Jos lapsi on vaikkapa äitinsä näköinen, huomaako äiti tätä itse?

No mä ainakin huomaan, miksen huomaisi? Mun tyttö on ihan samannäköinen kuin olin hänen iässään. Ainoa ero, että mä olin jo lapsena tumma, hän edelleen teininä vaalea.

Minun tyttäreni ei ole lainkaan minun näköiseni.

Täysin eri kasvojen muoto,

profiili on kyllä samanlainen.

Hän on täysin vaalea, kuten isänsä,

minä olen tumma.

Suun muoto on erilainen, tyttäreni leuankaari ja hymy on paljon kauniimpi, kuin äidillään.

Silti, kun koulukaverini näkivät meidät tänään kaupungilla, he siunailivat, miten samannäköisiä me olemme.

Emme ole pätkääkään samannäköisiä!

Öööh no kyllä mä ainakin huomasin ihan ite, että meillä on samanlainen hymy poikani kanssa. Ihan samoin kuin olen huomannut, että minulla on isäni silmät.

No kai.

Siskoni sanoi lapsen saatuaan, että se lapsi on ihan kuin hän itse pienenä, mutta jännää että itse en nähnyt yhdennäköisyyttä juurikaan. :D

En huomaa mutta kuulen jatkuvasti kuinka tytär on kopioni.

Mulla on 3-vuotias, enkä varsinaisesti huomaa sitä, mitä muut sanovat; että lapsi on ihan kopioni. Mutta kun vertaan vauvakuviamme (tai ylipäätään iältään täsmääviä kuvia), yhdennäköisyys on ihan selkeä, kuin samasta lapsesta otetut kuvat.

Toisaalta enpä näe yhdennäköisyyttä juurikaan äitiini, mutta jälleen kun meidän kuvia katselee (tai äidin nuoruuskuvia), niin ollaan ihan samannäköisiä.

Sen sijaan taas veljeni, joka on ihan samannäköinen kuin minä, on aivan kuin katsoisi peilistä miespuolista versiotaan :D

Poikani peri minun silmät, välistä tuntuu että ihan kuin itseään silmiin tuijottaisi, kun poikaa katsoo. Hymykin on samanlainen kuin minulla.

Kyllä mä ainakin huomaan. Mun pojalla on kasvoissa enemmän mun näköä kuin isänsä. Värityksen ja ruumiinrakenteen on perinyt isältään. Aivan lapsena en huomannut, mutta nyt vanhempana yhdennäköisyys on ihan selvä.

Mun lapset ovatt kopioita minusta ja suvustaan, eivät isänsä suvusta paljoakaan. Teinit itsekin näkevät meidän yhtäläisyyhen, Isältään ovat saaneet muutamat hyvät luonteenpirteet, onneksi!

En ole huomannut ennen kuin lääkäri totesi hymyssä suin, että sieltähän tulevat kaksi marjaa. Lapsi on jo teini ja koulutarkastuksessa olin mukana.

Poikani 8v on kuulemma ihan näköiseni, mutta itse en osaa lapsiani niin katsoa. Oman näköisiään ovat.

Ei sitä itse huomaa,mutta jos vertaan omia lapsuuskuvia meidän poikaan saman ikäisenä niin olemme ihan saman näköisiä,joten postimies ei varmaankaan ole ollut asialla.

Oma tyttöni on ihan samannäköinen kun olin lapsena mutta näen hänessä myös piirteitä isästään. Huomaan siis itseni lapsestani. Myös luonteessa.

Huomaa. Itse olen kovasti katsonut pienestä pitäen, mitä piirteitä olen perinyt keneltäkin.

Poika on aivan mun kopio, myös itse oon ihan äitini näköinen. :)