaa uuden vaimon niin halutessa perhe-eläkkeen vuoksi.

Nyt eläkekertymä katsoessa ja ehkä pitkä eläkeikä edessä rn voi suoraan sanoa, että kaduttaa, mutta toisinkin voi tulevaisuuteen varautua!

Eli jos on halua hoitaa lasta itse kotona ja mies käy työssä ja kerryttää eläkettään niin ota eläkevakuutus!

On perheitä missä nainen on täysin tossun alla. Se on totta ja surullista. 

Mutta useimmin tuo hoitovapaa taitaa kyllä vaikuttaa negatiivisesti ihan molempien elämään, sekä sen kotona olevan että työssäkäyvän. Mun mielestä se on sitäpaitsi ainoa normaali perhejärjestely missä tulot on yhteiset ja molemmilla on sama elintaso kun on yhteiset lapset. En tajua sitä että nainen maksaa koko lastenhoitolystin omasta pussistaan, niinkuin ne lapset olisi vaan naisen oma pikku harrastus. Siinä muuten yksi silmäänkusemisen muoto sekin..

On totta etten käynyt pariin vuoteen kampaajalla. Kengät ostin halvimmalla Prisman alelaarista kun vanhat hajosi. Se oli kieltämättä virhe, koska sain jalkani piloille sillä tavoin. Enpä edes opiskelijana ollut noin tiukilla kuin hoitovapaavuosina. Kyllä siitä pitäisi enemmän saada yhteiskunnan tukea kuin 330e - verot. Ei nyt kolmea vuotta sentään, mutta esim. siihen saakka kun lapsi on 1,5- vuotta.. olisi inhimillisempää. 2-vuotiaana lapsen voi jo paremmilla mielin laittaa päiväkotiin ja tuon väliin jäävän puolen vuoden pystyy jokainen vielä keplottelemaan niillä mitättömillä tuloilla. Nykyinen 9kk on ehdottomasti liian vähän, tuo on useimmille se kaikista pahin ikävaihe aloittaa hoidossa, eroahdistuksineen jne, joten on aivan ymmärrettävää että äidit jää vielä "makaamaan kotiin" kun lapsi täyttää 9 kk. 

Minkälainen parisuhde se on jos puoliso antaa rakkaimpansa pudota jonnekin kauheaan köyhyyteen sen takia että hän hoitaa yhteisiä lapsia, ja toinen vielä olisi toisen puolison armoilla? Sehän kuulostaa täysin sadistiselta, ei miltään rakastavalta perheeltä.

Normaalissa perheessä lasketaan molempien tulot yhteen, ja siitä maksetaan kulut, jos jää jotain yli niin sitten se jää säästöön myöhempää tarkoitusta varten. Kumpikin toki saa käyttää rahojaan kohtuuden nimissä omiin menoihin. Se pienten lasten kotona hoitaminen on kuitenkin yhteinen päätös, kun kerran ne lapsetkin on yhteisiä. Onko se reilua pienelle yksivuotiaalle että hän ei osaa edes puhua tai kävellä kunnolla kun jo viedään kauheaan meteliin kakaralaumaan koko päiväksi, ja saa kaikki kulkutaudit sairastaa? Todella julmaa.

Vierailija kirjoitti:

Kotihoidontuki on perheen tuki,mutta kotona lasta hoitava vanhempi jää usein selviämään hirvittävän pienellä rahamäärällä. Muutama satanen hukkuu kodin menoihin, eikä itselle jää mitään. Perheen rahat ovat tiukilla ja vaikka jotain jäisikin, se työssäkäyvä päättää mihin rahat sijoitetaan. Kotona lasta hoitava saattaa kituuttaa parturitta, vaatteitta ja kengittä vuosia. Sosiaalituet ei koske, koska kht on perheen tuki ja perheellä yhteiset tulot. Lisäksi kotona lasta hoitava menettää eläkkeestään melkoisen siivun.

Kenestä tämä on reilua?

Oma vika.

hmmmhhh kirjoitti:

Minä en todellakaan ymmärrä lapsiperheessä näitä minun/sinun rahat juttuja. minut on kasvatettu pienestä pitäen siihen, ettà perheessä vallitsee tasa-arvo monessa mielessä eikä toista kyykytetä taloudellisesti eikä muutenkaan.

Näin on. Mutta nykyään on ihan käsittämättömiä neitejä nämä miehet. Suuri osa ei kykene olemaan kunnollinen mies ja isä. Valitettava asia, ja mulle riitti se rahasta vääntäminen. Oma isä ja koko suku on ollut tässä asiassa kunniallisia. Kasvatan lapseni yksin, eipä tarvi vääntää typerästä rahasta eikä mistään muustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Hoidat miehesi ja lastesi sijoitukset. Entä omasi?

Hoidan tietenkin myös omat sijoitukseni. Kuvittelin sen olevan itsestäänselvää, siksi en maininnut erikseen.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa uskoa, että valtaosa tähän ketjuun vastanneista olisi saanut yllätyslapsen tai -lapsia. Niin onko termi säästäminen täysin tuntematon? Meillä oli ja on omat rahat ja kaikki menot 50/50 -periaatteella. Näin myös sinä aikana, kun minä hoidin lastamme kotona. Koska minä halusin olla kotona niin minä sen totta kai maksoin ihan itse. Kun jäin äitiyslomalle, tilillä oli puolentoista vuoden lainanlyhennykset, en koe että olisin tipahtanut köyhyyteen. 

Toki jokainen pari sopii asiat etukäteen ja heille sopivimmalla tavalla.... vai sopiiko?

Meillä samalla lailla. Työssäkäydessä säästin rahaa, en nyt ihan pelkästään lasta varten vaan tulevaisuutta varten ylipäätään. Nyt olen ollut vuoden lapsen kanssa kotona ja jaamme yhä yhteiset menot puoliksi ja omat menot maksamme itse. Halusin jäädä pidemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lasta vaikka alunperin suunnittelin palaavani töihin 9kk jälkeen. Miksi mieheni pitäisi elättää minut jos haluan vapaaehtoisesti olla kotona? Minun puolestani mieheni saa jäädä jälkeeni vielä vuodeksi kotiin hoitamaan lastamme mutta minä en silloin maksa hänen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin päätetään yhdessä, mihin rahat käytetään. Ennen lasten hankkimista ja kotihoidontuelle jäämistä kannattaa koittaa ottaa selvää siitä puolisosta, millainen hän oikeasti on ja miten suhtautuu talousasioihin...

Kuule, tähän ei kannata tuudittautua. Kenen tahansa mies voi lähteä ykskaks jonkun toisen matkaan. Ja siinähän yrität pärjätä. Vaikka se tuntuisi kuinka järkyttävältä, niin voit lukea täältä palstalta että "hänellähän oli vain yksi elämä" yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa uskoa, että valtaosa tähän ketjuun vastanneista olisi saanut yllätyslapsen tai -lapsia. Niin onko termi säästäminen täysin tuntematon? Meillä oli ja on omat rahat ja kaikki menot 50/50 -periaatteella. Näin myös sinä aikana, kun minä hoidin lastamme kotona. Koska minä halusin olla kotona niin minä sen totta kai maksoin ihan itse. Kun jäin äitiyslomalle, tilillä oli puolentoista vuoden lainanlyhennykset, en koe että olisin tipahtanut köyhyyteen. 

Toki jokainen pari sopii asiat etukäteen ja heille sopivimmalla tavalla.... vai sopiiko?

Meillä samalla lailla. Työssäkäydessä säästin rahaa, en nyt ihan pelkästään lasta varten vaan tulevaisuutta varten ylipäätään. Nyt olen ollut vuoden lapsen kanssa kotona ja jaamme yhä yhteiset menot puoliksi ja omat menot maksamme itse. Halusin jäädä pidemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lasta vaikka alunperin suunnittelin palaavani töihin 9kk jälkeen. Miksi mieheni pitäisi elättää minut jos haluan vapaaehtoisesti olla kotona? Minun puolestani mieheni saa jäädä jälkeeni vielä vuodeksi kotiin hoitamaan lastamme mutta minä en silloin maksa hänen elämäänsä.

Koska se on panostus teidän yhteiseen lapseen? Ei meillä ainakaan kotiin jääty vain oman itsen ja halun vuoksi, vaan sen lapsen vuoksi. Meillä mies maksoi oikein mielellään isomman siivun laskuista, ja oli vaan tyytyväinen että lapsi sai näin parasta mahdollista hoitoa. Ihan typerää edes ajatuksen tasolla että vain toinen mahdollistaa parhaan hoidon lapselle a. omilla säästöillään b. omalla tulonmenetyksellään.

Ihan hullua tuollainen ajatus ettei voi toista elättää edes hetken LAPSEN vuoksi. Puolin ja toisin!! Kai teillä on omat hyllytkin jääkaapissa ja omat vessapaperirullat? Että varmasti kaikki menee 50/50 sen tavoitellun kahdeksankymmenen avioliittovuoden aikana 😂

Kovasti sanotaan että se mies voi yks kaunis päivä lähteä. No juu. Niin voi. Sitä odotellessa. Ihminen pärjää omillaan jos pärjää. Jos eron jälkeen jää keppikerjäläiseksi niin se on voivoi. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksa uskoa, että valtaosa tähän ketjuun vastanneista olisi saanut yllätyslapsen tai -lapsia. Niin onko termi säästäminen täysin tuntematon? Meillä oli ja on omat rahat ja kaikki menot 50/50 -periaatteella. Näin myös sinä aikana, kun minä hoidin lastamme kotona. Koska minä halusin olla kotona niin minä sen totta kai maksoin ihan itse. Kun jäin äitiyslomalle, tilillä oli puolentoista vuoden lainanlyhennykset, en koe että olisin tipahtanut köyhyyteen. 

Toki jokainen pari sopii asiat etukäteen ja heille sopivimmalla tavalla.... vai sopiiko?

Naisen ei missään tapauksessa kannata suostua tämänkaltaiseen järjestelyyn, jossa maksaa puolet ja puolet kaikesta, sillä hän huolehtii sen työssäkäyvän puolison lapsesta siinä tapauksessa täysin ilmaiseksi ja menettää siinä ansioitaan. Tämä ajattelutapa tuntuu olevan yleinen, mutta siinä mielessä väärässä että suuremmin tienaava eriytyy muusta perheestä ja köyhä pysyy köyhänä.