Lue keskustelun säännöt.
Kotona lapsia hoitava vanhempi tippuu äärimmäisen helposti järkyttävään köyhyyteen
20.07.2017 |
Kotihoidontuki on perheen tuki,mutta kotona lasta hoitava vanhempi jää usein selviämään hirvittävän pienellä rahamäärällä. Muutama satanen hukkuu kodin menoihin, eikä itselle jää mitään. Perheen rahat ovat tiukilla ja vaikka jotain jäisikin, se työssäkäyvä päättää mihin rahat sijoitetaan. Kotona lasta hoitava saattaa kituuttaa parturitta, vaatteitta ja kengittä vuosia. Sosiaalituet ei koske, koska kht on perheen tuki ja perheellä yhteiset tulot. Lisäksi kotona lasta hoitava menettää eläkkeestään melkoisen siivun.
Kenestä tämä on reilua?
Kommentit (55)
Kotihoidontuelle jääminen on vapaaehtoista. Mene töihin. Siksi toiseksi en ymmärrä, miten perheessä voi olla puolisoilla erilaiset elintasot. Nainen kituuttaa kotihoidontuilla ja lapsilisillä, ja mies kuluttaa omiin tarpeisiinsa ansiotyöstä saatua palkkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan kaikki ihan hirveän kallista. Itsellä kolme lasta ja hirveästi menee rahaa ruokaan yms.
Täytyy olla kyllä hyvät tulot, jotta saa kohtuullisen elintason.
Olis kyllä kiva tietää miten suhtkoht pienillä tuloilla joillakin on talot, mökit, autot, lasten kalliit harrastukset. Sekä kaksi kertaa vuodessa ulkomaanmatkat.
Aikaisemmin olin yksinhuoltaja ja matalapalkka-alalla. Ei ollut pulaa mistään. Asuntolainakin oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään järkeä tosiaankaan. Jos haluaa kotona hoitaa lapsia on ansiosidonnainen kh-tukea huomattavasti järkevämpi vaihtoehto.
Ai se on joku valintakysymys vai!?:D
On se. Vaatii toki viitseliäisyyttä vähän enemmän.
Mä en ymmärrä niitä kollegoitani jotka ovat olleet 6v kotona kahden lapsen vuoksi ja menettäneet rahallisesti törkeitä määriä. Miehensä eivät ole olleet kotihoitajina. Näiden kollegoiden palkkan on pakosti vähintään 50 000 e / v ja tämä kertaa 6 on 300 000. Verojen jälkeen siis persnettoa n. 200 000 e, eläkettäkään ei ole kertynyt (tosin sitä nyt ei mun sukupolvi pääse edes nauttimaan - sitä suuremmalla syyllä kannattaisi olla tarkka tuloistaan). Ja mitään ylimääräistä eläkettä eivät heidän miehensä ole heille maksaneet.
Meillä oltiin 1 v / lapsi ja sekin jaettuna puoliksi miehen kanssa. Lapset hyvään yksityiseen päiväkotiin sen jälkeen ja joustavan työajan vuoksi ovat siellä n. 6 h päivässä. Mitään en ole menettänyt, en lapsen kasvun seuraamisessa saati työtuloissa. Kotiäidiksi en olisi edes halunnut jäädä, tyhmentää normaalin ihmisen.
Sitä varten meillä isäkin oli oman aikansa lasta hoitamassa kotihoidontuella. Tuo nyt muutenkin on sellainen muutaman vuoden poikkeustapaus, että sitä varten sovittiin poikkeusjärjestelyt menojen jakoon (normaalisti yhteiset menot 50-50 ja omat rahat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mistä ne rahat pitäisi sille kotiin jäävälle tulla? Taikaseinästä? Kyllä se on niin, että jos toinen jää pariskunnan yhteisestä sopimuksesta kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia, niin sitten sen työssäkäyvän tulot on perheen yhteisiä tuloja. Ei se yhteiskunnalle kuulu maksaa siitä, että hoitaa omia lapsiaan. Naisten kannattaa todellakin varoa tuota ansaa, että jäädään miehen armoille, ilman että sovitaan pelisäännöistä. Kotiin jäävä häviää myös tulevassa eläkkeessä, mikä tulisi jokaisen tajuta, vaikka ei omasta urakehityksestään niin välitäkään.
Siis yhteiskunnan ei kuulu maksaa.. t. 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä niitä kollegoitani jotka ovat olleet 6v kotona kahden lapsen vuoksi ja menettäneet rahallisesti törkeitä määriä. Miehensä eivät ole olleet kotihoitajina. Näiden kollegoiden palkkan on pakosti vähintään 50 000 e / v ja tämä kertaa 6 on 300 000. Verojen jälkeen siis persnettoa n. 200 000 e, eläkettäkään ei ole kertynyt (tosin sitä nyt ei mun sukupolvi pääse edes nauttimaan - sitä suuremmalla syyllä kannattaisi olla tarkka tuloistaan). Ja mitään ylimääräistä eläkettä eivät heidän miehensä ole heille maksaneet.
Meillä oltiin 1 v / lapsi ja sekin jaettuna puoliksi miehen kanssa. Lapset hyvään yksityiseen päiväkotiin sen jälkeen ja joustavan työajan vuoksi ovat siellä n. 6 h päivässä. Mitään en ole menettänyt, en lapsen kasvun seuraamisessa saati työtuloissa. Kotiäidiksi en olisi edes halunnut jäädä, tyhmentää normaalin ihmisen.
Ei kaikilla mene siten kun suunnitellaan. Itse sairastuin masennukseen ja olin osasto-hoidossa 4 viikkoa vauvan kanssa.
Sen jälkeen anoppi otti minut silmätikuksi kun olin hullu vaikka kuntouduin hyvin.
Mies oli/on yrittäjä ja teki 12 työpäiviä ja kesäloman pituus hänellä oli 1-2 viikkoa max. vuodessa.
Onko vielä niitä jotka tekevät lapsia putkeen ja nauttivat kodinhoitotuesta? Tekevät siis 5 lasta putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus on ikävä kyllä toinen, mitä täällä jotkut maalailevat. Kotihoidontuki saattaa ajaa perheen melkoiseen ahdinkoon ja se, kumpi kotiin on jäänyt on täysin toisen armoilla.
Suomessa saa lain mukaan kukin osapuoli itsenäisesti päättää siitä, osallistuuko perheen elatukseen. Ja voisitko selvittää miten kotiin jäänyt on toisen armoilla? Jos ei saa suutaan auki raha-asioista ennen lapsia tai viimeistään siinä vaiheessa kun lasten hoitoa mietitään, niin huonompi homma. Siihen ei kyllä yhteiskunta voi puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidontuki on perheen tuki,mutta kotona lasta hoitava vanhempi jää usein selviämään hirvittävän pienellä rahamäärällä. Muutama satanen hukkuu kodin menoihin, eikä itselle jää mitään. Perheen rahat ovat tiukilla ja vaikka jotain jäisikin, se työssäkäyvä päättää mihin rahat sijoitetaan. Kotona lasta hoitava saattaa kituuttaa parturitta, vaatteitta ja kengittä vuosia. Sosiaalituet ei koske, koska kht on perheen tuki ja perheellä yhteiset tulot. Lisäksi kotona lasta hoitava menettää eläkkeestään melkoisen siivun.
Kenestä tämä on reilua?
Älä jää kotiin hoitamaan lapsia, sillähän tuo parhaiten ratkeaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kun otatte miesten nimiä saattekin pudota köyhyyteen.
Miksi siellä kotona pitäisi maata vuosikausia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo yli 10 vuotta sitten kuollut äitini oli töissä lastenkodissa ja palasi töihin minun ollessani hyvin pieni. Tuolloin aikana, jolloin miesten kotona oli harvinaista isä jäi hoitamaan minua pientä tyttöä. Pikkusiskoni kohdalla äitini oli kauemmin kotona, mutta palasi töihin siskonikin ollessa pieni. Vasta aikuisiällä olen ymmärtänyt, kuinka tuo minuun vaikuttikaan. Vieraat lapset, joiden hoidosta sai rahaa olivat äidilleni omaa lasta tärkeämpiä. Isällänikin oli muita hoitolapsia, mutta aina poikia ja nuo hoitolapsetkin olivat minua tärkeämpiä. Äitini ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia, noh ainakin minä olinkin ei-toivottu ja vielä vähemmän olla töissä lastenkodissa. Minä jäin ilman äidinrakkautta ja ilman apua äidiltäni silloin kun olisin sitä tarvinnut. Totuus lastenkodin työntekijöistä voi siis olla aika karu. En koskaan ehtinyt selvittää välejäni äitini kanssa ja isäsuhdekin on hyvin vaikea.
Kerro miehelle että päivähoito maksaa 300e/lapsi, pyydä miestä maksamaan siitä puolet sulle koska hoidat lapset. Hinnoittele kotityöt joita teen miehen työpäivän aikana. Peri maksu mieheltä.
Vai, mitäs jos olisitte oikeassa parisuhteessa ja keskustelisitte avoimesti raha-asioista.
En jaksa uskoa, että valtaosa tähän ketjuun vastanneista olisi saanut yllätyslapsen tai -lapsia. Niin onko termi säästäminen täysin tuntematon? Meillä oli ja on omat rahat ja kaikki menot 50/50 -periaatteella. Näin myös sinä aikana, kun minä hoidin lastamme kotona. Koska minä halusin olla kotona niin minä sen totta kai maksoin ihan itse. Kun jäin äitiyslomalle, tilillä oli puolentoista vuoden lainanlyhennykset, en koe että olisin tipahtanut köyhyyteen.
Toki jokainen pari sopii asiat etukäteen ja heille sopivimmalla tavalla.... vai sopiiko?
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus on ikävä kyllä toinen, mitä täällä jotkut maalailevat. Kotihoidontuki saattaa ajaa perheen melkoiseen ahdinkoon ja se, kumpi kotiin on jäänyt on täysin toisen armoilla.
Millätavalla toisen armoilla?
Vaikka se mies kuinka kantaisi rahaa kotiin, jää kotona oleva nainen ensinnäkin ilman eläkettä ja sairausvakuutusta. Sitten kun nykyään ei tehdä avioehtoja eikä edes mennä naimisiin, ei miehen kuoltua saa edes leskeneläkettä.
Sitten ihmetellään ja ollaan soppajonossa vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen koko ajan päättänyt sijoitusasioista meidän perheessä, ei miestä jaksa sellaiset juurikaan kiinnostaa. Hoidan miehen sijoituksia valtakirjalla ja hoidan myös lapsen sijoitukset, jotka periaatteessa olisivat vanhempien yhdessä hoidettavia. Teen maistraattiin vuositilin ja mies laittaa siihen oman nimmarinsa.
Vasta viime vuosina mies on opetellut käyttämään verkkopankkia ja hänellä on jonkin verran omia säästöjä (joita ei saa aikaiseksi sijoittaa, vaikka yritän potkia persuuksille).
Kannattaa tosiaan katsoa minkälaisen miehen kanssa pariutuu ja perustaa perheen. Miehen isot tulotkaan eivät auta, jos hän on sitä mieltä että lapset ovat naisen projekti ja nainen maksakoon omat ja lastensa menot kotihoidontuesta.
Hoidat miehesi ja lastesi sijoitukset. Entä omasi?
Ihan järkyttävä ajatus, että vaimo kärsisi jotenkin kotiin jäämisestä ja mies ei?! Ihan on yhteiset tulot ja yhteiset menot. Samassa veneessä yhdessä ollaan. Kukin tuo sen potin, minkä kulloinkin pystyy. Kannustan avaamaan keskustelun oman miehesi kanssa rohkeasti tästä näkökulmasta. Yhdessä olette päättäneet hankkia lapsia. Lapset on myös miehen. Tsemppiä!