Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pohjalla suhteenne on käynyt?
16.07.2017 |
Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä 12-vuotta. Lapsia meillä on kaksi, 7 ja 5 vuotiaat.
Voisin sanoa, että ensimmäiset 9 vuotta suhteemme oli hyvä, sitten 2 vuotta kohtalainen ja nyt viimeisen vuoden suhteemme on ollut huono.
Viimeisen vuoden aikana olen alkanut miettimään, että palautuukohan suhteemme koskaan enään hyväksi tai edes kohtalaiseksi. Jotenkin haluaisin uskoa, että näin vielä tapahtuu, koska lähes 10 vuotta suhde oli hyvä ja olemmehan me vaimoni kanssa vielä (perusluonteeltamme) samoja ihmisiä.
Haluaisin siis kuulla kokemuksianne siitä, että vastaavanlaisessa tilanteessa olleet ovat saaneet suhteensa pelastettua ja toisaalta kokemuksia siitä, että pitkää suhdetta ei ole usean vuoden yrityksestä huolimatta saatu pelastettua?
Rajatataan nyt heti keskustelun ulkopuolelle lyhyemmät (alle 9-10 vuotta kestäneet suhteet). Näin siksi, että tosiaan (haluaisin) uskon (a), että noin 10 onnellista yhteistä vuotta tarkottaisi, sitä että suhteemme on pelastettavissa.
Ja siis suhteemme ongelmiin ei ole osoitettavissa mitään yksittäistä syytä, eli pettämistä tms. Jotenkin vain kyllästyttää, olemme kiinnostuneet eriasioista, ja vietämme mielellään omaa aikaa.
Kommentit (9)
Kuuleppas ap, tällä palstalla eivät vietä aikaa henkisesti kypsät ja tasapainoiset ihmiset, eli ihmiset jotka hyväksyvät että suhteessa on välillä huonoja kausia. Yleinen mielipide täällä on että suhteesta on erottava jos pari kuukautta menee huonosti. Eli palstan neuvo sinulle: Jätä se sika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuleppas ap, tällä palstalla eivät vietä aikaa henkisesti kypsät ja tasapainoiset ihmiset, eli ihmiset jotka hyväksyvät että suhteessa on välillä huonoja kausia. Yleinen mielipide täällä on että suhteesta on erottava jos pari kuukautta menee huonosti. Eli palstan neuvo sinulle: Jätä se sika!
Kiitos "tiedosta" uskon kuitenkin saavani täältä edes yhden aiheeseen liityvän kommentin. :) Ap
Meillä on ollut enimmäkseen hyviä kausia, mutta toki välillä huonompiakin. Naimisissa yli 40-vuotta, lapsia kolme ( aikuisia). Nyt vanhempana sitä ihmettelee mistä kaikesta sitä nuorempana tulikin vedettyä hernettä nenään.
Omat kiinnostuksen kohteet on ok, jopa ihan elinehto hyvälle suhteelle eikä niitä kannata pelätä. Olemme myös lasten lähdettyä viettäneet lomat niin, että ensin toinen pitää pari viikkoa, sitten yhteinen pari viikkoa ja sitten toisen omat pari viikkoa. Tekee hyvää tehdä omia juttujaan, vaikka ne ei sen kummenpia olekaan.
Pienten juttujen tekeminen toista ilahduttaakseen tekee myös hyvää suhteelle. Esim, toinen on unohtanut pyykit koneeseen; laitat ne kuivumaan sen sijaan, että aloittaisit nalkuttamisen tms.
On ihanaa kun on puoliso rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut enimmäkseen hyviä kausia, mutta toki välillä huonompiakin. Naimisissa yli 40-vuotta, lapsia kolme ( aikuisia). Nyt vanhempana sitä ihmettelee mistä kaikesta sitä nuorempana tulikin vedettyä hernettä nenään.
Omat kiinnostuksen kohteet on ok, jopa ihan elinehto hyvälle suhteelle eikä niitä kannata pelätä. Olemme myös lasten lähdettyä viettäneet lomat niin, että ensin toinen pitää pari viikkoa, sitten yhteinen pari viikkoa ja sitten toisen omat pari viikkoa. Tekee hyvää tehdä omia juttujaan, vaikka ne ei sen kummenpia olekaan.
Pienten juttujen tekeminen toista ilahduttaakseen tekee myös hyvää suhteelle. Esim, toinen on unohtanut pyykit koneeseen; laitat ne kuivumaan sen sijaan, että aloittaisit nalkuttamisen tms.
On ihanaa kun on puoliso rinnalla.
Kiitos kommentista. En epäile yhtään, etteikö suhteemme voisi korjaantua siinä vaiheessa kun lapsistamme jonain päivän tulee aikuisia, mutta siihen on vielä aikaa, varsinkin jos vielä kolmannen lapsen saamme.
Tietysti pitää olla omaa-aikaa ja esim. Teidän loma järjestelynne kuulostaa hyvältä. Mutta näin pikkulapsi aikana aika ei millään tunnu riittävän. Työt, lasten ja kodin hoito, lasten harrastukset, vanhempien harrasrukset, oma lepo aika (siis levätä vain)... no kyllä sinä tiedät.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tehdä kolmas lapsi liittoon, joka jo nyt natisee liitoksistan? Sulaa hulluutta!
Mä olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta. Meillä mennyt tosi hyvin ja muutama tullut sanomaan, että meidän rakkaus hehkuu ja huomaa kuinka rakastetaan toisiamme ja toivoivat omasta suhteestaan samaa. ☺️
Olikohan se jotain 5 vuotta sitten, kun käytiin pohjalla. Mä kävin vimmalla harrastuksissa ja itkin aina ajomatkat. Tuntui ettei meillä ollut mitään yhteistä ja ettei mies oikeasti rakasta mua. Sängyssä oli myös ongelmia. Mä yritin puhua ja puhuinkin, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut. Sinniteltiin kuitenkin ja nyt voi sanoa, että ollaan tosi onnellisia. Seksi luistaa paremmin kuin 10 vuoteen. Täytyy sanoa, että aika pitkälle asioihin vaikutti pienet asiat. Se, että alettiin huomioimaan toisiamme arjessa oli varmaan paras asia. Opeteltiin myös pyytämään anteeksi ja antamaan toiselle tilaa pahana päivänä eikä haastamaan riitaa. Mun mieheen vaikutti kuulemma eniten se, että aloin taas hymyilemään ja nauramaan enemmän. Mun mielestä se taas on ihan riippuvainen puolisosta. Jos toinen on kuin myrskyn merkki tai väsynyt koko ajan, niin vaikeaa siinä on pitää positiivisuutta yllä.
Se on niin mahtava tunne, kun ollaan jossain ja satun katsomaan mieheeni ja hän katsoo mua silmä pilke kulmassa! Sanoisin siis, että aina on toivoa, jos on rakkautta jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää terapiaan tai parisuhdekurssille jos tuntuu että suhde on vain väljähtänyt eikä ole mitään isoa kriisiä (väkivaltaa tai pettämistä).
Suhde muuttuu kun aikaa kuluu, töitä pitää tehdä ja myös hyväksyä se, että se ei aina ole ruusuilla tanssimista. Joku irtiotto voisi toimia, juurikin esim. parisuhdeleiri missä on pakko keskittyä vain toisiinsa. Tämä tietenkin vaatii sen että molemmat ovat motivoituneita parantamaan suhteen tilaa.
Olet jo ensimmäisen askeleen ottanut, eli alkanut etsiä ratkaisua tilanteeseen!
Ap jatkaa vielä, että tietysti ongelmien syyt vaikuttavat siihen onko suhde enää korjattavissa vai ei. Mutta nyt siis meillä on kyse jonkinlaisesta kyllästymisestä/erilleen kasvamisesta.
Kertokaa sii komenteissa lyhyesti kuinka pitkä suhteenne on ollut/ oli ja montako vuotta teidän mielestä meni hyvin/kohtalaisesti/ huonosti.... ja miten asia ratkesi tai onko se vieläkään ratkennut.