Inhoan lasten urheilu- yms. tapahtumia - olenko ainoa?

Kaksi lasta 7v ja 3v.
Olen aina inhonnut lasten turnauksia, urheilukisoja, konsertteja tmv. Ihan kaikki tilaisuudet siis, joissa lapsia paljon.
Kaikki se ympäri juokseminen, huutaminen ja kiukuttelu.
Eilen oli urheilukisat; vettä tihutti hieman, mutta nurmikko ja pituushyppypaikka yms. oli tietysti märät. Kakarat juoksi ja kiikkui katsomon rakenteissa, pituushypyn jälkeen oli hiekkaa jokapaikassa (märkää hiekkaa päästä varpaisiin) ja sitten tämä nuorempi puolet ajasta itkeä raivosi sylissä, kun hänkin olisi halunnut jo juosta, hypätä, mennä ja olla. Moni muu 3v seisoi kiltisti äitiensä vieressä ja eivät edes omalla vuorollaan oikein uskaltaneet juosta tai hypätä. Sellaisen lapsen kanssa olisi voinut olla kivaakin.
Eilen kun tultiin kotiin ja aloin siistimään hiekkaisia vaatteita jne. päätin, että ei enää ikinä. En mene. Lapset tykkäsi ja saavat mennä miehen kanssa. Mieshän tykkäsi jutella kentän laidalla tuttujen isien kanssa jne.
Samalla minä koitin pitää omille kakaroille jotain rotia.
Lapset menettelee ja on meillä paljon mukavaakin tekemistä, mutta tällaiset joukkotapahtumat jätän jatkossa oman mielenterveyden takia väliin. Inhotti olla siellä ainoa takakireä ja tuskastunut äiti, kun muut mammat vaan iloisina naureskeli omien lastensa juoksemisille jne.