Syyllisyys ajatuksista liittyen vauvan sukupuoleen

Olen aina haaveillut saavani joskus pojan ja olen menettänyt poikasikiön ennen esikoistyttöni syntymää. Rakastan tyttöäni yli kaiken, mutta tässä toisessa raskaudessa silti toivoin vielä poikaa. Saadessani tietää rv 20, että odotan toista tyttöä, pettymys oli jälleen kova pari päivää. Tällöin istuessani tuolilla kyyryssä huonossa asennossa tunsin oikealla alavatsalla kipua, jota olen aikaisemminkin raskauden aikana tuntenut ja miettinyt sen yhteyttä sikiöön. Nyt pettymyksen kourissa mielessäni kävi vain ajatus, että eihän sen ole väliä kun sieltä on tulossa taas tyttö. Arvatenkin tämän jälkeen olen kokenut todella voimakasta syyllisyyttä tästä hetkellisestä ajatuksesta. Olen todella pelästynyt sitä, miten välinpitämätön voinkaan olla. Täysin irrationaalisesti olen nyt etsinyt mm. tietoa voiko istuma-asennolla todella jotenkin vahingoittaa vauvaa. Pettymys sukupuoleen on nyt täysin haihtunut ja odotan innolla toista tyttöä, mutta en vaan pääse irti syyllisyydestä liittyen tähän ajatukseen. Onko vastaavia kokemuksia? Tiedän tämän olevan todella tulenherkkä aihe ja perinteiset haukkumiset tulevat varmasti...