Kuinka raskauspahoinvoivana jäit saikulle?

Itse oksentelun melkein jokaisen asiakkaan välissä ja autossa matkalla töihin ja joskus myös iltapäivällä. Koin kuitenkin olevani työkuntoinen, raskaana enkä sairas. Jälkikäteen olisi pitäny saikuttaa muutama viikko. Kokeilemaan vaan! Kohta se selviää!

Jos ruokaa ja nestettä saa riittävästi pysymään sisällä, eikä tarvitse oksentaa kuin muutama kerta päivässä, jaksaa töissä.

Itse oksentelin viikot 6-12 noin kolme kertaa päivässä, saikulla en ollut ja en sille kokenut tarvettakaan. Asiakaspalvelutyössä olin.

Huono olokin tuntuu vaan pahemmalta kun velloo kotona siinä ja on aikaa kuulostella omaa oloaan, ei ainakaan parempi olo kotona ollut.

Saikulle olisin jäänyt, jos oikeasti tarvitsee vaikka lisänesteytystä saada.

Minulla oli hyvin hektinen asiakaspalvelutyö. Ihan sillä jäin saikulle että pari vuoropäällikköä käski mennä hakemaan kun en pystynyt työhön ilman että kävin muutaman kerran tunnissa oksentamassa. Olisin tästä työtä selvinnyt jos olisi ollut mahdollista että pääsen noin puolen tunnin välein istumaan hetkeksi rauhassa ja syömään ihan vähän. Sitä ei tietenkään voida antaa koska se menisi muiden työntekijöiden kustannuksella, helpompi että olen saikulle ja joku tekee kokonaan sen minun vuoron kuin että ne muut samaan aikaan vuorossa tekevät ekstraa minun takia.

Terveyskeskuksessa oli vähän vaikeampi selittää mutta kun otin esille että esimiehet pyytävät minua jäämään pois niin ymmärsi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli hyvin hektinen asiakaspalvelutyö. Ihan sillä jäin saikulle että pari vuoropäällikköä käski mennä hakemaan kun en pystynyt työhön ilman että kävin muutaman kerran tunnissa oksentamassa. Olisin tästä työtä selvinnyt jos olisi ollut mahdollista että pääsen noin puolen tunnin välein istumaan hetkeksi rauhassa ja syömään ihan vähän. Sitä ei tietenkään voida antaa koska se menisi muiden työntekijöiden kustannuksella, helpompi että olen saikulle ja joku tekee kokonaan sen minun vuoron kuin että ne muut samaan aikaan vuorossa tekevät ekstraa minun takia.

Terveyskeskuksessa oli vähän vaikeampi selittää mutta kun otin esille että esimiehet pyytävät minua jäämään pois niin ymmärsi.

Lisätään nyt vielä että pahoinvointia kun kesti pari kuukautta niin lopulta tein lyhkäisiä vuoroja koska ei sitä koko aikaa voi saikuttaa. Minulla siis ihan normaali pahoinvointi.

Vaikeaa se oli ja kiitollinen on väkisinkin työkavereille jotka auttoivat ja ymmärsivät vaikka mikään pakko heidän ei olisi ollut.

Olin pahoinvoiva ja väsynyt koko raskauden ajan. Lisäksi liitoskivut oli aivan mielettömät (taapersin kuin ankka) ja selkää särki koko ajan (lapsen synnyttyä tulikin välilevyn pullistuma). Lääkäri ei antanut salkkua, koska "raskaus ei ole sairaus". Itkua vääntäen tein töitäni minkä kykenin, hoitoalalla vuorotyö. Pyysin osastonhoitajalta edes pientä helpotusta, ei käy koska "muut alkavat sitten ihmettelemään miksi minä saan helpotusta ja muut ei". Työkaverit onneksi auttoivat minkä pystyivät jotta saatoin olla äitiysloman alkuun töissä.

Jälkeenpäin ajateltuna, olisi pitänyt lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa, etten jaksa enää. Koska sinnittelin, tuli synnytyksen jälkeinen masennus, lapsi ei nukkunut ja itkettiin kaiket päivät molemmat koska mulla oli jo valmiiksi univelkaa. Ehkä siksi päätin että tämä oli tässä, kiitos vaan.

Jäin saikulle, kun piti palaverissa kantaa oksennuspussia mukana ja järkevän näköisenä liikkuminen/toimiminen oli mahdotonta. Vertaisin sitä oksennustautiin. ...Minun "oksennustautia" kestikin sitten 1,5kk, raskausviikolta 6 raskausviikolle 12 saakka. Ei ollut yhtään turhaa saikkupäivää tuona aikana. Makasin sängyssä ja kurottelin välillä ämpärille. rv12 pääsin jo töihin, mutta pahoinvointi loppui täysin vasta joskus rv 17-20.

Yksi tiimistäni oksensi valehtelematta varttitunnin välein. Oli vielä aika uusi joten ei olisi halunnut tehdä töitä paljon. Katsoin pari päivää ja sitten totesin, että olisikohan parempi pitää sairaslomaa. Oli pari viikkoa poissa ja palasi entistä ehompana. Ihan kamalaa seurattavaa, kun oli niin väkivaltaista se pahoinvointi. Itsellä oli vähän ällötystö, siinä kaikki.