Mitta täynnä

Mieheni on aina hyväksynyt minut sellaisena kuin olen eikä ryyppää tai hakkaa - ulospäinkin on täydellinen mukava mies.
Ajatuksiini on alkanut tulvia ero, koska en koe tulevani kuulluksi parisuhteessa; kaikki toiveeni kyllä luvataan toteuttaa, mutta odottaa saa lupauksen täyttämistä vuosia, jos toteutuvat ollenkaan.
Olen töissä mieheni yrityksessä ja joustanut palkanmaksussakin. Nyt olen taloudellisesti täysin riippuvainen miehestäni. Minun palkastani 100€ jää itselleni kuukaudessa, kun maksan asumiskulut, automaksuni, ruokaostokset ja teini-ikäisten lasteni kulut.
Minusta on tullut se ainoa, joka joustaa. Mieheni osti itselleen käteisellä uuden auton. Minun autoni hajosi.
Mihinkään en nyt pääse, kun kauppaankin on matkaa.

Pahinta on se, että mieheni ei selvästikään välitä meistä tai terveydestämme. Kaivomme olisi pitänyt puhdistaa jo puoli vuotta sitten, mutta rahanpuutteessa siirrettiin sen tekemistä, ja kun vihdoin rahaa tuli, sijoitti hän sen autoon eikä kaivonpuhdistukseen.

Mitä siis tehdä?
Onko miehelläni viidenkympin villitys vai toinen nainen? Uskallanko kysyä? Miten saan mieheni tajuamaan, että nyt on viimeinen hetki korjata elämämme?