Miten joku voi sanoa lapsestaan, että tämä ei ole yhtään lahjakas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lahjakkuudella tarkoitetaan lapsen vauhvuuksia. Jokaisella on omat vahvat luonteenpiirteensä ja taidot.

Mutta lahjakkuus ei ole sama kuin vahvuus. Ihan eri asioita.

Sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjainen, ei edes keskinkertainen (keskiarvo n. 7.8), alkeellinen ihminen, pettymys kaikin mahdollisin tavoin.

Syy: lukihäiriö ja spatiaalisen hahmottamisen vaikeus.

Em. asiat syy vihata, hylätä emotionaalisesti, ivata ja pilkata koko lapsuus.

Haavat on ja ne on todella syvät.

Sain tuon 7.8 ka:n tekemättä yhtään mitään eli jos olisin yrittänyt edes vähän, olisi se voinut olla hieman parempi. Annettiin niin tehokkaasti ymmärtää, ettei kannata yrittää - yrittämättä jäi.

Missään asiassa ei ole (lue: ei yhtään missään) tuettu tai kannustettu - koskaan.

Mitä ihmettä, 7.8 ilman vaivannäköä, sinähän olet suorastaan lahjakas! Itse olin paljon huonompi koulussa. Mulle myös vanhemmat aina hokivat että meidän suvussa vaan ei ole lukupäätä, ja sille ei voi mitään. Sanoivat myös että ei se haittaa, koska kouluissa vaan perse leviää ja laiskistuu, parempi on rehellinen duunariammatti. Heidän mielestään esim. akateemiset oli naurettavia, epäkäytännöllisiä pellejä.

Mulla sitten kuitenkin iski teinikapina niin, että päätin että minäpä menen yliopistoon vaikka koko muu maailma väittää etten pysty (esim. opo koulussa) ja vanhemmat että se on yleensä naurettavaa. Onneksi pääsin lukioon vaikka keskiarvo peruskoulusta oli vain noin 7, ja lukiossa sitten ryhdistäydyin lukemaan tosissaan. Vanhemmat masensi ja nälvi mutta niin vaan tulin ylioppilaaksi ja yhden välivuoden jälkeen pääsin yliopistoonkin. Nyt vielä kun oln 40 v, ne nälvivään sävyyn puhuvat siitä että olen maisteri.  

Itse asiassa mullakin on maisterintutkinto, mutten oikein osaa pitää sitä minään. Oli mullakin ka välillä huonompi, olisko alhaisimmillaan ollut 7.2. Matematiikka tuotti eniten vaikeuksia, kielten ohella. En uskonut itseeni millään tasolla. Mulla on paperi, jossa sanotaan "älykkyyden olevan normaalia keskitasoa", mutta olen koko elämäni epäillyt, että siinä kyllä täytyy olla virhe...

Koska valtaosa ihmisistä ei ole lahjakkaita missään. Ärsyttää he, jotka hokevat lahjakkuudesta silloinkin kun kyse on ihan tavallisesta suorituksesta. Meinasin hävetä silmät päästäni kun äitini kehuskeli ylpeänä kun olin kirjoittanut neljä ällää. Tuollaiseen suoritukseen pystyy kuka tahansa ja itsekin tein sen lukematta. Ylpeä olen vasta sitten kun teen oikeasti jotain mistä sietää olla ylpeä. 

Vierailija kirjoitti:

Koska valtaosa ihmisistä ei ole lahjakkaita missään. Ärsyttää he, jotka hokevat lahjakkuudesta silloinkin kun kyse on ihan tavallisesta suorituksesta. Meinasin hävetä silmät päästäni kun äitini kehuskeli ylpeänä kun olin kirjoittanut neljä ällää. Tuollaiseen suoritukseen pystyy kuka tahansa ja itsekin tein sen lukematta. Ylpeä olen vasta sitten kun teen oikeasti jotain mistä sietää olla ylpeä. 

Vai niin.

Lahjakkaiden keskuudessa on trendikästä kilpailla siitä, kuka on saanut kaiken tekemättä mitään.

Minä ainakin tiedän monta ihmistä joilla ei ole mitään lahjakkuutta. Kai vanhemmatkin voivat nähdä lapsensa realistisesti, eikä joidenkin mystisten lahjakkuuskakkuloiden läpi?

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin tiedän monta ihmistä joilla ei ole mitään lahjakkuutta. Kai vanhemmatkin voivat nähdä lapsensa realistisesti, eikä joidenkin mystisten lahjakkuuskakkuloiden läpi?

Ehkä syy on siinä, että vanhemmat eivät ihan aina tunne omia lapsiaan ihan niin täydellisesti, kuin luulevat. Nämä mainitsemasi realistit eivät välttämättä ole, kovin realisteja edes. Lapsi leimataan lahjattomaksi jo leikki-iässä, onko se realismia? Joka ikinen ihminen, katsoessaan mitä tahansa asiaa, katsoo sitä jonkun ennakkokäsityksen tai ennakkokuvan läpi. Aina.

Kerro muutama esimerkki lahjattomasta ihmisestä? Mitä hän tekee, missä töissä hän on ym. Mahdollisimman tarkasti.