6-henkisessä perheessä ikiomgelma: ruoka ei kelpaa

Teet mitä itse haluat ja jos ei maistu, niin olkoot muut ilman.

Tee vain yhtä ruokaa päivässä ja jos se ei jollekin maistu, hoitakoot itse oman ruokailunsa. Pikkulapsille on maistuttava sen mitä vanhemmat tarjoaa. Tuskin kukaan nälkään kuolee.

Lapsettoman on helppo täältä huudella: laita mitä laitat, syövät jos syövät ja jos eivät syö niin olkoot nälissään. Näin minä tekisin, ja teen myös miesystäväni suhteen. Kaikkia ei voi miellyttää ja nirsous vähenee kun nälkä kasvaa.

Ota lapset mukaan ruuanlaittoon. Se joka auttaa, saa myös valita ruuan. Spagettihirmu voisi opetella tekemään itse spagettikastiketta ja sitten vaikka pakastaa, niin voi vain keittää itselleen uudet spagetit joka päivä.

Olisiko syy ehkä siinä, että olet paska ruoanlaittaja.

Se on kamalaa kun joutuu heittämään pois ja kaikki ovat kiukkuisia ja nälkäisiä ja marttyyrejä. Jatkuvaa valittamista "meil ei ole mitään" ja naapurista yhden äiti kävi sanomassa, että lapseni siellä aina nälissään syömässä. Hävetti.

Meillä syödään sitä mitä on tarjolla, keittiöä saa jokainen käyttää vapaasti ja tehdä sitä maistuvaa ruokaa, mutta siitä on riitettävä kaikille.

Kitinöitä ei kuunnella, periaate on ota tai jätä. Tosin usein teen kahta ruokaa eli jos on esim kalaa, joka on kallista sitä on niin vähän että sillä ei saa vatsaa täyteen lisäksi on esim grillimakkaraa, kasvispihvejä jne. Kasviksia on kyllä aina runsaast.

Jep, hän joka kokkaa, määrää ruuat. Miut syövät tai ovat syömättä.

Meillä lanseerattiin nyt lomalla "toiveruokapäivä": kukin lapsista saa vuorollaan suunnitella kaikki päivän ruuat. Kivaa vaihtelua, kun ei itse tarvitse keksiä aina mitä tänään syötäisiin. Ja lapset odottavat omaa toiveruokapäiväänsä kuin synttäriä (melkein :D ) - suosittelen!

Meidän 6-henkisessä perheessä oli periaatteena, että ota tai jätä. Itse silloin lähinnä nirsoilin (alle 20v siihen aikaan) (nakkikeittoa, spagettia ja tomaattikastiketta, kaaliruokia.. en pidä nakeista, tomaattimurska maistuu vedeltä, kaali on pahaa yms).

Plussaa oli, että pysyi kyllä linjat kunnossa, kun tuli syötyä juuri sen verran kuin on tarve, eikä liikaa sen takia että on hyvää.

Miinusta, tuli sitten muuton jälkeen lihottua 10kg, kun sai syödä mielin määrin kaikkea hyvää (ihan perusruokaa toki, mutta maistuvampaa kuin kotona asuessa). Enää en sentään ole alipainoinen, vaan ihan normaali. Toki syömistä olen nyt alkanut katsomaan.

Ihan perustason ruuanlaittaja olen. Kun kysyn ehdotuksia ruuaksi, kaikkien vastaus on "emmä tiiä" tai spagettia. Kaikki uusi on aina epäilyttävää "mitä tää on". Yleensä aina jotain menee alas, mutta alkanut stressata omaa olemista.

Tee mitä teet, ja jos ruoka ei kelpaa, voivat olla ilman. Noin omassa lapsuudenperheessäni aikanaan hoidettiin asiat. Lopetin itse lihansyönnin 14-vuotiaana ja aloin tehdä silloin kiltisti omat ruokani niinä päivinä, kun muu perhe söi lihaa. Ei puhettakaan, että minulle oltaisiin tehty omia ruokia.

Oma lapseni on 2-vuotias, eikä onneksi vielä vaadi mitään. Meillä mies syö yleensä sitä mitä minäkin ja välillä paistaa itselleen lihaa.

Niin, periaatteessa lapsetkin saavat syödä sitä mitä on tai olla ilman.

Mutta kyllähän se tympäisee heittää hyvää ruokaa roskiin (kaikki ei ole pakastettavissa), rahan ja ajan hukkaamista. Ei ole myöskään erityisesti mukavaa kuunneltavaa kun parin tunnin päästä alkaa se kiukuttelu ja nälkä-äkäisyys. Kyllä siinä pinna kiristyy itse kullakin.

Meillä sama ongelma. Yhden syksyn tein tasan nakkikastiketta ja perunamuusia, koska sitä söivät kaikki. Ihan oikeasti, koko syksyn elokuusta jouluun tein tasan vain nakkikastiketta. Meni totaalisesti pinna siihen nirsoiluun. Koulussa söivät sitten jotain muuta, jos söivät.

Tammikuussa otin jonkun kiertävän ruokalistan jostain ja noudatin sitä orjallisesti toukokuuhun asti. Varmasti oli terveellistä ja monipuolista, eikä ollut kahta päivää peräkkäin samaa ruokaa. No, esikoinen (teini) laihtui 5 kiloa, nuorin oli jatkuvasti väsynyt, kun ei syönyt kunnolla ja keskimmäinen käytti joka päivä tunnin syömiseen, kun mikään ei maistunut, mutta tunnollisesti istui lähes itkua vääntäen syömässä päivän ruoan.

Mä en enää jaksa! En tajua, mitä olen tehnyt väärin, etteivät lapseni syö. 

Millainen perheenäiti oikein olet? Et varmaankaan kovin taitava.

Lapset eivät päätä jatkuvasti ,mitä syödään. Jos perheessä on 6 lasta ja annat heidän jatkuvasti päättää, mitä he syövät, niin ruokailusta ei tule yhtään mitään. Vanhemmat ovat niitä, ketkä päättävät asioista niin kauan, kunnes lapsi on aikuinen.

Lapset voivat silloin tällöin valita ruokansa, vaikka niin, että yksi saa aina kerrallaan päättää parista vaihtoehdosta ja toinen taas toisena päivänä jne. Näin on helpointa isossa perheessä toteuttaa ja ottaa huomioon lastenkin toiveita.

Jos tämäkään ei tuota tuloksia ei ruokailu helpotu, niin antaisin lisäksi vain leipää. Nälässä ei tarvitse olla, mutta lapselle täytyy opettaa, että kaikkeen ei ihan voi vaikuttaa, vaan kompromisseihin voi opettaa jo tuon ikäistä.

Älä anna lasten pompottaa itseäsi. Mitä enemmän annat heille valtaa turhista asioista, sitä enemmän he käyttävät hyödyksi tilannetta. Jos tuollainen meno jatkuu ja annat lapsille " kuun taivaalta" niin lapsen on todella vaikeaa myös myöhemmässä iässä oppia luopumaan mieliteoista.

Sinä olet aikuinen ja sinulla on pääsääntöinen määräysvalta kodin askareista, ei lapsilla .

Todellakin. Iso annos nyhtökaurawokkia ei kelvannut eri syistä kullekin. Sitä söin yksin päiväkausia ja olin kyllä kiukutti. Oli kummallista, lihatonta, vääränlaisia nuudeleita, hyi nyhtökaura mitä se on, yäk kasviksia...

Vierailija kirjoitti:

Meidän 6-henkisessä perheessä oli periaatteena, että ota tai jätä. Itse silloin lähinnä nirsoilin (alle 20v siihen aikaan) (nakkikeittoa, spagettia ja tomaattikastiketta, kaaliruokia.. en pidä nakeista, tomaattimurska maistuu vedeltä, kaali on pahaa yms).

Plussaa oli, että pysyi kyllä linjat kunnossa, kun tuli syötyä juuri sen verran kuin on tarve, eikä liikaa sen takia että on hyvää.

Miinusta, tuli sitten muuton jälkeen lihottua 10kg, kun sai syödä mielin määrin kaikkea hyvää (ihan perusruokaa toki, mutta maistuvampaa kuin kotona asuessa). Enää en sentään ole alipainoinen, vaan ihan normaali. Toki syömistä olen nyt alkanut katsomaan.

Minulla vähän sama, mutta eri syystä. Nyt sitten keski-ikäisenä onkin ongelma, kun elimistö on nälkiintynyt nuorena ja imee kaiken kuin sieni. 

Onko herkkuja päivittäin saatavilla? Karsi herkut minimiin niin oikea ruoka alkaa maistua paremmin.

Herkkuja vain perjantaisin. Pari eläisi pelkästään leivällä tai makaronilla, yksi kai ilman mitään syötävää (hengittää varmaan itiöitä ilmasta).