Ero edessä?

13 vuotta yhdessä ja leikki-ikäinen lapsi, en haluaisi rikkoa lapsen ydinperhettä, mutta onko ainainen riitelykään hyvä? En ole helpoin vaimo, mutta eipä mieskään ole se huomioon ottavin. Pieniä ärsyttäviä asioita. Esimerkiksi äsken kävi kaupassa, piti tuoda ruoaksi kalaa. Toi sen sijaan pasta bolognese -ainekset, kun teki mieli lihaa. Minä en syö lihaa, mutta eihän tuolla väliä, kun hän haluaa.
Mies hoitaa pääosan lapsesta ja hänelle lapsi jäisi erossa. En usko, että hänkään minua kaipaisi. Reissaamme molemmat paljon työssämme, enkä häntä ikävöi poissaoloaikanani. Lomaa odotin, koska yleensä edes silloin meillä on ollut kivaa, mutta loma on vain pahentanut asiaa. En halua miestä lähellenikään, enkä halua viettää aikaani hänen kanssaan tai perheenä. Halveksin kaikkea mitä hän sanoo tai tekee, vaikken haluaisi. Suhteen lopettaminen myös lopettaisi elämän tällaisena kun sen tunnen. Kaikki yhteiset lomat ja elämän suunnitelmat alas Kankkulan kaivoon ja joku kaksio yksin tilalle?