Kun uskottomuudesta ei vaan pääse YLI..
ELi 5 vuotta sitten miehellä oli sivusuhde töissä (ei seksiä tietääkseni). Kun tämä paljastui niin hän oli ylimielinen, ei vastannut kysymyksiin miksi?Ei pyytänyt anteeksi. Piinasi minua monta kuukautta ja pudotti välillä jotain infoa, jonka saattoi vetästä takaisin tyyliin, " en muista" . Syyksi on selitellyt nyt myöhemmin, että hänet vieteltiin, tai en osaa selittää mitä siinä tapahtui.
Itse luin juuri väestöliiton sivuilta uskottomuudesta artikkelin ja siinä sanotaan niin hyvin, että mitä kysymyksiä herää petetyn mielessä ja myös pettäjän. Sanoin miehelle, että lukisi sen ja lukikin ja totesi että ihan hyvä kirjoitus...
En vain pääse yli! Lähinnä sen takia, että minulle ei ole edes tarjttu mahdollisuutta ymmärttää mikä juttu oli. Se olisi aika tärkeää tietää, jotta voisi hahmottaa myös oman asemansa tässä suhteessa.
Huomaan , että olen sen jälkeen ollut hyvin epävarma ja lihonut ja muutenkin olen allapäin. Ja täsät on aikaa 5 vuotta! Miten tästä yli kun toinen ei vain puhu eikä selvitä asiaa (tietysti meillä on muitakin erimielisyyksiä, mutta tämä pulpahtaa aina joka erimielisyyden yhteydessä vahvasti esiin ainakin meilessäni ja muistan kuinka loukattu silloin olin) : (
Kellään hyviä neuvoja, kiitos!
Hyvää viikonloppua kaikille!
Kommentit (37)
että olen harkinnut tälle naiselle spähköpostin lähettämistä..
Tiedän, etten saa vastausta miksi? näin, mutta oiekasti pelkään, että joskus pienessä sievässä lähetän viestiä hänelle ja kysyn mikä oli stoori?
Pliis, kauhuskenaarioikaa mulle, mitä siitä voi seurata, jotta olen tekemättä sitä..
T. ap
Miehesi on antanut periksi ihastumiselle. Hän on varmasti kiintynyt sinuun, koska meni naimisiinkin, mutta jotain perustavaa ongelmaa suhteessanne on. Joko vain hänen taholtaan tai sitten parina ette ole olleet tarpeeksi lähellä toisianne monista syistä.
Älä syyttele itseäsi vaan mene tosiaan perusongelmaan. Ensinnäkin selvitä MITä tapahtui, se on kuitenkin tärkeää koska se vaivaa sinua. Toinen hyvä neuvo on täällä se, että selvittää MIKSI se tapahtui. Eli mene suhteeseenne objektiivisesti: miten tapasitte, rakastuitte, mistä toisistanne piditte. Painostiko jompi kumpi avioliittoon, mitä mietitte suhteestanne häiden aikaan. Onko miehesi ehkä muutenkin alistava ja vähättelevä, vaikuttaa nimittäin että sinulla on itsetunto romahtamassa tai ainakin laskenut. Miten miehesi on tämän tehnyt, sinähän olet urheillut kilpaakin ja luulisi psyykeesi olevan vahva.
Älä juutu liikaa toisen naisen miettimiseen, mutta on hyvä esittää miehellesi kysymykset, mikä naisessa viehätti verraten sinuun ja mikä sai ihastumisen aikaan. Tämä ei ehkä ole hyvä asia, mutta vaivaisi minua ja haluaisin tietää. Linkkautuu jotenkin teidän suhteeseenne ja sen alkuun, jokinhan sinussakin viehätti paljonkin. Tosin et ehkä saa vastausta ja asia jää vaivaamaan, joten mieti rauhassa onko se kysymisen arvoista.
Ja kuten neuvoin, OSOITA että pidät itsestäsi. Sinussa on paljon hyviä puolia, joihin miehesi aikanaan ihastui. Ota ne esiin itsesi vuoksi.
Toivon sinulle onnea. Nyt päätä lopettaa itku ja lähde lenkille. Mene varaamaan aikaa hoitoihin ja hierontaan. Käy kampaajalla ja osta uutta, oli se sitten vaatetta, meikkejä taikka jotain kivaa kotiin, mistä nyt satut piristymään ja pitämään.
Rakasta itseäsi, siitä alkaa muutos. Ota apua miehesi kanssa neuvotteluun. Olet nyt umpikujassa, josta VAIN SINÄ voit murtautua ulos.
Onnea tähän voimia vievään prosessiin. Kesä on edessä, laita sinne tavoitteita itsesi tervehtymisen ja piristymisen suhteen. Jätä vaikka mies hetkeksi omaan rauhaansa, muutamaksi viikoksi jos pystyt. Älä jankuta jatkuvasti asiasta, ota aikalisä ja analysoi asiaa.
Sinä saat voimasi vaikkapa taustalta urheilumenneisyydestä. Tee mielikuvaharjoituksia ja nouse miehesi rinnalle tai jopa hetkeksi yläpuolelle katsomaan häntä ihmisenä sopivan kriittisesti. Ja ennenkaikkea: pääse ulos luupista, jossa nyt pyörit. Sinulle koittaa vielä iloiset ajat, näin käy tahdoitpa tai et.
T: 22
Jos se mieltäsi vaivaa ja miehesi ei pysty asiasta keskustelemaan niin sano miehellesi että soitat tälle naiselle.
Älä nyt juovuksissa tai vihaisena vaan ihan harkitusti. Mieti valmiiksi kysymykset, tai mihin asioihin haluat saada vastaukset.
Esiinny ystävällisesti niin et provosoi kyseistä naista ärsyttämään sinua joten voit parhaiten luottaa hänen vastauksiin. Muista kuitenkin että hän ei kerro kuin omalta kantiltaan tapahtumia etkä saa sieltä vastausta kysymykseen miksi...
Saat vain ehkä vastauksen kysymykseen miten kaikki alkoi, kuka teki aloitteen...
Voihan olla että nainen on myös varattu joten tuskin haluaa asiasta kanssasi puhua ja jos puhuu niin omaan pussiin, tottakai.
Itellä on nollatoleranssi pettämistä kohtaan koska tiedän etten ikinä pääsis asiasta yli. kun luottamus on menny niin ei oo mitään järkee jatkaa. jos ei pysty olla uskollinen toiselle niin on parempi olla yksin.
jos kuitenkin luotat mieheesi ja haluat jatkaa mut ongelmia löytyy niin parisuhdeterapiaa vois auttaa. pääasia olis et voisitte keskustella asiasta ja saisit sun ajatuksia ja tuntemuksia perille. mun mielestä sulla on oikeus vaatia selitys sille mitä tapahtui ja miehelläsi on velvollisuus kertoa. ei oo mikään selitys ettei muista ja " olin viaton uhri" vaan miehesi pitäis ottaa vastuu siitä mitä hän on tehny.
hirvesti tsemppiä sulle ja muista et sullakin on oikeus olla onnellinen!!! toivottavasti saatte asiat kuntoon.
En tiedä itsekään miten tässä näin pääsi käymään. Olen todellakin vahva ihminen (niin fyysisesti kuin psyykisestikin). Aion täsät selviytyä, joko yhdessä miehen kanssa tai ilman! Aion tosiaan mennä viikonloppuna kylpylään itsekseni ja shoppailemaan (onneksi on säästöjä pahan päivän varalle ja nyt on se paha päivä..).
Nyt tiedän, että menimme vääristä syistä naimisiin. Ja tiedän syynkin. Ehkä minä painostin, en tiedä, saattaa olla niin.
On vain niin, että kun muodostamme uusperheen (minulla lapsi edellisestä liitosta) niin kynnys on korkea eroon.
Täytyy tosiaan keksiä elämänsisältöä muualta kuin parisuhteesta. Kyllä sekin onnistuu (ajan kanssa varmasti vielä paremminkin).
En taida uskaltaa ottaa yhteyttä tähän naiseen. en tiedä miksi mutta en vain taida uskaltaa.
Kiitos teille kaikille, nyt kuopus kohta heräilee ja lähdemme kohta ulos!
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
T. ap
Siitä ei ole sinulle mitään hyötyä. Sinun pitää saada vastaukset mieheltäsi koska teidän suhteesta tässä on kysymys.
Sano miehellesi mm. tuo että menitte ehkä vääristä syistä naimisiin, ja kuuntele mitä hän sanoo.
Takerrut mieheesi kyllä aika epätoivoisen kuuloisesti, ja saattaa olla että se on yksi asia mikä suhteessa alkaa ahdistaa. Minua alkaisi.
Pidän tästä suhteesta kiinni lähinnä lasteni takia. Syy miksi menimme naimissiin saattaa olla se, että mieheni otti lapseni kuin omakseen. Ajattelin, että se on tärkeintä suhteessa ja perheessä. niin ei sitten kuitenkaan ollut..
Olen hyvin itsenäinen ihminen ollut aina, muuttanut 16-vuotiaana lapsuuden kodista, asunut yksin monet vuodet, ollut yh. En ole takertunut mieheeni, mutta haluan tietää MIKSI? Ja mitä minä hänelle edustan, kulissia vai mitä?
T: ap
Että tänään mies käytti tilaisuutensa kertoa, missä mennään, mentiin tässä suhteessa ja miksi? Esitys oli niin heikko (ala-arvoinen ja ylimielinen), että päätin erota miehestä. Saanhan ainakin itsekunnioitukseni takaisin, eikä minun tarvitse kuunnella turhia syytöksiä ja väheksyntää.
Kaikkea hyvää kaikille myötäeläjille, pidetää itsestämme huolta!
t. ap
Mies suhtautuu minuun halveksivasti ja ylimielisesti,eikä arvosta mitään. Ei myöskään suostu puhumaan asioista,jotka kaihertavat mieltäni ja suhdettamme. En pääse yli pettämisestä ennen kuin mies kertoo miksi ja ylipäätään myöntää asiat ja pyytää anteeksi. Sitä vaan saa odottaa näköjään vuosikausia. Itse olen myös eron partaalla. Vaikea antaa anteeksi,kun toinen ei edes pyydä sitä ja myönnä virhettään. En voi sietää pettämistä. Miehen asenne kertöö myös sen,ettei hän haluakaan jatkaa,kun lakaisee kaiken maton alle. En haluaisi erota(kerran jo eronnut ja uusperheellinen),mutta se voi olla ainoa ratkaisu. En kestä tätä " piinaa" enää kovin kauan. :(
Ja sen takia tätä piinaa kestänyt liiankin kanssa. Mutta nyt se on loppu! olen onnellisempi ilman tuota ihmistä ja sitä kautta minulla on lapisllekin enemmän tarjottavaa!
Tsemppiä sinulle! Kuuntele tarpeitasi, arvosta itseäsi ja ajattele " jospa elän vain kerran" ? Voimia ja lämmin halaus!
Ehkä tapaamme " etsin ystävää" palstalla?
T. ap
on välillä vaikeaa. Periaatteessa ovat kuitenkin puhuneet asian halki... Olen ymmärtänyt, että ennen sitä on tosi vaikea alkaa parantua ja antaa anteeksi.
Itse en enää jaksaisi luottaa mieheen tuollaisen jälkeen..
ja sen voi tehdä vaikka terapiassa.
Jos ei kiinnosta, voisit ihan hyvin jättää miehesi ja jatkaa elämääsi yksin, sillä näyttää että olet parisuhteessakin aika yksin.
Uutta ei voi aloittaa itsekseen. Anteeksi voi antaa ja helpottaa omaa oloaan, mutta luottamuksen rakentamiseen tarvitaan kaksi.
Voimia. Säästä itseäsi, äläkä vaan mieti että mikä sussa oli vikana tms. Miehesi on yksilö joka tekee ihan oma ratkaisut. Tee sinäkin.
Be a Woman!
juurta jaksain. Ainoa tapa, millä voit alkaa käsitellä asiaa mielessäsi, on se, että miehesi suostuu kertomaan sinulle tarkalleen, mikä asioiden tila tuolloin oli. Jos et tiedä suhteen laatua etkä motiiveja, kuinka voisit ymmärtää?
Toivon, että saat miehesi kanssa keskusteltua tästä asiasta. Kerro avoimesti miehellesi, että tämä asia ei vielä ole sinulle selvä, ja haluaisit keskustellas asiasta vakavasti esim. viinilasillisen äärellä.
Toivotan sinulle hyvää viikonloppua myös ap, ja toivon, että saat puhuttua miehesi kanssa.
Ajattelinkin ostaa hyvää punaviiniä ja sitten palata siihen artikkeliin missä juuri oli tästä miten tärkeää MOLEMMILLE on ymmärtää mistä oli kyse. Toivottavasti mies on yhteistyöhaluinen!
Olemmem käyneet myös pariterapiassa ilman tulosta ja koska se maksaa 90e kerta niin olemme nyt tauolla ja jonotamme ilmaista terapiaa..
Kiitos vielä kerran teille myötäeläjille, olen päättnyt saada itseni takaisin!
ja oikeastaan ainoa mikä minun oloani on helpottanut on puhuminen ja asumusero.
Puhuminen paransi aina hetkellisesti oloa vuoden ajan. Sitten riita kärjistyi niin että oli pakko muuttaa erilleen. Mies sai miettiä mitä halusi ja minä myös. Sähläsihän mies silloinkin mutta tajusi lopulta mitä saattaisi menettää ja sen jälkeen on asiat menneet suht hyvin.
Yhä vielä ne vanhat asiat pulpahtavat joskus mieleen ja satuttavat mutta luottamus ei varmaankaan olisi palautunut näin äkkiä ilman asumuseroa ja mieskään ei ehkä olisi ymmärtänyt että hänenkin täytyy käsitellä kyseisiä asioita.
En ole todellakaan kiinnostunut suhteen yksityiskohdista (mieheni taas luulee, että se on se aisantynkä). Eikä ymmärrä, että haluan vastauksen MIKSI? Olimme kuitenkin seurustellut vain 2 vuotta, juuri muuttaneet yhteen (kun tämä paljastui) ja olimme olleet 3kk naimisissa kun hän lähti matkalle tämän naisen kanssa. (kylläkin työlmatka+runsaallla vapaalla ajalla), mutta ei pakollinen matka! ja vielä sen jälkeen kun oli luvannut näivettää tapaamiset minimiin..
En VOI ymmärtää, muuten kun totaaliseksi välinpitämättömyydeksi! Ja itse olen anatnut kaikkeni tälle perheelle!
t. ap joka taas vain itkee.. (mutta ei kauna aioin nousta tästä kolosta!)