Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen kyllästynyt mieheeni. Muita?
13.07.2017 |
Ollaan oltu nelisen vuotta yhdessä, niistä saman katon alla puolet. Kaikki on periaatteessa ihan ok, mutta tunnen olevani aivan kyllästynyt mieheeni. Joka päivä sillä on samat jutut ja samat puheenaiheet (sen koko elämä pyörii vain tiettyjen samojen juttujen ympärillä ja vaan niistä se sitten puhuu). Osaan jo ennalta arvata kaiken mitä sanoo, sanavalintoja myöden. Seksiä on melko usein, mutta sekin on alkanut tuntumaan tasaisen tappavalta, koska olen muuten häneen kyllästynyt. Läheisyyttäkin on joka päivä, mutta en jaksa oikein siitä enää innostua, kyllästyttää. Samat valituksen aiheet sillä on joka päivä (minusta) ja vaikka miten yritän tehdä hänelle tärkeät asiat kuten haluaa niin valitusta saan silti. Arvaan hänen ilmeestäkin jo että mitä aikoo sanoa. Ja asennosta että mitä mieltä on. Arki meillä on melko helppoa, joten kyse ei ole siitä että ruuhkavuosien raskas arjenpyöritys olisi uuvuttanut.
Mistä tiedän, että onko tämä tavallista pitkään suhteeseen liittyvää rutinoitumista vai onko mies väärä minulle? On minulla kokemusta pitkästä suhteesta häntä ennenkin, siinä en muista kyllästyneeni, mutta siinä suhteessa oli muita ongelmia, jotka teki elämästä liian "jännittävän" (huonolla tavalla) ja se suhde piti lopettaa. Kohtalotovereita paikalla? Miten olette innostuneet uudelleen miehestänne?
Kommentit (22)
Minä ymmärrän sinua, ap. Olen lähes 40-vuotias mutta en ole koskaan ollut yli neljää vuotta kestävässä parisuhteessa. Pari kertaa minut on jätetty, mutta useammin lähtijä olen ollut minä, ja syy on aina ollut kyllästyminen. En oikein edes käsitä, miten ihmiset kestävät koko elämänsä saman kumppanin kanssa. Kyse ei ole siitä, että haluaisin pettää kumppaniani tai hakisin muuten jännitystä elämääni - en ole koskaan pettänyt ketään ja osaan kyllä hankkia sisältöä elämään muualtakin kuin pari- ja seksisuhteista.
Tietyn ajan jälkeen kumppani, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa, alkaa vain ärsyttää ja kyllästyttää ja suhde alkaa muuttua sisarelliseksi. Tunnistan hyvin tuon, että koko ajan tietää, mitä toinen aikoo sanoa. Ymmärrän, että vika on minussa, enkä enää oikeastaan edes haaveile pysyvästä parisuhteesta. Naimisiinmeno tai perheen perustaminen ei ole minua oikein koskaan kiinnostanut, joten ehkä siksikin suhteista on ollut helppo lähteä. Välillä tulee mieleen, että kaltaisiani on ehkä enemmänkin, mutta moni kuitenkin sinnittelee parisuhteessa ja tekee lapsia vain siksi, että niin "kuuluu tehdä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ei ehkä kannattaisi jättää vielä ainakaan sitä miestä. Musta on hassua, että nykyään jätetään kumppani melkein mistä syystä vain, kuten vaikkapa juuri kyllästymisen takia, siis luovutetaan niin helposti, ja lähdetään etsimään parempaa. Okei, sun mies ei ole yllätyksellinen ja jännä, mutta yllätyksellisyyden ja jännityksen elementtiä voi tietoisesti luoda suhteeseen. Jos taas teillä olisi vaikka jokin oikea ongelma, kuten miehen alkoholismi tai väkivaltaisuus, sitä olisi vaikeampi lähteä korjaamaan. Musta teidän asiat on hyvällä mallilla, ja tuosta on helppo lähteä työstämään suhdetta hedelmällisempään suuntaan.
Mitähän palstan naiset kommentoisivat, jos ap olisi mies, jonka kumppani olisi nainen...