Lue keskustelun säännöt.
Mieletön suru ja huoli läheisestäni, en meinaa jaksaa
16.07.2017 |
Isäni makaa teho-osastolla. En tiedä, miten jaksan tämän surun ja huolen kanssa. Se tulee aaltoina, välillä itkulle ei saa loppua ja mitään en saa syödyksi, en nukutuksi vaikka olen lopen väsynyt. Välillä on aivan turta olo. Isäni on todella rakas minulle. Ikää jo on. En tiedä, mitä tulee tapahtumaan ja se on tässä kaikkein hirveintä. Myös äitini jaksaminen huolettaa, hän ei ole koskaan ollut yksin. Asumme eri kaupungeissa joten joudumme pitämään yhteyttä lähinnä puhelimen välityksellä.
Miten tämän surun saa kannettua? Mistä saisi voimaa jaksaa ja tukea vielä äitiäkin?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surulle on aikansa ja ilolle on aikansa. Sinulla on elämässäsi nyt surun aika ja mahdollisesti edessä luopuminen. Aika helpottaa, huomaat elämän jatkuvan ja koittavan ne iloisemmat päivät.
Tiedän kokemuksesta, että tuntuu ihan epätodelliselta, että maailmaa pysyy radallaan ja kaikki ihmiset kadulla touhuavat omiaan ihan normaalisti, kun oma maailma on ihan kaikkea muuta kuin normaali.
Voimia sinulle!