Mikä mua vaivaa? En voi sietää mieheni siskoja..

Harmi, etteivät he suhtaudu sinuun ystävällisesti. Onneksi serkut kertoivat, että syy on heidän luonteissaan eikä sinussa.

Onneksi miehelläsi on siskoihinsa hyvät välit.

Toivotaan, että tilanne vielä muuttuu ja siskot käyttäytyvät sinua kohtaan mukavammin. 

Olet mustasukkainen. Ihan ymmärrettävää, muttei silti kannata, sillä sukulaisuussuhteisiin ei kannata mennä hämmentämään. Et varmaan haluaisi, että kukaan tulisi neuvomaan, miten sinun pitää toimia omien sukulaistesi kanssa. 

sekä siskot että sinä olette mustasukkaisia miehestä/veljestä. enpä tiedä miten asian ratkaisette..

Aivan kuin minun kynästäni. Tuorein eksä kyseessä. Yksi sisko oli (on) tosi nuori, yksi oli ihan suht ystävällisen oloinen ja yksi oli vittumainen ämmä, joka tuntui inhoavan minua ihan vain siksi, että olin hänen veljensä kanssa. Hänen käytöksestään tuli ennemminkin mieleen mustasukkainen eksä kuin sisko. Ärsytti minuakin heidän tiivis yhteydenpitonsa, kun minä tyttöystävänä tunsin olevani ulkopuolinen ja sisarukset keskenään olivat parisuhteessa. Ei se toki ollut syy eroon mutta ahdistavaa kuitenkin.

Oletko moneskin? Ehkä ovat kyllästyneet kun on joka kesä uusi kissa?

Kyllä muakin ärsyttäisi tuossa tilanteessa. Vaikea sanoa, onko tilanne ok vai ei. Jos siskot hyväksyvät sinut (vaikka ette juttuun tulekaan) , niin ok. Jos taas siskot ovat ylipäätään sinua vastaan, niin miehen liian läheinen suhde siskoihinsa voi koitua teidän suhteenne tuhoksi. Jos tulisi riitatilanne, niin asettuuko miehesi sinun vai siskojensa puolelle?

Sanotaan, että miehen sisko voi olla jopa pahempi kuin anoppi. Omalla kohdallani oli näin. Jostain syystä miehen sisko katsoi oikeudekseen ohjata ja neuvoa veljeään ja kertoa , miten asioiden pitäisi olla meillä. Anoppi oli paljon hienotunteisempi ainakin minun läsnäollessani.

Sä olet ilmiselvästi mustasukkainen.

Jotkut ihmiset ovat sillä tavalla ns. sairaita, että kokevat puolisonsa lähisukulaisetkin uhkiksi itselleen. Ehkä koet sisarusten läheiset välit uhkana? Tai sen, että juuri miehesi saa heihin kontaktin ja viihtyy heidän seurassaan, ja sinä et? Millaiset välit sinulla on omiin sisaruksiisi? Onko sulla edes sellaisia?

Tuokin että sinä olet yrittänyt ottaa alussa kontaktia... noinkohan? Ehkä se sinun tapasi ottaa kontaktia ei ole tullut vaan ymmärretyksi?

Ehkä sisko(t) on yrittäneet myös ottaa kontaktia sinuun, siinä onnistumatta?

Ja hei, osa ihmisistä on vaan sulkeutuneita ja huonotapaisia. Ei he muutu tai välttämättä edes tajua tarvetta muutokseen. Anna näiden siskojen olla sellaisia kuin ovat ja jos veljesi viihtyy heidän seurassaan, hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Sä olet ilmiselvästi mustasukkainen.

Jotkut ihmiset ovat sillä tavalla ns. sairaita, että kokevat puolisonsa lähisukulaisetkin uhkiksi itselleen. Ehkä koet sisarusten läheiset välit uhkana? Tai sen, että juuri miehesi saa heihin kontaktin ja viihtyy heidän seurassaan, ja sinä et? Millaiset välit sinulla on omiin sisaruksiisi? Onko sulla edes sellaisia?

Tuokin että sinä olet yrittänyt ottaa alussa kontaktia... noinkohan? Ehkä se sinun tapasi ottaa kontaktia ei ole tullut vaan ymmärretyksi?

Ehkä sisko(t) on yrittäneet myös ottaa kontaktia sinuun, siinä onnistumatta?

Ja hei, osa ihmisistä on vaan sulkeutuneita ja huonotapaisia. Ei he muutu tai välttämättä edes tajua tarvetta muutokseen. Anna näiden siskojen olla sellaisia kuin ovat ja jos veljesi viihtyy heidän seurassaan, hyvä!

Veljesi XD

Ehkä susta paistaa läpi, että pidät heitä outoina yms.

Ei kaikkien kanssa tule toimeen, sille ei voi mitään. Siskot voivat todellakin olla mustasukkaisia sinulle ja sen takia tylyjä ja umpimielisiä. Tai heidän perusluonne on sulkeutunut niin kuin sinulle on kerrottu. Itse olin joskus ihan hyväkin kaveri miehen siskon kanssa mutta välit ovat viilentyneet. Meillä ei ole enää oikein mitään yhteistä puhumista ja miehen sisko on myös aika sulkeutunut ihminen. En pyri enää parantamaan välejä, se kaveruus kesti aikansa ja loppui sitten.

No alussa yritin aina nähdessämme jututtaa heitä, kysellä kuulumisia, kysellä heidän työstään ja elämästään ylipäätään.. lyhyitä vastauksia ja kiusallinen tunnelma. Siirtyivät heti juttelemaan miehelleni / muille perheenjäsenilleen. Jossain vaiheessa en enää jaksanut muuta kuin moikata kun nähtiin. Mulle kuuluu perustapoihin vähintään tervehtiä ja heiltä ei edes sitä tullut välillä ollenkaan.

Ja joo, nro 4: kun me alettiin seurustelemaan miehen kanssa, hänen pikkusiskonsa oli alle 15 vuotias. Heillä on siis ikäeroa paljon, pikkusisko semmonen iltatähti. Ni sehän saatto sillo tulla kiehnäämään veljensä kainaloon kun me oltiin katsomassa sohvalla leffaa tai muuta yhtä outoa. Silloin kun kerrottiin, että muutetaan yhteen niin pikkusiskohan sai raivarit siitä :D että hän on ollu semmonen enemmä eksä kun sisko.

Isosisko on muuten vaan outo eikä puhu.

Ja joo, varmaan olen mustasukkainen.

Pointti oli se, että miten pääsen tästä eroon? Eihän näissä mun fiiliksissä oo pidemmän päälle mitään järkeä.

Ap

En minäkään pidä kaikista veljeni naisystävistä, mutta usein tilanne muuttuu, kun aikaa kuluu. Tämä nykyinen nainen tuntui aluksi olevan ihan eri aaltopituudella, eikä ollut oikein yhteistä keskusteltavaa. Sitten kun oltiin mattopyykillä yhdessä, meitä molempia alkoi naurattaa juuri pestyn maton putoaminen maahan. Tajusin, että tässähän onkin mukava ihminen, kun näkee tilannekomiikkaa samoissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko moneskin? Ehkä ovat kyllästyneet kun on joka kesä uusi kissa?

Ei sillä ennen mua ollut ku yksi säätö jota ei tuonut edes kotiin :D

Ap

No mun lasteni isän sisko oli juuri sitä, mitä ensivaikutelma antoi odottaa. Persoonallisuushäiriöinen, suhteita sotkeva paha ihminen. Kun tapasin mieheni ensi kertaa baarissa, niin sisko tuli siihen sepittämään, että joudun sitten olemaan tilivelvollinen koko suvulle, enkä vaan miehelle. Haukkui minua heti alkuun, kun olin ostanut miehelle lahjan. Lahja oli vaatimaton, mutta silti tulotasooni nähden kallis. Siskonsa mitätöi lahjani ja sanoi, että hänellä on sata tuollaista kotona! Huh huh!

Siskonsa sabotoinut koko elämäämme kaikki vuodet. Järjesti jopa meidän eron valheillaan loppuviimein. Nyt tosin kulkevat kahdestaan, exäni ja siskonsa - pistää hieman kyllä miettimään!

Kaikilla kolmella veljelläni on samankaltaiset vaikeat ihmiset vaimoina kuin oli oma äitimme. Juu, en kaipaa ystäväksi millekään sekopää-hillujalle, takakireälle töräyttelijälle tai passiivis-aggressiiviselle ihmiselle.

Peräännyin suosiolla takavasemmalle. Sääli. Välit veljiini olivat aiemmin tosi hyvät, nyt on ollut pakko etääntyä, kun en jaksa alituisia loukkauksia veljieni vaimoilta.

On olemassa oikeasti sairaita sisarussuhteita. Jos koko perhe on elänyt sairaissa oloissa kun lapset ovat olleet pieniä, niin silloin se korostuu. Taustalla voi olla vaikka mitä. Varoitusmerkkeinä ovat nämä sisarusten  korostuneet torjunnat tyttö- tai poikaystäviä kohtaan ja jopa sabotaasi suhteelle.

En ikinä enää alkaisi suhteeseen miehen kanssa, jolla on liian läheinen suhde siskoonsa! Mies jopa sanoi, että panisi tätä, jos ei olisi siskonsa! Hei miettikääs!

Mullakin komea veli, miestä paljon komeampikin, mutta eipä ole koskaan tullut mieleenkään seksi veljen kanssa - oksetuksista pahin varmaan!

Minulla oli sama tilanne eksän siskojen kanssa. Ja äidin.

Hänellä on 9! sisarusta, hän kolmanneksi nuorin. Siskoja neljä, ja heistä yhden kanssa tulin ja tulen edelleen hyvin toimeen. Äitinsä vihasi minua ensi näkemältä.

Veljet suhtautuivat välinpitämättömästi ja osa jopa kyräillen, yhden kanssa heistäkin olen väleissä. Isänsä oli mukava, valitettavasti nyt jo kuollut.

Muistan kun ensimmäistä kertaa kävin hänen kotonaan, se oli kauheaa! Kotona oli yksi vanhemmista sisarista ja kaksi nuorempaa veljeä jotka vielä asuivat kotona siihen aikaan. Sekä isä ja äiti. Sisar katsoi minua, ja kirjaimellisesti jos katse voisi tappaa! Sanaakaan ei puhunut koko aikana. Äitinsä heitteli ilkeitä kommentteja minun pääni yli toisille, minulle itselleni ei puhunut mitään. Isä oli varsin hiljainen. Koko ilmapiiri oli kamala. No, eipä sen jälkeen enää haluttanut heitä tavata.

Myöhemmin kun kun sen ystävällisen veljen vaimon kanssa juteltiin, hän myönsi että anoppi on varsin omitunen, ja perheessä tuntuu olevan paljon vaikeuksia. Hän kilttinä tyttönä yritti sopeutua. En tiedä mikä minussa sitten oli vikana, vaikka luulen että sille naisporukalle kukaan ei olisi kelvannut. Seuraavaa avovaimoaan eks ei sitten koskaan perheelleen esitellytkään!

Tietenkin he suhtautuvat sinuun vihamielisesti, veithän sinä heiltä ilmaisen remppamiehen ja kuskin ja heidän lapsiltaan anteliaan ja lasten kanssa aikaa viettävän enomiehen.

On se miehesikin outo tapaus. Ehkä tuo symbioosissa eläminen kulkee suvussa. Minusta erikoista, että aikuiset ihmiset, vaikka sisaruksia ovatkin, ovat päivittäin yhteyksissä ja lähtevät reissuunkin kaikki yhdessä, omien perheidensä jäädessä rannalle vilkuttamaan..  Ei ihme, että AP tunnet itsesi hiukan ulkopuoliseksi. 

Silleen voi kyllä ajatella, että pariskunta on kumminkin kaksi erillistä ihmistä. Toista ei automaattisesti koe yhtä läheiseksi kuin toista, eikä voi näin ollen keskustella yhtä vapaasti kuin oman perheenjäsenen kanssa. Kaikki eivät ole kovin seurallisia, turha loukkaantua. Pääasia, jos eivät puhu pahaa sinusta. Kannattaa antaa heidän ihan rauhassa tapailla keskenään, jos niin tykkäävät. Pääsetpähän vähemmällä sinäkin. Kyllähän sitäkin tapahtuu, että koko uusi kuvio huomaa heti olevansa samalla aaltopituudella ja sulattaa uuden jäsenen symbioosiinsa, näitäkin tarinoita olisi hauska kuulla.