Tytär päivittää ahkerasti Instagram-tiliään mutta ei saa paljon tykkäyksiä :/

Olen 20v nainen ja snapchatin olen poistanut kokonaan ja facebookia en päivitä enää ikinä. Instagramia ainoastaan päivittelen, mutta en ota siitä todellakaan mitään stressiä. Päivittelen niitä kuvia lähinnä itseäni varten esim. matkoilta, omista koiristani, kauniista luontomaisemasta mummolta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poistin mun instagramin pari kk sitten, koska koin sen olevan turha ja turhan stressaava. Olen edelleen samaa mieltä. Elämänlaatu parantunut.

N21

Lisään vielä, että kavereiden puolelta on hurjaa painostusta palata ig:hen ja snapchatiin (jonka myös poistin). Facebookin poistin jo vuosia sitten.

N21

Facehan on nykyään lähinnä tiedotuskanava, ei siellä tarvitse olla kaveri kenenkään kanssa. Itse kuulun erilaisiin ryhmiin ja seuraan vaikkapa oman kunnan tiedotteita (kun en viitsi tilata paikallislehteä), en julkaise mitään.

Itse olen huomannut, että luontokuvat ja muut ns. toisen ottamat kuvat ovat yleistyneet. Eli varsinaisten selfieiden otto on vähentynyt kyllä todella paljon. Selfiet on mun mielestä tosi ok eikä niissä mitään, mutta jos koko ig-tili on täynnä pelkkiä selfieitä niin se kertoo jo jotain ihmisestä. :DD

Mulle ig on pelkkää hupia. Lisäilen mitä huvittaa, tosin julkinen profiili joten katson kyllä vähän ettei esim. mitään radikaalia jos vaikka pomo sattuis kattelemaan :'DD

Mutta siis en ota mitään stressiä eikä kiinnosta onko 10 vai 100 tykkäystä, aivan yhdentekevää. :)

Ihan vaan vinkkinä että jos oikeasti haluaa tykkäyksiä ja kommentteja niin kannattaa käytää englanninkielisiä hashtageja suomenkielisten ohella.

Monikaan ei tule ajatelleeksi että some voi olla myös yksinäisen tai hyvin ujon lapsen pelastus. Esim. omalla lapsellani on vain pari ystävää oikeassa elämässä mutta mm. instassa iso samaan harrastukseen liittyvä kaverijoukko. Toisaalta oman luokan wa-ryhmässä hän uskaltaa sanoa mielipiteensä ym. vaikka oppitunneilla tai muuten isossa ryhmässä ei ole rohkeutta olla äänessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin sitä vaan seuraillaan ig- tykkäysten määrää ja se oikea aito elämä vilisee sivussa. Surullista :(

Se nyt on vaan hyväksyttävä että somemaailmaa on iso osa nykylasten ja -nuorten oikeaa elämää. 

No onhan se silti aivan hemmetin SURULLISTA. Eikä mun tarvi hyväksyä yhtään mitään. :D

Tarkoitin hyväksynnällä mm. sitä ettei omaa lastaan voi kieltää kuulumasta näihin somekanaviin (toki ikään suhteuttaen), silloin jää helposti kaverijoukon ulkopuolelle.

V%&&tuttaa että joka asiasta pitää vääntää kilpailu. Eiköhän maailma ole jo ihan tarpeeksi kilpailuhenkinen. Miksi pitää vääntää kilpailu vielä siitäkin, kuka saa minkä verran tykkäyksiä ja kuka sydämiä? Kenellä on X määrä kavereita/"kavereita"? MIKSI pitää kilpailla kavereiden tai sosiaalisten suhteiden MÄÄRÄLLÄ? Mitä merkitystä sillä on, ellei sitten tee rahaa somessa ollen joku huippujulkkis? Silloin somesta tulee pelkkää suorittamista (mitä se tosi monelle on) ja siitä katoaa se alkuperäinen pointti ja nautinto. 

Jotenkin hupaisaa että täällä kauhistellaan nykylasten somettamista vaikka itse teemme ihan samaa juuri nyt :D

Ehkä kerrot tyttärellesi että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin sometykkäykset. Uskon että harmittaa, varsinkin jos kaverit saa paljon tykkäyksiä, mutta somea pitää päivittää silti vain omasta ilosta. Itse pidän instagramia kuvapäiväkirjana ja sieltä on sitten kiva muistella missä on tullut käytyä.

Vierailija kirjoitti:

Niin sitä vaan seuraillaan ig- tykkäysten määrää ja se oikea aito elämä vilisee sivussa. Surullista :(

Niin sitä vaan roikutaan av:lla ja se oikea aito elämä vilisee sivussa. Surullista :(

Kannattaa miettiä, miksi siellä Instassa on. On ok olla siellä vain itseä ja muutamaa ihmistä varten. Onko seuraajien ja tykkäyksiä määrä tärkeää, ja keneltä niitä haluaa? Omilta tutuilta vai koko maailmalta, tai onko kiinnostunut saamaan kuviaan julki erilaisissa 'hubeissa'. Itse olen jo keski-ikäinen ja paljon instassa, koska sieltä saa palautetta omille kuville, ja se innostaa kehittymään kuvaajana. Ei se minusta ainakaan nolompaa ole kuin vauvapalstailu.

Sen sijaan että yhdessä surkuttelette kuinka tykkäyksiä voisi saada enemmän, itse keskittyisin kertomaan tyttärellesi ettei tykkäyksien määrä instagramissa määritä häntä ihmisenä :) toki jokainen haluaa tuntea itsensä hyväksytyksi tykkäyksien välityksellä, mutta siihen perustuva itsetunnon luonti jää hyvin hataraksi ja saattaa musertua pienestäkin negatiivisesta kommentista. Jos tykkäyksille antaa liian suuren arvon, tyttäresi viettää pian tuntikausia instagramissa hioen käyttäjätiliään ja päivityksiään houkutteleviksi. Tuossa on myös se ikävä puoli että helpoiten tykkäyksiä saa paljastavilla kuvilla, ja siihen tuskin haluat kannustaa tytärtäsi!

Mä en edes ole instagramissa, olenkohan joku kauhea surkimus nyt!

no voi kyynel suakin. Pitkä kirjoitus sulla, rakentuuko elämä nuin kovasti tykkäysten mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos tytär poistaisikin ig:n kokonaan? Ig on kiva, jos siitä itse nauttii mutta erittäin huono, jos se aiheuttaa päänvaivaa ja itsetunto-ongelmia jne. Tyttäresi tilanteessa lienee parasta poistaa kokonaan tili. Johan alkaa elämä valaistumaan. :)

Periaatteessa noin. Ennen sitä kuitenkin keskustelisin asiasta ja tykkäyksien merkityksestä yms. Samalla se on hyvä hetki miettiä mitkä asiat elämässä on tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä.

Ei mullekaan tule yleensä kuin muutama tykkäys, ihme jos 10 😅

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko ig on jollekin noin tärkeä asia?? Ei jumankauta :'DD

No vertautuuhan se ihmisen kykyyn olla suosiossa. Sulla kun ei ole siihen mitään mahkuja, niin miksi joku ig eli kyky olla suosiossa sinulle olisikaan tärkeä?

Minun instagramtilillä on yksi kuva parin vuoden takaa. Ei tainnut olla montaa katsojaa, Enpä ole sitä mainostanutkaan suuremmin. Enkä välitä.

Yläkoulun opena olen huomannut, että ne tykkäykset ovat nuorille tärkeitä. Jopa koetaan, että on nolannut itsensä, jos laitta kuvan, joka ei saa tykkäyksiä.