Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinä haaveillut prinsessahäistä lapsesta asti?
12.07.2017 |
Usein hääohjelmien yhteydessä mainitaan miten naiset ovat haaveilleet prinsessahäistä jo pikkutytöstä lähtien.
Omalla kohdallani ei näin ole ollut ja haluaisinkin tietää hiukan että moniko niin ajattelee ja moniko ei, eli kuinka yleistä se on vai onko vain hääklisee.
Ei sillä että se olisi oikein tai väärin, vaikka itse en olekaan niin tehnyt niin mielestäni on varmasti aika ihanaa sitten hääpäivänä, jos omat prinsessahaaveet ja unelmat toteutuvat. Tuovathan ne siihen tapahtumaan hiukan lisää tunnetta ja merkitystä. :)
Eli oletko sinä haaveillut häistä jo pienestä asti? Oletko päässyt toteuttamaan jo prinsessahääsi ja vastasivatko ne mielikuvaasi ja toiveitasi?
Vai oletko enemmän kaltaiseni, joka ei koskaan ole edes osannut haaveilla häistä lapsena?
Kommentit (32)
En ole koskaan lapsena haaveillut häistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista haaveilleeni lapsena minkäänlaisista häistä, vaikka aina ajattelinkin meneväni naimisiin. Aikuisena en olisi missään tapauksessa halunnut prinsessahäitä, halusin perinteisen hääjuhlan. Mieluummin vaatimattomamman, mutta paljon tunnetta. Mukaan vain läheisiä ihmisiä ja kaikinpuolin sellainen matalan profiilin juhla. Sellaiset myös sain ja mieskin oli tyytyväinen.
En ole haaveillut häistä enkä prinsessailusta.
En. En halua häitä lainkaan, mutta nyt hieman vanhempana (25-vuotiaana) kyllä olen tajunnut, että olisi se varmasti kaikille kiva juhlistaa naimisiinmenoa vähintään menellä syömään läheisten/perheen kesken.
Jotenkin tuntuu, että varsinkin miehen eri maassa asuva katolinen perhe arvostaisi pientä yhteenkokoontumista. Eivät ole uskovaisia, mutta arvot perinteisemmät kuin vaikka oman äitini.
En halua edes sormusta, mikä harmistuttaa miestä ja varmasti johtaa rasittaviin kysymyksiin mummoiltamme sun muilta. 😣
En muista haaveilleeni lapsena minkäänlaisista häistä, joten ehkä siksi en ole koskaan mennytkään naimisiin ja ikää on jo yli nelkyt vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes kuvitellut meneväni naimisiin - häät oli sit maistraatissa, reilusti yli nelikymppisenä, vieraita oli 5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olen haaveillut häistäni niin kauan kuin muistan. Vielä en ole päässyt fantasioitani toteuttamaan. Eli kyllä se on ihan totta että meitä haaveilijoita löytyy :D
Olen haaveillut, ja haaveilen yhä. Valitettavasti olen seurustellut vain miesten kanssa, joille "avioliitto ei merkkaa mitään ja häät on vain typerät naamiaiset". Tai sitten en vain ole vaimomatskuu, eivätkä ole viitsineet kertoa suoraan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haaveillut. Hyvä jos tiesin yhtään mitään häistä, kun sellaisia ei lähipiirissä ollut lapsuusaikanani, enkä nähnyt seurustelevia parejakaan.
Olin aika pieni kun Silvia sai Kallekustaan, silloin ehkä ajatteli että olipa hienoa, mutta ei tosiaan muuten. #8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole haaveillut koskaan prinsessahäistä. Lapsena en miettinyt noita juttuja muutenkaan, aikuisena olen lähinnä haaveillut että joskus elämässä olisi joku. Häitä en kaipaa.
En ole haaveillut prinsessahäistä. Olen itsekin joskus miettinyt, haaveileeko niistä oikeasti joku vai onko kyseessä vain joku leffaklisee. Itse menin naimisiin maistraatissa, ei vieraita, ja olen tyytyväinen tähän valintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista haaveilleeni. Jossain vaiheessa nyt parikymppisenä haaveilin jonkin verran, mutta käytyäni tarpeeksi monissa perinteisissä häissä olen todennut, että morsiamen rooli ei todellakaan minulle sellaisissa kesteissä sopisi. Jos menisimme mieheni kanssa nyt naimisiin, haluaisin maistraattivihkimisen kahdestaan ja korkeintaan jotkut pirskeet kavereiden kesken.
En ole haaveillut, muuta kuin että naimisiin haluan. Rakastan extempore juttuja, joten mun mielestä ois tosi hauskaa, jos oltaisiin miehen kanssa lomamatkalla, ja sitten mentäs vaan johonkin hienoon kirkkoon, ja siinä paikan päällä suoritettais pikainen naimisiinmeno :) Vähän las vegas tyylillä.
Olisihan hulppeat häät kivat, mutta en haluaisi sellaiseen turhuuteen rahoja heittää. Mieluummin käytän ne matkailuun.
Kyllä olen haaveillut häistä lapsesta asti. En tiedä mitä tarkoitat prinsessajuhlalla mutta minulla on vuosien saatossa kyllä muuttunut toiveet hääpäivästä useaan otteeseen melko radikaalistikin.
Nyt se on vihdoin tulossa, tyylikäs pieni juhla, johon on kuitenkin panostettu täysillä, ja kaikki on oman mielen mukaan viimeisen päälle. Voit sitten katsoa juhlamme teeveestä ja pohtia taas kun sanon haaveilleeni aina häistä että haaveileeko joku oikeasti. =D
Ehkä hääohjelmiin siis hakeutuvat ns hääfriikit jotka ovat haaveilleet hääjuhlistaan lapsesta asti?
Haaveilin/leikin lapsena kirkkohäistä. Kuvittelin mekokseni jonkun disneyprinsessan mekon, en vaan saa nyt päähäni että kenen :D toinen tärkeä asia mulle oli leikeissä että isäni luovuttaa minut. Kävellään siis isäni kanssa alttarille ja alttarilla mies odottaa ja katsoo jumalaisen kaunista morsiantaan.
Aikuisena nämä haaveet on haudattu.... :D isäni on kuollut kymmenen vuotta sitten ja tällä hetkellä en halua mitään isoa hössötystä. Pikainen toimitus ja kahville kotiin. :)
Pienenä haaveilin joo, tai oikeammin luulin, että ainoa oikea tapa on valkoinen mekko ja prinsessahäät. menin naimisiin maistraatissa viiden todistajan läsnäollessa ihan tavallisessa kesämekossa ja siitä festareille bailaamaan. Parhaat häät ikinä :)
Mitä ihminen on tehnyt elämässään, jos on haaveillut jostain prinsessahäistä lapsesta asti? Ihan käsittämätöntä. Miten sellaiseen tilanteeseen voi joutua? Varmaan suunnilleen leikkimällä jotain nukkeleikkejä koko lapsuus tms.
Ihan hirveää, sehän on vain yksi päivä, joka ei kuitenkaan ole yhtä jännittävä eikä hieno kuin kaikki muut asiat, mitä elämässä on tapahtunut ja tapahtuu.
No en ole haaveillut. Pitkästä, hyvästä parisuhteesta haaveilin ja sellaisen myös olen saanut. Ja avioliiton ja pienen hääjuhlan läheisten läsnä ollessa. Täydellistä.