Lue keskustelun säännöt.
Kiusaavatko opettajat yliopistossa kiusattua opiskelijaa muiden opiskelutovereiden lisäksi?
17.07.2017 |
Mietin hakisinko yliopistoon, mutta tiedän kiusaamisen jatkuvan hiljaisuuteni ja epävarmuuteni takia vielä seuraavallakin koulutusasteella. Haluaisin vain tietää voiko se jatkua opettajienkin taholta.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kyllä, valitettavasti.
Miten tämä näkyy arvosanoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä voit tietää kiusaamisen jatkuvan? Onko mielestäsi kiusaamista jos et saa opiskelukavereita sen takia että et itse mene juttelemaan kenellekään? Jos näin on niin sitten voit olla oikeassa. Ensimmäisinä päivinä yliopistolla oli tutustumista muihin oman vuosikurssin opiskelijoihin ja saman alan vanhempiin opiskelijoihin mutta kyllähän se vaatii ihan jokaiselta edes pientä panostusta. "Hei, olen .... voinko istua tässä teidän kanssa" ja siinä on jo hyvä alku ja sitten vaan kyselemään mistä muut ovat, minkä ikäisiä, mitä harrastavat... On siellä muitakin ujoja mutta sitten pitää ylittää itsensä ja olla hetki pois omalta mukavuusalueelta. Älä tuomitse mahdollisia opiskelukavereitasi ennen kuin olet edes hakenut yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kyllä, valitettavasti.
En tiedä minkä alan tai yliopiston kokemuksiin tämän vastauksen kirjoittaja vastauksensa perustaa, mutta itse voin antaa täysin päinvastaisen lausunnon: yleensä ei. Opetan itse yliopistolla, eikä tulisi mieleenkään alkaa kiusata tai syrjiä ketään opiskelijaani. Omalta kentältäni en tunne yhtäkään yliopisto-opettajaa, joka niin tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä voit tietää kiusaamisen jatkuvan? Onko mielestäsi kiusaamista jos et saa opiskelukavereita sen takia että et itse mene juttelemaan kenellekään? Jos näin on niin sitten voit olla oikeassa. Ensimmäisinä päivinä yliopistolla oli tutustumista muihin oman vuosikurssin opiskelijoihin ja saman alan vanhempiin opiskelijoihin mutta kyllähän se vaatii ihan jokaiselta edes pientä panostusta. "Hei, olen .... voinko istua tässä teidän kanssa" ja siinä on jo hyvä alku ja sitten vaan kyselemään mistä muut ovat, minkä ikäisiä, mitä harrastavat... On siellä muitakin ujoja mutta sitten pitää ylittää itsensä ja olla hetki pois omalta mukavuusalueelta. Älä tuomitse mahdollisia opiskelukavereitasi ennen kuin olet edes hakenut yliopistoon.
En etsimällä etsi koululaitoksista opiskelukavereita. Haluan vain opiskella, mutta usein tämä johtaa haukkumiseen, hakkaamiseen, syrjimiseen jne. Mutta esim. ryhmätehtävissä, vaikka minulla ei ole opiskelukavereita, ei se mielestäni oikeuta mielipiteideni syrjimiseen, tehtävien mielivaltaiseen jakamiseen ja joskus jopa ryhmän ulkopuolelle eristämiseen. Teen mielelläni ryhmätehtävät yksin, jos kanssani ei haluta työskennellä. Jos kuitenkin esimerkiksi esitelmä on pakko tehdä ryhmässä pystyn kyllä itse toimimaan ryhmässä.
En väittänyt olevani ujo, vain hiljainen. Tietysti, jos tilanne vaatii ulospäinsuuntautuneempaa asennetta pystyn sen mukaisesti käyttäytymään.
Kyse ei muutenkaan ollut opiskelutovereista, lähinnä opettajista. Minua ei henkilökohtaisesti haittaa, jos minusta ei pidetä sen takia mitä olen. Tietysti, jos käytökseni loukkaa jotakuta se on eri asia. Opettajilla vain on tässä tilanteessa valtaa oikeasti pilata elämäni, jos he päättävät minua ruveta kiusaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä voit tietää kiusaamisen jatkuvan? Onko mielestäsi kiusaamista jos et saa opiskelukavereita sen takia että et itse mene juttelemaan kenellekään? Jos näin on niin sitten voit olla oikeassa. Ensimmäisinä päivinä yliopistolla oli tutustumista muihin oman vuosikurssin opiskelijoihin ja saman alan vanhempiin opiskelijoihin mutta kyllähän se vaatii ihan jokaiselta edes pientä panostusta. "Hei, olen .... voinko istua tässä teidän kanssa" ja siinä on jo hyvä alku ja sitten vaan kyselemään mistä muut ovat, minkä ikäisiä, mitä harrastavat... On siellä muitakin ujoja mutta sitten pitää ylittää itsensä ja olla hetki pois omalta mukavuusalueelta. Älä tuomitse mahdollisia opiskelukavereitasi ennen kuin olet edes hakenut yliopistoon.
En etsimällä etsi koululaitoksista opiskelukavereita. Haluan vain opiskella, mutta usein tämä johtaa haukkumiseen, hakkaamiseen, syrjimiseen jne. Mutta esim. ryhmätehtävissä, vaikka minulla ei ole opiskelukavereita, ei se mielestäni oikeuta mielipiteideni syrjimiseen, tehtävien mielivaltaiseen jakamiseen ja joskus jopa ryhmän ulkopuolelle eristämiseen. Teen mielelläni ryhmätehtävät yksin, jos kanssani ei haluta työskennellä. Jos kuitenkin esimerkiksi esitelmä on pakko tehdä ryhmässä pystyn kyllä itse toimimaan ryhmässä.
Yliopistossa opiskelijat eivät normaalisti hakkaa toisia opiskelijoita, ja haukkuminenkin on hyvin harvinaista. Ryhmätöissä on tosin aika vaikea ottaa jonkun jäsenen mielipiteitä huomioon, jos hän haluaa saada työhön kirjatuksi sellaista, joka on aivan selvästi väärin tai ei kuulu työn aiheeseen.
Olen opettanut yliopistossa yli 20 vuotta, enkä ole koskaan kuullut tapauksesta, jossa joku opettaja olisi kiusannut opiskelijaa.
Yliopistonlehtori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä voit tietää kiusaamisen jatkuvan? Onko mielestäsi kiusaamista jos et saa opiskelukavereita sen takia että et itse mene juttelemaan kenellekään? Jos näin on niin sitten voit olla oikeassa. Ensimmäisinä päivinä yliopistolla oli tutustumista muihin oman vuosikurssin opiskelijoihin ja saman alan vanhempiin opiskelijoihin mutta kyllähän se vaatii ihan jokaiselta edes pientä panostusta. "Hei, olen .... voinko istua tässä teidän kanssa" ja siinä on jo hyvä alku ja sitten vaan kyselemään mistä muut ovat, minkä ikäisiä, mitä harrastavat... On siellä muitakin ujoja mutta sitten pitää ylittää itsensä ja olla hetki pois omalta mukavuusalueelta. Älä tuomitse mahdollisia opiskelukavereitasi ennen kuin olet edes hakenut yliopistoon.
En etsimällä etsi koululaitoksista opiskelukavereita. Haluan vain opiskella, mutta usein tämä johtaa haukkumiseen, hakkaamiseen, syrjimiseen jne. Mutta esim. ryhmätehtävissä, vaikka minulla ei ole opiskelukavereita, ei se mielestäni oikeuta mielipiteideni syrjimiseen, tehtävien mielivaltaiseen jakamiseen ja joskus jopa ryhmän ulkopuolelle eristämiseen. Teen mielelläni ryhmätehtävät yksin, jos kanssani ei haluta työskennellä. Jos kuitenkin esimerkiksi esitelmä on pakko tehdä ryhmässä pystyn kyllä itse toimimaan ryhmässä.
Yliopistossa opiskelijat eivät normaalisti hakkaa toisia opiskelijoita, ja haukkuminenkin on hyvin harvinaista. Ryhmätöissä on tosin aika vaikea ottaa jonkun jäsenen mielipiteitä huomioon, jos hän haluaa saada työhön kirjatuksi sellaista, joka on aivan selvästi väärin tai ei kuulu työn aiheeseen.
Olen opettanut yliopistossa yli 20 vuotta, enkä ole koskaan kuullut tapauksesta, jossa joku opettaja olisi kiusannut opiskelijaa.
Yliopistonlehtori
Niin, useinhan nämä tilanteet luetaan leikkimielesenä kaverien välisenä nahisteluna, hakatulta ei paljoa kysellä tai hän ei sitä peloissaan myönnä.
En tiedä, miksi kuvittelet, että sanomani olisi väärin tai ei kuulu työn aiheeseen. Mutta jos nyt kuitenkin oletetaan, että kyse ei ole siitä mitä sanon vaan kuka sanoo.
Tapauksethan harvemmin tosiaan tulevat suoranaisesti ilmi, mutta se on hyvä kuulla, jos asia tosiaan näin on.
Yliopistossa ei kyllä oman kokemukseni mukaan käyttäydytä samoin kuin lukiossa että ihan kiusaamaan jaksettaisiin ryhtyä, tietenkin siellä on myös sosiaalisesti suosittuja ja vähemmän suosittuja henkilöitä, niin kuin kaikkialla mutta ei noita jälkimmäisiä kiusata. Jos on omissa sosiaalisissa taidoissa vikaa, syystä tai toisesta, niin niitä voi kehittää. Itseänikin kiusattiin esim vielä lukiossa mutta sen jälkeen kyse on ollut vain siitä etten ole automaattisesti yhtä puoleensavetävä ja kiinnostava ihminen kuin jotkut ja siksi joutuu tekemään töitä sosiaalisten suhteiden eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa ei kyllä oman kokemukseni mukaan käyttäydytä samoin kuin lukiossa että ihan kiusaamaan jaksettaisiin ryhtyä, tietenkin siellä on myös sosiaalisesti suosittuja ja vähemmän suosittuja henkilöitä, niin kuin kaikkialla mutta ei noita jälkimmäisiä kiusata. Jos on omissa sosiaalisissa taidoissa vikaa, syystä tai toisesta, niin niitä voi kehittää. Itseänikin kiusattiin esim vielä lukiossa mutta sen jälkeen kyse on ollut vain siitä etten ole automaattisesti yhtä puoleensavetävä ja kiinnostava ihminen kuin jotkut ja siksi joutuu tekemään töitä sosiaalisten suhteiden eteen.
Itseäni ei haittaa sosiaalinen statukseni. Minua ei kiinnosta olla se puoleensavetävin tai kiinnostavin. Ainoa miksi haluan yliopistoon on oikeasti aine, jonka valitsisin pääaineekseni. Olen kiinnostunut vain aineen opiskelusta. Minua ei haittaa myöskään opiskelutovereiden kiusaaminen vaan opettajien.
Mitä tarkoitat sillä, että omissa sosiaalisissa taidoissa on vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä voit tietää kiusaamisen jatkuvan? Onko mielestäsi kiusaamista jos et saa opiskelukavereita sen takia että et itse mene juttelemaan kenellekään? Jos näin on niin sitten voit olla oikeassa. Ensimmäisinä päivinä yliopistolla oli tutustumista muihin oman vuosikurssin opiskelijoihin ja saman alan vanhempiin opiskelijoihin mutta kyllähän se vaatii ihan jokaiselta edes pientä panostusta. "Hei, olen .... voinko istua tässä teidän kanssa" ja siinä on jo hyvä alku ja sitten vaan kyselemään mistä muut ovat, minkä ikäisiä, mitä harrastavat... On siellä muitakin ujoja mutta sitten pitää ylittää itsensä ja olla hetki pois omalta mukavuusalueelta. Älä tuomitse mahdollisia opiskelukavereitasi ennen kuin olet edes hakenut yliopistoon.
En etsimällä etsi koululaitoksista opiskelukavereita. Haluan vain opiskella, mutta usein tämä johtaa haukkumiseen, hakkaamiseen, syrjimiseen jne. Mutta esim. ryhmätehtävissä, vaikka minulla ei ole opiskelukavereita, ei se mielestäni oikeuta mielipiteideni syrjimiseen, tehtävien mielivaltaiseen jakamiseen ja joskus jopa ryhmän ulkopuolelle eristämiseen. Teen mielelläni ryhmätehtävät yksin, jos kanssani ei haluta työskennellä. Jos kuitenkin esimerkiksi esitelmä on pakko tehdä ryhmässä pystyn kyllä itse toimimaan ryhmässä.
En väittänyt olevani ujo, vain hiljainen. Tietysti, jos tilanne vaatii ulospäinsuuntautuneempaa asennetta pystyn sen mukaisesti käyttäytymään.
Kyse ei muutenkaan ollut opiskelutovereista, lähinnä opettajista. Minua ei henkilökohtaisesti haittaa, jos minusta ei pidetä sen takia mitä olen. Tietysti, jos käytökseni loukkaa jotakuta se on eri asia. Opettajilla vain on tässä tilanteessa valtaa oikeasti pilata elämäni, jos he päättävät minua ruveta kiusaamaan.
Mitä oikein pidät opettajien taholta kiusaamisena? Jos opettaja antaa ryhmätyön ja haluaisit tehdä sen yksin mutta opettaja ei siihen suostu, koetko tulleesi kiusatuksi? Säännöthän ovat siis samat kaikille. Miksi mielestäsi sinua pitäisi kohdella eri tavalla kuin muita? Nykypäivänä lähes joka työpaikassa pitää pystyä toimimaan ryhmässä ja siksi siellä koulussakin on pakko joskus tehdä ryhmätöitä.
Ryhmän löytyminen voi olla siksi ongelmallista että iso osa opiskelijoista pitää kuitenkin myös opiskelijaelämän sosiaalista puolta tärkeänä ja ovat tutustuneet muihin saman vuosikurssin ja siis samoilla kursseilla käyviin ihmisiin. Ryhmät muodostuvat tuollaisissa tilanteissa aika itsestään ja silloin sinun pitäisi reippaasti kysyä pääsisitkö johonkin ryhmään. Koetko tämän sitten kiusaamisena kun sinulla ei ole valmista ryhmää? Minusta taas olisi hassua jos opettaja määräisi aikuiset ihmiset mielivaltaisesti ryhmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monissa aineissa eka vuosi istutaan massaluennoilla. Luennoitsija ei tunne sinua kasvoilta ja arvostelee tenttisi ainoastaan osaamisesi perusteella. Sama muissa kirjallisissa töissä, noissa mielipideasiat (mitä sinusta pitää ottaa mukaan, mitä opettaja toivoisi) voi tietenkin aiheuttaa ristiriitoja jos opiskelija kokee osaavansa asian jo opettajaa paremmin. Yleensä aineesta aidosti kiinnostuneet opiskelijat ovat niitä lempiopetettavia, ne "päästä nyt läpi että saan tutkinnon kasaan"-tyypit paljon rasittavampia. Opettajia on paljon, ja voi itsekin valita enemmän kursseja niiden itselle mieluisten ja kiinnostavia aiheita opettavien ihmisten tarjonnasta. Ja kannattaa muistaa, että yliopisto-opettajilla suurimmalla osalla syy opettaa on tutkimus, jota tehdään opetuksen ohella. Niitä kiinnostuneita opiskelijoita etsitään ja houkutellaan tekemään graduja ja jatko-opintoja, eli voit hyvinkin olla se tulevaisuuden lellikki. t yliopistossa opettanut, nykyään kokopäivätutkija.
Siis antaisitko ihan konkreettisia esimerkkejä miten ne opettajat ovat sinua aiemmin kiusanneet? Ja miten koet että he kiusaisivat sinua yliopistossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas olisi hassua jos opettaja määräisi aikuiset ihmiset mielivaltaisesti ryhmiin.
Minusta taas on hassua, jos yliopistossa ryhmätöiden ryhmät muodostettaisiin kaveriperusteella niin että samat kuppikunnat päätyvät aina tekemään keskenään. Aikuiset opiskelijat voi aivan hyvin jaotella opettajajohtoisesti satunnaisryhmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä voit tietää kiusaamisen jatkuvan? Onko mielestäsi kiusaamista jos et saa opiskelukavereita sen takia että et itse mene juttelemaan kenellekään? Jos näin on niin sitten voit olla oikeassa. Ensimmäisinä päivinä yliopistolla oli tutustumista muihin oman vuosikurssin opiskelijoihin ja saman alan vanhempiin opiskelijoihin mutta kyllähän se vaatii ihan jokaiselta edes pientä panostusta. "Hei, olen .... voinko istua tässä teidän kanssa" ja siinä on jo hyvä alku ja sitten vaan kyselemään mistä muut ovat, minkä ikäisiä, mitä harrastavat... On siellä muitakin ujoja mutta sitten pitää ylittää itsensä ja olla hetki pois omalta mukavuusalueelta. Älä tuomitse mahdollisia opiskelukavereitasi ennen kuin olet edes hakenut yliopistoon.
En etsimällä etsi koululaitoksista opiskelukavereita. Haluan vain opiskella, mutta usein tämä johtaa haukkumiseen, hakkaamiseen, syrjimiseen jne. Mutta esim. ryhmätehtävissä, vaikka minulla ei ole opiskelukavereita, ei se mielestäni oikeuta mielipiteideni syrjimiseen, tehtävien mielivaltaiseen jakamiseen ja joskus jopa ryhmän ulkopuolelle eristämiseen. Teen mielelläni ryhmätehtävät yksin, jos kanssani ei haluta työskennellä. Jos kuitenkin esimerkiksi esitelmä on pakko tehdä ryhmässä pystyn kyllä itse toimimaan ryhmässä.
Yliopistossa opiskelijat eivät normaalisti hakkaa toisia opiskelijoita, ja haukkuminenkin on hyvin harvinaista. Ryhmätöissä on tosin aika vaikea ottaa jonkun jäsenen mielipiteitä huomioon, jos hän haluaa saada työhön kirjatuksi sellaista, joka on aivan selvästi väärin tai ei kuulu työn aiheeseen.
Olen opettanut yliopistossa yli 20 vuotta, enkä ole koskaan kuullut tapauksesta, jossa joku opettaja olisi kiusannut opiskelijaa.
Yliopistonlehtori
Niin, useinhan nämä tilanteet luetaan leikkimielesenä kaverien välisenä nahisteluna, hakatulta ei paljoa kysellä tai hän ei sitä peloissaan myönnä.
En tiedä, miksi kuvittelet, että sanomani olisi väärin tai ei kuulu työn aiheeseen. Mutta jos nyt kuitenkin oletetaan, että kyse ei ole siitä mitä sanon vaan kuka sanoo.
Tapauksethan harvemmin tosiaan tulevat suoranaisesti ilmi, mutta se on hyvä kuulla, jos asia tosiaan näin on.
En ole koskaan nähnyt tai kuullut omassa yliopistossasi tapauksesta, jossa olisi ollut edes "kaverien välistä leikkimielistä nahistelua". Kertakaikkiaan minkäänlainen fyysinen kajoaminen opiskelijatovereihin ei kuulu normaalielämään yliopisto-opiskelijoilla.
En tehnyt mitään oletuksia siitä, miten sinä toimit ryhmätöissä. Joskus olen kuitenkin opettajana sivusta seurannut tilanteita, joissa asiasta pihalla ollut opiskelija on yrittänyt viedä ryhmätyötä väärään suuntaan. En pidä mahdottomana, että hän on kokenut epäreiluna, kun muut eivät ole hyväksyneet hänen ehdotuksiaan.
Minuakin kiinnostaisi kuulla, millaista kiusaamista sinä ajattelet tulevan opettajien taholta. Opetan itse peruskursseja, ja hyvin harvoin olen edes kovin henkilökohtaisessa kontaktissa opiskelijan kanssa muuten kuin silloin, jos opiskelija itse tulee kysymään jotain tai pyytämään erityisjärjestelyjä.
Jos pelkäät joutuvasi opettajien silmätikuksi, niin turvallisinta on silloin valita aine, jossa on isoja vuosikursseja (vähintään useita kymmeniä opiskelijoita). Silloin on hyvin helppo pitää etäinen suhde opettajiin, jos koet sen turvallisemmaksi.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistolla on äärimmäisen helppoa olla täysin näkymätön ja kuulumaton, ketään ei kiinnosta. Voit opiskella ja tenttiä kaikessa rauhassa vain yhtenä kasvona muiden joukossa. Opiskelijamäärät ovat niin suuret ja opiskelutyyli on sen verran vapaa, että voit onnistua luovimaan opintojen läpi ilman juuri minkäänlaisia kontakteja muihin, jos epäilet, ettei sinua hyväksyttäisi. Jokainen on jo sisäistänyt ajatuksen, että kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkia pitää kohdella asiallisesti.
Hei nyt oikeesti. Ujon tai hiljaisen ihmisen käytös ei loukkaa ketään tai satuta ketään. Se on valhetta, jonka joku päällepäsmäri myötätunnoton juntti on iskostanut päähäsi. Sen sijaan haukkuminen satuttaa. Kai tämän tietää kaikki.
Noin yleisemmin: kun joku mulkvisti on päässyt professoriksi, häntä harvemmin saadaan kuriin. Voi kiusata eri tavoin alaisia, opiskelijoita, ja keitä nyt huvittaa. Yliopisto on hierarkkinen yhteisö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas olisi hassua jos opettaja määräisi aikuiset ihmiset mielivaltaisesti ryhmiin.
Minusta taas on hassua, jos yliopistossa ryhmätöiden ryhmät muodostettaisiin kaveriperusteella niin että samat kuppikunnat päätyvät aina tekemään keskenään. Aikuiset opiskelijat voi aivan hyvin jaotella opettajajohtoisesti satunnaisryhmiksi.
Siis että joku opettaja määrää ihmiset joiden aikataulut muiden kurssien ja töiden osalta eivät välttämättä sovi yhteen ollenkaan kun aikuiset voisivat itse tehdä ryhmänsä sen perusteella miten nuo edellämainitut asiat saadaan parhaiten sopimaan. No toiset tykkää olla täysin vietävinä...
Meidän koulussamme punnittiin, että pystyykö tekemään ryhmätöitä vaiko ei. AMK kyseessä. Kolme ja puoli vuotta ryhmätöitä samojen hyvin erilaisten ihmisten kanssa pitää huolen siitä ettei voi ryhtyä ihan mulkuksi kun sama naama voi olla toverisi seuraavassa työssä ;) tämän kaikki käsittää ja toimii sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa ei kyllä oman kokemukseni mukaan käyttäydytä samoin kuin lukiossa että ihan kiusaamaan jaksettaisiin ryhtyä, tietenkin siellä on myös sosiaalisesti suosittuja ja vähemmän suosittuja henkilöitä, niin kuin kaikkialla mutta ei noita jälkimmäisiä kiusata. Jos on omissa sosiaalisissa taidoissa vikaa, syystä tai toisesta, niin niitä voi kehittää. Itseänikin kiusattiin esim vielä lukiossa mutta sen jälkeen kyse on ollut vain siitä etten ole automaattisesti yhtä puoleensavetävä ja kiinnostava ihminen kuin jotkut ja siksi joutuu tekemään töitä sosiaalisten suhteiden eteen.
Itseäni ei haittaa sosiaalinen statukseni. Minua ei kiinnosta olla se puoleensavetävin tai kiinnostavin. Ainoa miksi haluan yliopistoon on oikeasti aine, jonka valitsisin pääaineekseni. Olen kiinnostunut vain aineen opiskelusta. Minua ei haittaa myöskään opiskelutovereiden kiusaaminen vaan opettajien.
Mitä tarkoitat sillä, että omissa sosiaalisissa taidoissa on vikaa?
No itsellä esim se, että olettaa ensiarvoisesti, että muut ei kuitenkaan hyväksy, jolloin jo valmiiksi käyttäytyy torjuvasti, jolloin ei edes yritä tutustua kehenkään edes pintapuolisesti, vaikka kuitenkin suurin osa tarvitsee sosiaalisia suhteita. Ja sitten jos on vakavia itsetunto-ongelmia niin ne voi torpata sos tilanteet kun oma käytös on kummallista. Jne. Mutta jos ei tällaisia ongelmia ole, tai jos ei ole edes kiinnostunut muista ihmisistä, niin todellakin saa olla Hannibal Lecterin provosointi ja manipulointiitaidoilla varustettu persoona että saa yliopisto-opettajien yhtenä rintamana ryhtymään johonkin kiusaamskampanjaan sen sijaan että keskittyisivät vaikka työhönsä tai perheeseensä
Yleensä kyllä, valitettavasti.