Lue keskustelun säännöt.
Kun turvaverkko pettää: Liisa joutuu luopumaan opiskelupaikastaan elättääkseen perheensä - "Olen itse vaikka syömättä"
16.07.2017 |
Lääkärin suosituksesta ammatin vaihtajaksi ryhtyneen Liisan on pakko keskeyttää jo aloitetut opinnot, koska perhe joutuu tuen puutteessa taloudelliseen ahdinkoon.
Nelikymppinen Liisa joutuu luopumaan opinnoista ja jättäytymään työttömäksi, jotta perhe saisi ruokarahaa.
Ongelma syntyi, kun hoitoalalla työskentelevä perheenäiti aloitti opinnot vaihtaakseen terveyssyistä ammattia.
Opinnot olivat masennuksen vuoksi katkolla, mutta Kela hylkäsi sairauspäivärahahakemuksen
Uudellamaalla asuva nelikymppinen Liisa eli vielä reilu vuosi sitten tavallista perheellisen naisen elämää: teki hoitoalan työtä ja huolehti miehensä kanssa kaksilapsisesta perheestä. Elämä ei ole ollut koskaan ollut leveää, mutta ruokaa on riittänyt pöydässä ja vuokra maksettu ajallaan.
Myös lasten harrastuksiin oli riittänyt rahaa, koska esimerkiksi vaatteet ostettiin aina kirpputoreilta ja vanhemmat säästivät arjen menoissa.
Tilanne muuttui radikaalisti, kun Liisa ei reuman vuoksi pystynyt jatkamaan hoitotyössä. Esimerkiksi potilaiden nostaminen kävi mahdottomaksi.
Erikoislääkäri suositteli ammatin vaihtoa ja kirjoitti sitä puoltavan lausunnon. Hetken työttömänä työnhakijana ollut Liisa haki ja myös sai hyvin pistein paikan ammattikorkeakoulusta. Hän aloitti vuoden alussa sosionomin opinnot.
- Pääsin juuri siihen kouluun johon halusinkin, Liisa kertoo iloinneensa unelmiensa opinnoista.
Perheessä on kaksi alakouluikäistä lasta, joista toinen on erityislapsi. Vanhemmilla ei ole koskaan ollut apuna esimerkiksi isovanhempia, joten lastenhoitoapua ei ole ollut.
Opintojen alettua Liisa alkoi väsyä. Hän etsi tukea itselleen ja lastenhoitoon, mutta ei löytänyt apua.
- Uuvuin ja masennuin. Kesti silti kolme kuukautta päästä lääkärin vastaanotolle.
Liisa kärsi pahoista univaikeuksista eivätkä opinnot edistyneet. Vaikka hän kävi luennoilla ja teki kursseja pitkälle, moni asia jäi kesken ja samalla jäivät opintopisteet kertymättä. Ne ovat ehto tuen maksamiselle.
- Lopulta pääsin lääkärille ja hän kirjoitti pitkän sairausloman.
Keskivaikean masennuksen ja unettomuuden vuoksi Liisa sai lähetteen nettiterapiaan ja ohjeet kuntouttaa itseään liikunnan avulla kuntosalilla. Hänelle ei määrätty lääkitystä.
- Minulta on kysytty että ”mitäs mieltä olet lääkkeestä”, mutta ei ehdottomasti suositeltu, hän sanoo ja kertoo saaneensa aiemmin reseptin silloin, kun lääkäri katsoi lääkkeen oikeasti tarpeelliseksi.
- En tehnyt aloitetta lääkehoidon suhteen. En tietenkään ehdoin tahdoin halua ylimääräisiä lääkkeitä, hoitoalan ammattilainen sanoo.
Kommentit (23)
Liisan olisi kannattanut ottaa lääkkeet ja jättää syömättä ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ei pilipaliopinnoissa etene niin sitten varmaan pitää niistä luopua.
On parempi että jää työttömäksi eikä voi ottaa vastaan oman alan töitä eikä opiskele uutta ammattia.
Virastojen ohjeet ovat aina sairaita. Ehkä lyhyellä tähtäimellä toimii, mutta pitkässä juoksussa tuhoaa kokonaisia sukuja.
Liisa voisi alkaa kelan etuuskäsittelijäksi, sinne voi mennä keskeytyneillä sosionomin opinnoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reuma esti esim. potilaiden nostelut. Ok. Ymmärrän tämän. Mutta lähihoitajia ja sairaanhoitajia toimii myös paljon vastaanotossa ja puhelimeen vastaajina. Esim kotikaupungissani, jos haluaa lääkäriin niin pitää aina ensin soittaa puhelinpalvelujen neuvontaan jossa vastaa sairaanhoitaja. Lähihoitajia taas vieläkin enemmän työskentelee "luukuilla" ja ajanvarauksessa. Tällaisen työskentelynkö olisi reuma estänyt? Puheluihin vastaamisen? Tuskin sosionomin työssä pääsee sen helpommalla. Ihan kaikki pitää nykyään kirjata ja raportoida koneelle. Eli jos reuma vihoitelee erityisesti sormissa, niin ei sosionomin ammatti ole se parempi ratkaisu. Olkoon kyse sitten sairaanhoitajasta ai lähihoitajasta, niin molemmille olisi kyllä löytynyt "kevyttä" työtä. Uudelleenkoulutusta en tässä tapauksessa ymmärrä.
Liisan pitäisi mennä takaisin lääkäriin ja saada todistus oireista joita masennus on aiheuttanut. Eli miten opiskelukyky meni. Esim. unettomuus vaikuttaa ettei opitut asiat jää muistiin tai kirjoittaminen ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta eihän tuollaisesta ole työelämään. Siis jos masennus ja unettomuus heti rapauttaa opinnot.
Vierailija kirjoitti:
Reuma esti esim. potilaiden nostelut. Ok. Ymmärrän tämän. Mutta lähihoitajia ja sairaanhoitajia toimii myös paljon vastaanotossa ja puhelimeen vastaajina. Esim kotikaupungissani, jos haluaa lääkäriin niin pitää aina ensin soittaa puhelinpalvelujen neuvontaan jossa vastaa sairaanhoitaja. Lähihoitajia taas vieläkin enemmän työskentelee "luukuilla" ja ajanvarauksessa. Tällaisen työskentelynkö olisi reuma estänyt? Puheluihin vastaamisen? Tuskin sosionomin työssä pääsee sen helpommalla. Ihan kaikki pitää nykyään kirjata ja raportoida koneelle. Eli jos reuma vihoitelee erityisesti sormissa, niin ei sosionomin ammatti ole se parempi ratkaisu. Olkoon kyse sitten sairaanhoitajasta ai lähihoitajasta, niin molemmille olisi kyllä löytynyt "kevyttä" työtä. Uudelleenkoulutusta en tässä tapauksessa ymmärrä.
Reuma estää pahentuessa kirjoittamisen joten toimistotyöt eivät onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reuma esti esim. potilaiden nostelut. Ok. Ymmärrän tämän. Mutta lähihoitajia ja sairaanhoitajia toimii myös paljon vastaanotossa ja puhelimeen vastaajina. Esim kotikaupungissani, jos haluaa lääkäriin niin pitää aina ensin soittaa puhelinpalvelujen neuvontaan jossa vastaa sairaanhoitaja. Lähihoitajia taas vieläkin enemmän työskentelee "luukuilla" ja ajanvarauksessa. Tällaisen työskentelynkö olisi reuma estänyt? Puheluihin vastaamisen? Tuskin sosionomin työssä pääsee sen helpommalla. Ihan kaikki pitää nykyään kirjata ja raportoida koneelle. Eli jos reuma vihoitelee erityisesti sormissa, niin ei sosionomin ammatti ole se parempi ratkaisu. Olkoon kyse sitten sairaanhoitajasta ai lähihoitajasta, niin molemmille olisi kyllä löytynyt "kevyttä" työtä. Uudelleenkoulutusta en tässä tapauksessa ymmärrä.
Reuma estää pahentuessa kirjoittamisen joten toimistotyöt eivät onnistu.
Mikä ratkaisu sinä tapauksessa on sosionomin opinnot? Johan tuossakin mainittiin, että nykyään myös sosionomin pitää kirjata ja raportoida kaikki koneelle.
Tällaista tää on, kaiken pitää sujua kuin rasvattu, mutta jos et aina jaksakaan olla ylienerginen suorittaja, niin heti on ongelmia tiedossa. Tämä yhteiskunta ei hyväksy minkäänlaista heikkoutta, heikkoudesta pitää tehdä hirveät määrät selvitystä joka suuntaan, koska se on niin paha asia, melkeinpä rikollista. Ei ihme, että tässä maassa on niin paljon esim. Mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria. Jos kokoajan on tunne takaraivossa siitä, ettet ole tarpeeksi hyvä, et riitä, kokoajan vaaditaan vain lisää suorittamista, niin harva sen kestää ilman jonkinlaista uupumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reuma esti esim. potilaiden nostelut. Ok. Ymmärrän tämän. Mutta lähihoitajia ja sairaanhoitajia toimii myös paljon vastaanotossa ja puhelimeen vastaajina. Esim kotikaupungissani, jos haluaa lääkäriin niin pitää aina ensin soittaa puhelinpalvelujen neuvontaan jossa vastaa sairaanhoitaja. Lähihoitajia taas vieläkin enemmän työskentelee "luukuilla" ja ajanvarauksessa. Tällaisen työskentelynkö olisi reuma estänyt? Puheluihin vastaamisen? Tuskin sosionomin työssä pääsee sen helpommalla. Ihan kaikki pitää nykyään kirjata ja raportoida koneelle. Eli jos reuma vihoitelee erityisesti sormissa, niin ei sosionomin ammatti ole se parempi ratkaisu. Olkoon kyse sitten sairaanhoitajasta ai lähihoitajasta, niin molemmille olisi kyllä löytynyt "kevyttä" työtä. Uudelleenkoulutusta en tässä tapauksessa ymmärrä.
Reuma estää pahentuessa kirjoittamisen joten toimistotyöt eivät onnistu.
Vastaanotossa on vähemmän paikkoja kuin varsinaisessa hoitotyössä.
Sosionomit ei muuta teekään kuin kirjaa ja kirjoita, joten mitä järkeä on vaihtaa siihen? Ei opinnoistakaan selviä ilman kirjoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reuma esti esim. potilaiden nostelut. Ok. Ymmärrän tämän. Mutta lähihoitajia ja sairaanhoitajia toimii myös paljon vastaanotossa ja puhelimeen vastaajina. Esim kotikaupungissani, jos haluaa lääkäriin niin pitää aina ensin soittaa puhelinpalvelujen neuvontaan jossa vastaa sairaanhoitaja. Lähihoitajia taas vieläkin enemmän työskentelee "luukuilla" ja ajanvarauksessa. Tällaisen työskentelynkö olisi reuma estänyt? Puheluihin vastaamisen? Tuskin sosionomin työssä pääsee sen helpommalla. Ihan kaikki pitää nykyään kirjata ja raportoida koneelle. Eli jos reuma vihoitelee erityisesti sormissa, niin ei sosionomin ammatti ole se parempi ratkaisu. Olkoon kyse sitten sairaanhoitajasta ai lähihoitajasta, niin molemmille olisi kyllä löytynyt "kevyttä" työtä. Uudelleenkoulutusta en tässä tapauksessa ymmärrä.
Reuma estää pahentuessa kirjoittamisen joten toimistotyöt eivät onnistu.
Mikä ratkaisu sinä tapauksessa on sosionomin opinnot? Johan tuossakin mainittiin, että nykyään myös sosionomin pitää kirjata ja raportoida kaikki koneelle.
On apuvälineitä ja sosionomin työ voi olla muutakin kuin koneen näpyttelyä 8 tuntia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reuma esti esim. potilaiden nostelut. Ok. Ymmärrän tämän. Mutta lähihoitajia ja sairaanhoitajia toimii myös paljon vastaanotossa ja puhelimeen vastaajina. Esim kotikaupungissani, jos haluaa lääkäriin niin pitää aina ensin soittaa puhelinpalvelujen neuvontaan jossa vastaa sairaanhoitaja. Lähihoitajia taas vieläkin enemmän työskentelee "luukuilla" ja ajanvarauksessa. Tällaisen työskentelynkö olisi reuma estänyt? Puheluihin vastaamisen? Tuskin sosionomin työssä pääsee sen helpommalla. Ihan kaikki pitää nykyään kirjata ja raportoida koneelle. Eli jos reuma vihoitelee erityisesti sormissa, niin ei sosionomin ammatti ole se parempi ratkaisu. Olkoon kyse sitten sairaanhoitajasta ai lähihoitajasta, niin molemmille olisi kyllä löytynyt "kevyttä" työtä. Uudelleenkoulutusta en tässä tapauksessa ymmärrä.
Reuma estää pahentuessa kirjoittamisen joten toimistotyöt eivät onnistu.
No miten sitten sosionomin työt onnistuu. Sosionomit joutuvat kirjaamaan koneelle usein vielä enemmän, kuin lähihoitajat. Toimivat monissa paikoissa palvelukodin vastaavina ja hoitavat kirjanpidon raporttien lisäksi. Tai sitten tekevät ihan perushoitotyötä. Tai päiväkodissa pukevat ja riisuvat lapsia.
En ole nähnyt yhtään sosionomia, joka saa istua 8 tuntia soffalla ja saa palkkaa. Jopa mielenterveyspuolella, missä ei tarvitse perushoitoa tehdä, menee todella paljon aikaa nykyään koneella kirjaamisiin, kun potilaan oikeusturvan vuoksi pitää olla kaikki tarkalleen kirjattuna koneelle ylös.
Missäs se mies on tuossa kuviossa? Makaa työttömänä kotona, ei hoida lapsiaan?
Missä mies ja miehen tulot ja perheen puskurirahasto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reuma esti esim. potilaiden nostelut. Ok. Ymmärrän tämän. Mutta lähihoitajia ja sairaanhoitajia toimii myös paljon vastaanotossa ja puhelimeen vastaajina. Esim kotikaupungissani, jos haluaa lääkäriin niin pitää aina ensin soittaa puhelinpalvelujen neuvontaan jossa vastaa sairaanhoitaja. Lähihoitajia taas vieläkin enemmän työskentelee "luukuilla" ja ajanvarauksessa. Tällaisen työskentelynkö olisi reuma estänyt? Puheluihin vastaamisen? Tuskin sosionomin työssä pääsee sen helpommalla. Ihan kaikki pitää nykyään kirjata ja raportoida koneelle. Eli jos reuma vihoitelee erityisesti sormissa, niin ei sosionomin ammatti ole se parempi ratkaisu. Olkoon kyse sitten sairaanhoitajasta ai lähihoitajasta, niin molemmille olisi kyllä löytynyt "kevyttä" työtä. Uudelleenkoulutusta en tässä tapauksessa ymmärrä.
Reuma estää pahentuessa kirjoittamisen joten toimistotyöt eivät onnistu.
Jos fyysinen työ ei onnistu, eikä myöskään toimistotyö, niin mitä jää jäljelle?
Vierailija kirjoitti:
Reuma esti esim. potilaiden nostelut. Ok. Ymmärrän tämän. Mutta lähihoitajia ja sairaanhoitajia toimii myös paljon vastaanotossa ja puhelimeen vastaajina. Esim kotikaupungissani, jos haluaa lääkäriin niin pitää aina ensin soittaa puhelinpalvelujen neuvontaan jossa vastaa sairaanhoitaja. Lähihoitajia taas vieläkin enemmän työskentelee "luukuilla" ja ajanvarauksessa. Tällaisen työskentelynkö olisi reuma estänyt? Puheluihin vastaamisen? Tuskin sosionomin työssä pääsee sen helpommalla. Ihan kaikki pitää nykyään kirjata ja raportoida koneelle. Eli jos reuma vihoitelee erityisesti sormissa, niin ei sosionomin ammatti ole se parempi ratkaisu. Olkoon kyse sitten sairaanhoitajasta ai lähihoitajasta, niin molemmille olisi kyllä löytynyt "kevyttä" työtä. Uudelleenkoulutusta en tässä tapauksessa ymmärrä.
Luukulla on eri suuntautumisen opiskellut lähäri.
Sairauslomatodistus turvasi opiskelupaikan säilymisen, ja Liisa sopi oppilaitoksessa jatkavansa opintoja tammikuussa. Hän haki Kelan sairauspäivärahaa ja uskoi lääkärilausuntojen perusteella saavansa sen. Se olisi turvannut perheen toimeentulon sairausloman ajaksi.
Kelan kirjekuori toi kuitenkin hylkypäätöksen ja aiheutti lisää unettomia öitä. Perusteluina hylkäävälle päätökselleen Kela toteaa:
- Sinulla on todettu masennusta. Oireina on uupumusta, mielialan herkistymistä ja itkuisuutta. Lääkehoitoa ei ole aloitettu. Saadussa lääketieteellisessä selvityksessä ei tuoda esille sen asteisia masennuksen oireita tai toimintakyvyn laskua, jotka aiheuttaisivat sairausvakuutuslain mukaisen työ- tai opiskelukyvyttömyyden.
Nyt Liisa on pattitilanteessa. Hänellä ei ole ollut tuloja kahteen kuukauteen eikä sairauspäivärahaa myönnetty. Hän haluaisi jatkaa opintoja ja päästä takaisin työelämään uuden ammatin kautta, mutta se näyttää rahapulan vuoksi mahdottomalta.
TE-keskuksessa häntä kehotettiinkin luopumaan opiskelupaikastaan, jotta hän voisi saada työttömyyskorvausta.
- TE-toimiston mukaan ei ole keinoa pitää kiinni opiskelupaikasta.