Rumuus vie kaiken ilon elämästä. En pysty hyväksymään sitä

Kyllähän rumuus rajoittaa elämässä paljon. On tosiasia, että liki kaikki kytkeytyy ulkonäön ympärille. Kauniita pidetään muutenkin parempina tyyppeinä, ja toki usein ovatkin sitä. Positiivisuus ja onnistuminen ulkonäön saralla tuo iloa ja itsevarmuutta myös muuhun elämään. Esim. työhaastattelussa ruma näyttää helposti jotenkin vastenmieliseltä vaikka olisi päteväkin. Jotkut taas ovat luonnostaan sellaisia sädehtiviä ja aurinkoisen näköisiä, vaikka eivät olisi mitenkään iloisia. Ruma mies saa kyllä naisia jos on rahaa ja statusta, ruma nainen on arvoton. Muutama kasvonpiirre saattaa pilata ihmisen koko elämän  ( esim. silmät hyvin kaukana toisistaan tms).  En halua kertoa tarkempia yksityiskohtia omasta ulkonäöstäni, mutta ruma olen. Ja se on kauheeta, koska olen esteetikko ja pidän kaikesta kauniista. Kärsin tästä kenties enemmän kuin moni muu. Olen kroonisesti masentunut.

Mulla on sama ongelma kuin ensimmäisellä vastaajalla. Olen esteetikko ja pidän kaikesta kauniista, mutten ole itse kaunis. Jotkut sukulaiset ja kaverit pitävät kauniina, mutta he sanovat siten lähinnä kohteliaisuuttaan ja yrittääkseen parantaa fiiliksiäni. Jos olisin kaunis, niin en todellakaan olisi ollut sinkkuna suurinta osaa aikuisiästäni. Ja kasvoni ovat liian persoonallisen näköiset. Inhoan itseäni.