Mikä lääke tehosi paniikkihäiriöösi

Vierailija kirjoitti:

Paras apu on löytynyt satunnaisesti otetuista betasalpaajista (auttavat sydämen sykkeeseen, käsien ja raajojen tärinään, pään tärinään jne) sekä ikävien, paniikkikohtauksia aiheuttavien ihmisten välttelystä. Olen oppinut välttelemään ikäviä tilanteitakin. Tai ehkä paremminkin: valitsen nykyisin tarkemmin mihin menen. En pakota itseäni velvollisuudesta mihinkään jos en oikeasti tahdo tai halua. Ahdistus ja paniikkikohtauksen mahdollisuus lisääntyy jos ei koe hallitsevansa omaa elämäänsä ja valintojaan. Jos ns. "pakotetaan".

Xanorista ei ollut itselläni mitään apua. Tai apuahan oli siis siinä mielessä, että olo oli huumattu ja sekava, puhe sammalsi kuin olisin ollut kännissä, tunsin pahoinvointiakin. Kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä enkä tosiaan kiinnittänyt huomiota itseeni tai paniikkiini. En silti kokenut olevani oma itseni.

Valitettavasti tuo välttely on pahin asia mitä voit tehdä itsellesi pitkässä juoksussa. Se on juuri sitä mitä paniikki ja ahdistus haluavat sinun tekevän, ja samalla kierre vain pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Xanor ym. Lyhytvaikutteiset bentsot ovat voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia, koukkuunjää pian, toleranssia tulee, tarve nostaa annosta - ihan narkkarikamaa. Mielialalääkkeitä , ssri lääkkeitä voi käyttää, esim. Sitaloprrami, essitalopraami, remeron, mutta vasteet hitaita.. mutta varo bentsoja!

Sisätautilääkäri

Ssri lääkkeitä käytetään myös ahdistukseen, masennukseen, bulimiaa.. Jos olet lääkäri tiedät sen;). Joku toimii toisella, joku ei! Mitään lääkettä, ei pitäisi käyttää koko ajan ja tietysti toleranssi nousee.. Lääkäri kun olet, tiedät tämän! Ei kukaan lääkäri nosta kenenkään annostusta, kun pakko tilanteessa. Potilas voi yrittää vieroittua lääkkeestä itse, en suosittele! Mutta lääkärin valvonnassa kyllä! Vaikka nyt paheksut betsoja, tiedän itse ovat vahvoja lääkkeitä, mutta yksi niistä auttoi minua parempaan päin.

Vierailija kirjoitti:

Xanor ym. Lyhytvaikutteiset bentsot ovat voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia, koukkuunjää pian, toleranssia tulee, tarve nostaa annosta - ihan narkkarikamaa. Mielialalääkkeitä , ssri lääkkeitä voi käyttää, esim. Sitaloprrami, essitalopraami, remeron, mutta vasteet hitaita.. mutta varo bentsoja!

Sisätautilääkäri

Mä en tajua tätä bentsovastaisuutta. Varmaan ainoa lääke, josta tiedetään jo kymmenien vuosien kokemuksella miten vaikuttaa. SSRI-lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista ei taida olla kauheesti dataa (en ole asiantuntija, mutta arvelisin näin) ja nuppi ja kroppa niistä menee ainakin sekaisin. Myös annosta pitää nostaa ja yhtälailla niihin jää koukkuun. Bentso on lääke siinä missä muutkin, jos se auttaa ja käyttö pysyy hallinnassa, niin miksi ei. 

Vierailija kirjoitti:

Mä syön sellaista lääkettä kuin Lexotan (bentso, en asu Suomessa, ei kuulu Suomen lääkevalikoimaan). Lääkäri on mulle sanonut, että kannattaa se puolikas nappi ottaa enemmin kuin stressata asiasta. Stressiin kuolee helpommin kuin paniikkiin ja huonoon oloon.

Voi miksi juuri kukaan suomalaisista lääkäreistä ei sano näin! Suomessa ei oikein tahdo enää saada lääkitystä ahdistukseen ja paniikkiin, siis sellaista joka myös tehoaisi.

Itselläni oli todella pahana. En pystynyt poistumaan kotoa. Lääkkeet ei auttanut vaan pahensi. Muutin aika paljon asioita. Korjasin ruokavalion (pois sokeri, kahvi, alkoholi jne) ja aloin lukea erilaisia kirjoja aiheesta. Tein rauhottumisharjoituksia, katsoin youtubesta muiden kokemuksia.. Tärkein oli kuitenkin psykoterapia. Nykyään olen oireeton ja elän täyttä elämää. Aikoinaan olin varma etten selviä. Nyt uskon että selviän koska tein sen työn pohjamutia myöten, ilman lääkkeitä. (Huom, en arvostele heitä jotka niitä käyttävät, jokainen valitsee itselleen omanlaisensa polun) Ja tsemppiä ap. Se on ihan perkelettä mutta siitä pääsee eroon. Ihan oikeasti pääsee. Aivot tottuu lopulta ettei ole mitään hätää. Se vie suht pitkään mutta tuumaakaan ei pidä antaa periksi. Välillä v*tuttaa, välillä itkettää ja välillä tuntuu että haluaa luovuttaa mutta tekee vaan sen työn niin oppii samalla itsestään paljon muutakin.

Minä en ymmärtänyt hakea apua, enkä tiennyt mitä kohtaukset olivat. En kertonut kohtauksista kenellekään.

Minulla auttoi aika.

This is it kirjoitti:

Itselläni oli todella pahana. En pystynyt poistumaan kotoa. Lääkkeet ei auttanut vaan pahensi. Muutin aika paljon asioita. Korjasin ruokavalion (pois sokeri, kahvi, alkoholi jne) ja aloin lukea erilaisia kirjoja aiheesta. Tein rauhottumisharjoituksia, katsoin youtubesta muiden kokemuksia.. Tärkein oli kuitenkin psykoterapia. Nykyään olen oireeton ja elän täyttä elämää. Aikoinaan olin varma etten selviä. Nyt uskon että selviän koska tein sen työn pohjamutia myöten, ilman lääkkeitä. (Huom, en arvostele heitä jotka niitä käyttävät, jokainen valitsee itselleen omanlaisensa polun) Ja tsemppiä ap. Se on ihan perkelettä mutta siitä pääsee eroon. Ihan oikeasti pääsee. Aivot tottuu lopulta ettei ole mitään hätää. Se vie suht pitkään mutta tuumaakaan ei pidä antaa periksi. Välillä v*tuttaa, välillä itkettää ja välillä tuntuu että haluaa luovuttaa mutta tekee vaan sen työn niin oppii samalla itsestään paljon muutakin.

Sen vielä lisään, että minulla on aina benzo mukana lompakossa jos tulisi jokin ihan kamala olo mutta en ole tarvinnut elämäni aikana kuin kaksi pilleriä yhteensä. Tieto, että apu on lähellä riittää. Nykyään en edes vissiin kuljeta mukana sitä enää. Juuri tajusin. :)

Vierailija kirjoitti:

Xanor ym. Lyhytvaikutteiset bentsot ovat voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia, koukkuunjää pian, toleranssia tulee, tarve nostaa annosta - ihan narkkarikamaa. Mielialalääkkeitä , ssri lääkkeitä voi käyttää, esim. Sitaloprrami, essitalopraami, remeron, mutta vasteet hitaita.. mutta varo bentsoja!

Sisätautilääkäri

Hei lääkäri, xanor on alpratsolaami. Xanor ja xanor debot ovat kehitetty, juuri hoitamaan paniikkihäiriötä ja ahdistuneisuutta tai tuskaisuutta. Oletko gynekologi?

Turhaan tätä kirjoitan kun ei kukaan usko kuitenkaan, mutta ihan sama. 2012 puhkesi erittäin paha paniikkihäiriö. Määrättiin xanoreita ja terapiassa kävin. Sen yhden xanorin otettua päätin että tuo aine ei muutes mun elämään tule. Ryhdyin altistamaan itseäni vaikeille tilanteille ja aina, kun tuli kohtaus, ajattelin koko ajan, että tähän ei kuole, tämä johtuu vain korvien välistä.

Kohtauksia tuli usein ja lopulta en pelännyt niitä, koska opin kontrolloimaan tilannetta. Sain itseni alitajuisesti uskomaan, että "OK, minulla on nyt paniikkikohtaus. Se ei ole vaarallinen, ainoastaan inhottava. Se pahenee, jos pelkään. Niinpä odotan rauhassa tässä kunnes se on ohi.".

Lopulta saavutin sellaisen rauhan etten pelkää kohtauksia. Joskus niitä tulee yhä. Silloin teen jälleen päässäni saman: tähän ei kuole, tämä on vain paniikkikohtaus.

Paha paniikkihäiriö on ollut kohdallani selätetty jo kauan, ilman minkäänlaista lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Turhaan tätä kirjoitan kun ei kukaan usko kuitenkaan, mutta ihan sama. 2012 puhkesi erittäin paha paniikkihäiriö. Määrättiin xanoreita ja terapiassa kävin. Sen yhden xanorin otettua päätin että tuo aine ei muutes mun elämään tule. Ryhdyin altistamaan itseäni vaikeille tilanteille ja aina, kun tuli kohtaus, ajattelin koko ajan, että tähän ei kuole, tämä johtuu vain korvien välistä.

Kohtauksia tuli usein ja lopulta en pelännyt niitä, koska opin kontrolloimaan tilannetta. Sain itseni alitajuisesti uskomaan, että "OK, minulla on nyt paniikkikohtaus. Se ei ole vaarallinen, ainoastaan inhottava. Se pahenee, jos pelkään. Niinpä odotan rauhassa tässä kunnes se on ohi.".

Lopulta saavutin sellaisen rauhan etten pelkää kohtauksia. Joskus niitä tulee yhä. Silloin teen jälleen päässäni saman: tähän ei kuole, tämä on vain paniikkikohtaus.

Paha paniikkihäiriö on ollut kohdallani selätetty jo kauan, ilman minkäänlaista lääkitystä.

Miksi ei uskoisi? Näitä toipumisia on pilvin pimein ja hyvä kun niistä puhutaan, sillä kun itse sairastuin ja eksyin nettiin etsimään tietoa niin olo vaan paheni ja tuli epätoivo kun löytyi usein vain tarinoita joissa ollaan edelleen etsimässä sopivaa lääkettä tai ollaan sairauseläkkeellä mutta ei niitä onnistumisia. (Toki heillä on voinut olla paljon muutakin ikävää siinä lisänä, en tuomitse!)

Se taitaa mennä niin, että he jotka ovat toipuneet eivät ehkä ole keskustelemassa aiheesta netissä vaan jatkavat elämäänsä? Silloin päätin että jos ja kun selviän, muistan kirjoittaa oman kokemukseni johonkin ketjuun. Jotta edes joku epätoivoinen saisi uskoa ja apua hätäänsä. Tästä selviää kyllä! Pitää vaan tehdä se työ asian eteen. Omaan tahtiin ja ei saa lannistua tai tuntea huonommuutta vaikka joskus taas kaatuisi. (Itse pidin itseäni heikkona ja täysin outona) Jokainen tarpoo sen tien omalla tavallaan koska jokaisella on oma tarina sen oirehdinnan taustalla.

Älkää mollatko toisianne. Edellä kerrottiin jo, toisille käy tietyt lääkkeet ja toisille ei taas ei. Jotkut paruntuneet lääkkeillä, harvat taas muilla keinoilla. Jotkut ei parane taas ikinä, elämän aikana. Vaikeat traumat esim. taustalla..

Minä joudun ottamaan lääkkeitä, jotta pysyisin elossa. Haluan elää, en kuolla. :)

Escitalopram, mutta tällä on lähinnä pitkäaikainen vaikutus

Ei ole yhtä oikeaa lääkettä jokaisella paniikkihäiriöiselle.

Vierailija kirjoitti:

Älkää mollatko toisianne. Edellä kerrottiin jo, toisille käy tietyt lääkkeet ja toisille ei taas ei. Jotkut paruntuneet lääkkeillä, harvat taas muilla keinoilla. Jotkut ei parane taas ikinä, elämän aikana. Vaikeat traumat esim. taustalla..

Minä joudun ottamaan lääkkeitä, jotta pysyisin elossa. Haluan elää, en kuolla. :)

Muuten hyvä mutta että harvat muilla keinoilla? Aika monikin paranee ilman lääkkeitä ja aika tärkeää onkin tietää se, sillä se usko omiin voimiinsa ja kykyihinsä on erittäin tärkeässä asemassa. Jos saa kuulla vain että suurimman osan olisi jotenkin pakko syödä mielialalääkkeitä, voi se tehdä sen olon että en varmaan kuulu siihen pieneen joukkoon joka selviää ilmankin. Etenkin kun on hätä päällä ja itseluottamus alhaalla. On tosi tärkeää tietää että voi selättää sen ilmankin lääkkeitä. Ja samalla kuitenkin ymmärtää, että jos olo on niin hirveä ettei jaksa yhtään taistella, niin on ok turvautua lääkkeisiin ja kokeilla josko niistä saisi apua edes alkuun pääsemisessä. Tässä ei voi kuin tukea toisiaan.

49 jatkaa,

kirjoitin viestiä puhelimella niin yritin vähän tiivistää, mutta korostan että paniikkihäiriöni oli hyvin paha ja terapeutti auttoi hyvin paljon. Purkasimme sen, miten turhaa sitä kohtausta on pelätä ja miksi juuri se pelko ruokkii sitä noidankehää ja altistaa yhä pahemmille kohtauksille. Lääkkeet auttavat oireisiin, ja moni on niin pahassa tilanteessa, että oireita on pakko helpottaa. Kuitenkin ainoa jolla voidaan parantaa olotilaa pidemmällä aikavälillä, on se että pitää paneutua syihin. Samalla on ok lääkitä oireita: pitää myös tiedostaa, että lääkkeet eivät paranna syytä, vaan korjaavat oireita.

Paranemisen eteen on tehtävä töitä, ja tiedettävä se että ilman työtä ja halua parantua paniikkihäiriö voi kehittyä todella pahaksi.

Minulla auttoi rationaalinen, analyyttinen paneutuminen syihin. Miksi pelkään? Niin, ei ole oikeaa syytä pelätä, koska paniikkikohtaus ei ole vaarallinen. Tietenkin jos ajattelet sen olevan vaarallinen, se vain pahentaa kohtausta.

Toki, yhä joskus tulee kohtauksia. Silloin ajattelen vain että OK, taas näin, odotellaan rauhassa, tämä ei ole vaarallista.

Halutkaa parantua, tehkää töitä sen eteen, mikä teille toimii. Se ei ole kaikille sama. Uskon että osa parantumisen prosessia on ymmärtää se, että lääkkeet auttavat oireisiin, mutta parantuaksesi sinun täytyy puuttua niihin syihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Xanor ym. Lyhytvaikutteiset bentsot ovat voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia, koukkuunjää pian, toleranssia tulee, tarve nostaa annosta - ihan narkkarikamaa. Mielialalääkkeitä , ssri lääkkeitä voi käyttää, esim. Sitaloprrami, essitalopraami, remeron, mutta vasteet hitaita.. mutta varo bentsoja!

Sisätautilääkäri

Mä en tajua tätä bentsovastaisuutta. Varmaan ainoa lääke, josta tiedetään jo kymmenien vuosien kokemuksella miten vaikuttaa. SSRI-lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista ei taida olla kauheesti dataa (en ole asiantuntija, mutta arvelisin näin) ja nuppi ja kroppa niistä menee ainakin sekaisin. Myös annosta pitää nostaa ja yhtälailla niihin jää koukkuun. Bentso on lääke siinä missä muutkin, jos se auttaa ja käyttö pysyy hallinnassa, niin miksi ei. 

Suomessa on mennyt aivan sairaaksi pkv-lääkevastaisuus. Kipua alilääkitään ja bentsoja pelätään kuin ruttoa. Sitten nämä SSRI/SNRI-lääkkeet ovat olevinaan joku avain onneen. Mitä tähän asti tutkittu, niin teho kalkkitablettien luokkaa ja pitkäaikaisvaikutuksia voi vain arvailla. Lääkärit kehuskelevat miten bentsojen määrääminen on vähentynyt samalla kun ihmiset jotka oikeasti niitä tarvitsisivat ostelevat niitä hämäriltä nettisivuilta ja romanialaisilta kerjäläisiltä RivOtrilejä. Itse noudattaisin varovaisuusperiaatetta ja bentsojen varjopuolet ovat tiedossa vuosikymmenten ajalta, samoin niiden ehkäisy. Mutta kun patentit vanhentuneet, niin pitäähän lääketehtaiden keksiä uusia kemikaaleja rikastuakseen. Murto-osa ihmisistä väärinkäyttää lääkkeitä ja jää niihin koukkuun ylipäänsä. Ja heillekin on tehokkaat apukeinot olemassa. Pitääkö sen takia kaikkien muidenkin kärsiä?

Hoh-hoijaa, jälleen väsynyttä lääketeollisuuden salaliittoteoriaa...

Paniikkikohtaukseni aiheutti työhuoneeni ikuvanhan muovinhajuinen sisäilma! Sain paniikkikohtauksia vain töissä. Kohtaukset loppuivat kun sain vaihtaa uudelle puolelle töissä.

Vierailija kirjoitti:

Hoh-hoijaa, jälleen väsynyttä lääketeollisuuden salaliittoteoriaa...

Lääketeollisuutta koskevat lait ovat niin lepsuja, että tilaa korruptiolle on paljon, mutta mutta ei meillä Suomessa ole ahneita tai pahoja ihmisiä vai mitä...

Atarax. On wanhan ajan allergialääke. Pistää aivoista ylimääräiset kierrokset hyvin pois. Joo väsyttää vähän muttei muita sivareita.