Kun vanhemmat eivät arvosta yhden lapsensa saavutuksia ja näyttävät sen selvästi

Olen ainoa ei-akateeminen perheessämme. Akateemisuudesta puhutaan, ihmisistä mainitaan aina koulutus ja jos se ei ole korkeakoulu, eteen liitetään vain-sana. Muiden sisarusten ammatillisista saavutuksista puhutaan, omasta urista (nyt jo eläkkeellä) kerrotaan jatkuvasti jotain muisteloita, mainitaan ihmisistä, jotka eivät opiskelleet yliopistossa, että ei sekään Matti lähtenyt kouluttautumaan.
Olen kuunnellut tätä nyt koko elämäni, mutta alkaa vähitellen jurppia. Olen sanonut monesti, että no enhän ole akateeminen minäkään ja siihen tulee huomautus, että ei sinun Anne nyt loukkaantua pidä!

Mitä teen? Voinko katkaista välini perheeseen, joka ei arvosta minua yhtään? Veljenpojan rippijuhlaankin tuli kutsu vain minulle, ei-akateemiselle miehelleni ei tullut edes kutsua.