Mitä sinulle tulee mieleen kaupungin vuokra-asunnoista

Mamut, ja nuoret lapsiperheet, yksihuoltajat. Eipä noita kaupungin asuntoja uudella maalla muut taida saada. Mamut jonossa etummaisena. Asuvan kun apinalauma, säännöistä viis.

Kylmät huoneet talvella kun lämmityksestä ei päätä asukkaat niin kuin osaketaloissa.

Riippuu kovasti keistä puhutaan. Sinänsä kaupungin vuokratalo ei herätä tunteita. 

Monet asuvat niissä elämänsä välivaiheissa. Juuri, jos toinen esim. opiskelee ja rahat eivät riitä ykstyisen puolen vuokra-asuntoon saati omistusasuntoon. 

Helsingissä on todella julmat hinnat. Voi tsekata Oikotieltä. 

Jos nyt vanhempi pariskunta asuu, niin ainahan voi elämä ollut vähän kovaa. Sairautta, konkursseja tms. 

En ajattele muuta kuin, että rahat eivät nyt riitä muuhun. Pieni osa näissä asuvista on mitään muuta kuin ihan tavallisia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän niistä tietty mielikuva tulee, tietenkin. Jo lapsena tiedettiin asuinalueemme kerrostaloista, missä on omistusasuntoja ja mitkä talot ovat kaupungin vuokrataloja. Kyllä sen eron näki jo, kun tuli rappukäytävään. Vuokrataloissa saattoi olla töherretyt seinät ja joku oli voinut pissata rappuun, ainakin hajusta päätellen. Omistusasuntojen taloissa taas raput olivat siistejä, hiljaisia (koska ihmiset olivat töissä päivällä, eivätkä illallakaan metelöineet, pianon soittoa tms. saattoi kuulua) ja niissä oli toisinaan kasveja tai muuta viihtyvyyttä lisäävää. Nämä muistot ovat siis pk-seudulta rauhallisesta lähiöstä 80-90-luvulta.

Ihmiset asuvat kaupungin vuokra-asunnoisssa monista eri syistä ja joukossa on varmasti paljon "kunnollista", pienituloista väkeä. Ikävä kyllä se toinen joukko - päihteiden väärinkäyttäjät, elämäntapatyöttömät yms. - määrittävät mielessäni edelleen aika pitkälle mielikuvan noista asunnoista. En muuttaisi itse, ellen olisi äärimmäisessä taloudellisessa ahdingossa, eikä mitään muita vaihtoehtoja olisi.

Mistä lapsena edes olisit tiennyt käsitteen "kaupungin vuokra-asunto"? 

Kyllä sinua on valistaneet vanhempasi. Itse olisit mahdollisesti todennut vain taloissa jotain erilaisuutta. 

Kysytkö ihan tosissasi? Eihän erilaisten asumismuotojen ymmärtäminen mitään ydinfysiikkaa ole, varsinkaan tällä tarkkuudella. Lapset - etenkin uutisia lukevat/katsovat ja tiedonjanoiset - ymmärtävät paljon enemmän ympäröivästä maailmasta ja yhteiskunnasta, kuin ehkä kuvittelet. 

Että niihin on hirveät jonot.

Kerran kaupungin asunnossa asuneena tein päätöksen, että ei koskaan enää. Oli ihan kamalaa. Taloon oli ahdettu liikaa ongelmatapauksia. Sen vaiheen jälkeen asuin monta vuotta vakuutusyhtiön vuokratalossa. Rauhallisempaa oli, mutta nykyään ne ovat kuin kaupungin vuokratalot asukasainekseltaan. Hirveästi maahanmuuttajia. Tunnen sieltä ihmisiä, jotka ovat suurten haittojen takia muuttaneet pois. Minä muutin myös, mutta syynä oman asunnon osto. Täällä nyt sitten asutaan ja maksetaan lainaa ja remontteja ja talomme on alkanut täyttyä sijoitusasunnoista, joiden asukkaat ovat usein niitä, joiden vuokran maksaa asumistuki lähes kokonaan. Sitten vieä nämä tietyt säätiöt ostelevat kämppiä tukiasunnoiksi. Eli pakoon et pääse, jos rauhallista elämää kaipaat. Tämä talo oli aikaisemmin hiljainen, nykyään pihalla ja rapussa raikaa eksoottiset kielet ynnä narkkien ja humalaisten mökellys. Sitten vieä Forenomin tapaiset yritykset takaavat, että vuokralaiset vaihtuvat tiheään ja meno on kuin hostellissa asuis.

Koti, viihtyisä, mukavat naapurit, kiva asuinalue

Vierailija kirjoitti:

Muovimatto

Nykyään vuokra-asunnoissa on laminaatit. Muovimattoa on lähinnä omistusasunnoissa joita ei raskita rempata.

Vierailija kirjoitti:

Mamut, ja nuoret lapsiperheet, yksihuoltajat. Eipä noita kaupungin asuntoja uudella maalla muut taida saada. Mamut jonossa etummaisena. Asuvan kun apinalauma, säännöistä viis.

Vuokra-asunto on uusi statussymboli kun herättää kateutta

Tulee mieleen koti. Olisin ikionnellinen, jos kaupunki tarjoaisi mitä tahansa kämppää. 

Terkuin: Kavereiden nurkissa asuva opiskelija

Mulla oli kamalat ennakkoluulot kaupungin vuokratalossa asumisesta. Nyt kuitenkin asutaan kaupungin vuokratalossa  ihan uudella asuinalueella uudehkossa kiinteistössä, jossa on valitettavasti jo neljän vuoden jälkeen sisäilmaongelmia. Vuokranantaja ei reagoi mitenkään. Eli onhan ne talot monesti halvalla ja huolimattomasti tehty. Naapurit on kyllä kivoja: opiskelijoita, lapsiperheitä ja duunareita. 

Siistit pinnat, laminaatit, lasitetut parvekkeet ja modernit keittiöt, mutta kyllä me edullisemmin asuttais yksityisellä niin kauan kunnes valmistutaan ja ostetaan oma talo. Alueelta ei vaan haluttais pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän niistä tietty mielikuva tulee, tietenkin. Jo lapsena tiedettiin asuinalueemme kerrostaloista, missä on omistusasuntoja ja mitkä talot ovat kaupungin vuokrataloja. Kyllä sen eron näki jo, kun tuli rappukäytävään. Vuokrataloissa saattoi olla töherretyt seinät ja joku oli voinut pissata rappuun, ainakin hajusta päätellen. Omistusasuntojen taloissa taas raput olivat siistejä, hiljaisia (koska ihmiset olivat töissä päivällä, eivätkä illallakaan metelöineet, pianon soittoa tms. saattoi kuulua) ja niissä oli toisinaan kasveja tai muuta viihtyvyyttä lisäävää. Nämä muistot ovat siis pk-seudulta rauhallisesta lähiöstä 80-90-luvulta.

Ihmiset asuvat kaupungin vuokra-asunnoisssa monista eri syistä ja joukossa on varmasti paljon "kunnollista", pienituloista väkeä. Ikävä kyllä se toinen joukko - päihteiden väärinkäyttäjät, elämäntapatyöttömät yms. - määrittävät mielessäni edelleen aika pitkälle mielikuvan noista asunnoista. En muuttaisi itse, ellen olisi äärimmäisessä taloudellisessa ahdingossa, eikä mitään muita vaihtoehtoja olisi.

Mistä lapsena edes olisit tiennyt käsitteen "kaupungin vuokra-asunto"? 

Kyllä sinua on valistaneet vanhempasi. Itse olisit mahdollisesti todennut vain taloissa jotain erilaisuutta. 

Omituinen ajatuksenkulku sinulla. Näin aikuisena totean, että vietin lapsuuteni kaupunginasunnossa, joten mikä siinä oli epäselvää?

Lapsena toki kävin kavereilla, jotka asuivat omistusasunnoissa, jopa omakotitaloissa. En silti tuntenut itseäni tai kotiani huonommaksi millään tavalla, eivätkä kaverit minun kotiani. Päinvastoin, kaverit halusivat tulla useimmiten meille, koska kotini ilmapiiri toivotti heidätkin tervetulleiksi.

En muista lapsena ihmetelleeni mitenkään sitä, että ihmiset asuvat eri lailla.  Enkä kyllä ihmettele vieläkään.

Tosin siitä olen surullinen, että suomalaisten vauraus, joka on perinteisesti ollut asunnoissa, keskittyy sekin nykyään yhä pienemmälle piirille.

Joihinkin kohteisiin keskittyy se ongelmasakki. Kolmensadan metrin päässä on sellainen vuokratalokompleksi jossa on osa tämän pikkukaupungin ongelmaporukasta. Köyhyyttä, autonromuja, neuloja, kaljatölkkejä, sammuneita ja eritteitä näkyy katukuvassa.

Meidän lähellä on kaupungin vuokratalojen "keskittymä". Muutama luhtitalo, loput rivareita. Pakko sanoa, että tämä täysin tavallinen, rauhallinen, keskiluokkainen alue olisi paljon kivempi ilman noita kaupungin asuntoja. Ei millään pahalla niissä asuvia normaaleja ihmisiä kohtaan, mutta kyllä sen näkee että osa huono-osaisista keskittyy juuri näihin vuokra-asuntoihin. 

Ja heidän lapsensa näkyvät ja kuuluvat leikkipuistoissa, joissa rivareita lähimmässä ei ole kiva pienten lasten kanssa leikkiä. Siellä rikotaan muiden leluja, kiroillaan ja vahingoitetaan muita, uhmataan aikuisia eikä välitetä mistään mitään. Ja nyt puhun ala-asteikäisistä lapsista! Taloissa asuu romaneja, joiden lapsilla ei ole mitään sääntöjä ja kantasuomalaisia, joiden lapsilla ja nuorilla ei ole mitään sääntöjä. Muutama juoppokin pysyttelee lähinnä omissa oloissaan, mutta nämä lapset terrorisoivat niin lähialueita kuin lähikouluakin.

Ja aivan turha painaa nuolta alas, kaikki kaupungin vuokra-asunnoissa asuvat eivät tietenkään ole ongelmaperheitä. Mutta niitä on keskimäärin enemmän kuin alueella jossa isoa vuokratalokeskittymää ei ole. Ja kyllä aiomme koulushoppailla eli muuttaa alueelle, jossa on vähemmän pahoinvoivia lapsia ja nuoria. Sori siitä. 

narkkeja yms ainesta täynnä, ei ole kivaa jos näitä taloja on parin sadan metrin säteellä omasta omistusasunnosta... toisaalta sikis tää kämppä varmaan olikin 75k halvempi kun vastaava ilman moisia naapureita..

Me myytiin oma asunto ja muutettiin kaupungin vuokra-asuntoon omakotitalon rakentamisen ajaksi. Mitä vikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän niistä tietty mielikuva tulee, tietenkin. Jo lapsena tiedettiin asuinalueemme kerrostaloista, missä on omistusasuntoja ja mitkä talot ovat kaupungin vuokrataloja. Kyllä sen eron näki jo, kun tuli rappukäytävään. Vuokrataloissa saattoi olla töherretyt seinät ja joku oli voinut pissata rappuun, ainakin hajusta päätellen. Omistusasuntojen taloissa taas raput olivat siistejä, hiljaisia (koska ihmiset olivat töissä päivällä, eivätkä illallakaan metelöineet, pianon soittoa tms. saattoi kuulua) ja niissä oli toisinaan kasveja tai muuta viihtyvyyttä lisäävää. Nämä muistot ovat siis pk-seudulta rauhallisesta lähiöstä 80-90-luvulta.

Ihmiset asuvat kaupungin vuokra-asunnoisssa monista eri syistä ja joukossa on varmasti paljon "kunnollista", pienituloista väkeä. Ikävä kyllä se toinen joukko - päihteiden väärinkäyttäjät, elämäntapatyöttömät yms. - määrittävät mielessäni edelleen aika pitkälle mielikuvan noista asunnoista. En muuttaisi itse, ellen olisi äärimmäisessä taloudellisessa ahdingossa, eikä mitään muita vaihtoehtoja olisi.

Mistä lapsena edes olisit tiennyt käsitteen "kaupungin vuokra-asunto"? 

Kyllä sinua on valistaneet vanhempasi. Itse olisit mahdollisesti todennut vain taloissa jotain erilaisuutta. 

Kysytkö ihan tosissasi? Eihän erilaisten asumismuotojen ymmärtäminen mitään ydinfysiikkaa ole, varsinkaan tällä tarkkuudella. Lapset - etenkin uutisia lukevat/katsovat ja tiedonjanoiset - ymmärtävät paljon enemmän ympäröivästä maailmasta ja yhteiskunnasta, kuin ehkä kuvittelet. 

Ehkä kirjoittaja mielsi asian pikkulapsina. En siis itse kirjoittanut tuota. 

Lapsi on juridisessa mielessä 17-vuotiaskin. Ei kai ole epäilystä, etteivätkö tietäisi käsitteen kaupungin vuokratalo monistakin lähteistä. 

Alakoululainenkin tarvitsee tukea siihen, että ymmärtää kaupungin vuokratalon pahan tyyssijana. 

Sensuuriko vei kirjoitukseni? Mitään syytä sille ei kyllä ollut.

Olen 16-vuotiaasta asti töissä käynyt, kohta eläkkeelle pääsevä (onneksi), en yhteiskunnan loinen enkä syrjäytynyt.  Kaupungin vuokratalo, jossa asun on niin hyvällä paikalla, että harkitsen tarkkaan, ennenkuin tästä enää muutan. Juuri eilen katselin parvekkeeltani pihaa: se on kaunis, pensaita (mm.tuoksuvia sireeneitä), puita, lintuja paljon pihapiirissä. Räystäspääskyillä on varmaan pesä, koska  ne lentelevät ylös alas iltaisin. Keväällä jopa näen talon vieressä olevan suihkulähteen, kun pensaat eivät ole niin tuuheita kuin nyt. Solina kuuluu parvekkeelleni. Eihän tämä nyt ihan idylli sentään ole, tässä asuu muutamia alkoholisoituneita miehiäkin.  Harmi kyllä, isännöitsijä ei oikein viitsi pitää heille mitään kuria.  Rappumme on ollut nyt rauhallinen pitkään, joskus aikoja sitten olen soittanut  poliisit rauhoittelemaan rähinää. Nyt en muista, koska olisin valvonut jonkun naapurin aiheuttaman melun takia. Ehkä  noilla kavereilla on teidossa, ettei rähinää suvaita?

Miksi sitten minulla ei ole omaa asuntoa? Olin yksinhuoltaja (niitä paljon parjattuja), ja siis ihan totaali-yh. Lapsi opiskeli pitkälle, sekin tietenkin vaati minultakin taloudellista tukea, vaikka lainaakin otti ja töissä kävi sittemmin. Asui opiskelupaikkakunnalla vielä. Olisi tarvittu takaaja(t) asuntolainaan, ja 90-luvun lamaa seuranneena en halunnut pyytää vanhempiani.

Olen käynyt myös Helsingissä, jossa lapseni asuu kaupungin vuokra-asunnossa. Hänkin sai heti valmistuttuaan töitä, samoin vaimonsa. Olen viettänyt siellä joskus lähes viikon, mutta mitään naapureiden rähinää en ole kuullut. Enkä poliisejakaan  nähnyt siinä talossa. Naapurien pikkupojat moikkasivat heti iloisesti, vaikka olin heille vieras ihminen. Ja avasivat hissin ovenkin; sellaista ei ehkä odottaisi tuollaisten n. 9-11-vuotiaiden naskaleiden  tekevän. Toinen heistä oli  ihan "pottunokka", toinen tummempi-ihoinen. Lasten ääniä kuuluu toki pihalta, mutta niin pitääkin. Jos heitä kerran asuu talossa.

Juu, varmasti on toisenlaisiakin taloja, kuten joku sanoi. Jos täältä joutuu lähtemään, joutuu ehkä sitten sellaiseen - rauhattomampaan taloon. Vuokrat täytyy ainakin maksaa ajallaan, muuten tulee lähtö.

Mieleeni tulee heikosta kuulosta kärsivät ihmiset. Muu ei selitä sitä, että kaupungin vuokrataloissa huudetaan koko ajan - pihoilla, rapuissa ja asunnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi, jonka perään et ole osannut laittaa kysymysmerkkiä. Kannattaa aloittaa provoamisen opiskelu aivan alkeista ja käydä kymppiluokka toisen kerran.

Otsikkoon ei tule pistettä tai kysymysmerkkiä.