Terveisiä kesämökkihelvetistä. Kenen idea tämä oli?!

Me otettiin lapselle aina kaveri mukaan kun lähdettiin mökille. Tosin on vain yksi lapsi. Muuten siellä olisi ehkä ollut tylsää. Kavereitten kanssa tekemistä oli ihan sikana..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras  kenttä on täällä talon takana, joten täällä istutaan jupisevan  esikoisen kanssa! Heijaan vauvaa rattaissa , puran tuntojani teille ja kuuntelen parin metrin päästä kantautuvaa itkua " mulla loppuu akku! !  ja keskimmäinen ei suostu poistumaan mökistä koska paarmat, itikat ja ampiaiset... Mies vissiin keittää puuroa.

On se näköjään niin, ettei nykylapsille riitä lautapelit, rauha ja ranta vaan pitää päästä  vähintään Linnanmäelle!  Ainakin johonkin jossa on kenttä :/ Tiedetäänpä nyt, ettei enää tehdä tätä virhettä. Ei mäkkilomia meille.

Ap

Keneltäköhän se 8-vuotias on tuon tavan oppinut että aina on oltava kännykällä...

Välttämättä ei vanhemmilta. Useimmiten he kyllä näyttävät huonoa esimerkkiä. Kaverit kyllä opettaa!.

Mulla on sellainen leluarsenaali mökillä mukana että oksat pois:). Parempi olla enemmän kuin vähemmän. Meillä on kyllä suosikiksi tullut mökin vintillä hotellileikki. Tarpeet tulee vähästä ja aikuiset on vieraina, hauskaa oli kaikilla. Tänä kesänä poika pisti mökillä pystyyn muffinsikahvilan. Yhdessä tehtiin muffinsit ja leikkirahat ja leikkirahaa vastaan sai kupin kahvia ja muffinsin. Mielikuvistusta kehiin niin tekemistä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras  kenttä on täällä talon takana, joten täällä istutaan jupisevan  esikoisen kanssa! Heijaan vauvaa rattaissa , puran tuntojani teille ja kuuntelen parin metrin päästä kantautuvaa itkua " mulla loppuu akku! !  ja keskimmäinen ei suostu poistumaan mökistä koska paarmat, itikat ja ampiaiset... Mies vissiin keittää puuroa.

On se näköjään niin, ettei nykylapsille riitä lautapelit, rauha ja ranta vaan pitää päästä  vähintään Linnanmäelle!  Ainakin johonkin jossa on kenttä :/ Tiedetäänpä nyt, ettei enää tehdä tätä virhettä. Ei mäkkilomia meille.

Ap

Keneltäköhän se 8-vuotias on tuon tavan oppinut että aina on oltava kännykällä...

Välttämättä ei vanhemmilta. Useimmiten he kyllä näyttävät huonoa esimerkkiä. Kaverit kyllä opettaa!.

Joo. Ap saisi pestä suunsa saippualla. Hirvittää kuinka kiroillaan täällä palstalla kuin merimiehet ainakin. V-alkuiset sanat tarttuvat lapsiin, miksei sitten pelaaminenkin, kun äidillä on aikaa siellä kirjoitella. Mistä ap löysit kenttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ehkä 1-vuotiaan kanssa edes lähtisi mökille, liian raskas ajatuskin.

Eikö 8-vuotias voisi vaikka uida, kalastaa?

6-vuotiaalle tramppa varmaan ihan jees?

Itse koittaisin vaan kestää ja korkkaisin kylmän oluen. Kyllä se siitä!

En ole ap, mutta haluan kommentoida tähän, koska minulla on suunnilleen samanikäiset lapset:

Ehdotuklset kuulostavat kivoilta, mutta käytännössä äärimmäisen rasittavia toteuttaa ainakaan yhtäaikaa.

6 vuotiasta ei kiinnostaisi hyppiä trampalla, jos 8 v. lähtisi uimaan tai kalastamaan. Uinti järvessä 6 ja 8 v. kanssa vaatii toisen aikuisen huomion täysin. Toinen vanhemmista vahtii sillä aikaa 1 veetä, joka tietenkin myös haluaa veteen...Jos taas en halua, että pojilla murtuu luita trampalla, niin silloin myös aikuisen on vahdittava, etteivät pojat hypi yhtäaikaa toistensa päälle. (Vuorotellen hyppiessäkin tulee jo tarpeeksi riitaa :))

Kalastuksen kanssa sama homma. Meillä mies kyllä saattaisi lähteä ongelle poikien kanssa, mutta kalojen perkaus ja grillaaminen jäisivät minun huolekseni, kuten myös kalanhajuisten vaatteiden ja kenkien pesu nyrkkipyykissä (mm. vauvan pyykkien, vaipparumban ja ruuanlaiton lisäksi).

Tuli nyt vaan ihan spostaanisti mieleen...

Miten te jotkut saatte ihan tavallisten juttujen ja elämän ylipäätään kuulostamaan noin kamalan vaikealta!?

Meillä on lapset 9, 7, 3 ja 1v ja joka kesä käydään vähintään viikko TELTTAILEMASSA lasten kanssa. Väliin on jäänyt vain ne kesät, kun on ollut yöimetyksellä oleva vauva, nyt tämä nuorinkin pääsee ensimmäisen kerran mukaan, syntyi viime kesänä.

Sillä ei ole tuon taivahan väliä leiri-/mökkiolosuhteissa, jos kengät nyt sattuu haisemaan kalalle (ja pistä niille kumpparit jalkaan, ovat helppo huuhdella ihan siellä järvessä) tai päällä on monta päivää se sama likainen paita. Pyykkiä pestään käsin tai leirintäalueen pyykkikineessa VAIN hätätapauksessa. Kotona kyllä ehtii sitäkin ihan tarpeeksi. Yksi aikuinen pärjää vallan mainiosti tuollaisten eskari-/ kouluikäisten kanssa niin uimassa kuin veneessä tai rannalla ongella. Ruuanlaitot ja tiskaukset hoidetaan aikuisten kesken mahdollisuuksien mukaan yhdessä tai ainakin vuoron perään. Isommat ovat apuna ja näin meillä mennään ihan kotonakin. Säännölliset ruoka-ajat on hyvä olla, mutta siellä lomalla voi mennä ruuan laadun suhteen vähän sieltä mistä aita on matalin, ellei ihan erityisesti nauti kokkaamisesta ja halua viettää tunteja päivässä aterioita valmistaen. Kotona voi sitten palata taas ruotuun. Kolhuja tulee, mutta entä sitten? Iso paketti vaan laastaria mukaan. Jos joku isompi haveri sattuu, se voi käydä ihan yhtä hyvin kotioloissa.

Kuulostaa jotenkin ihan todella surulluselta ja rajoittuneelta, että jos lapsi ei viihdy trampalla tai ei pidä lautapeleistä, niin siinä on sitten kaikki vaihtoehdot. Tai että vanhemmat jo lähtökohtaisesti ajattelee, että kalastaminen ei onnistu, uiminen ei onnistu, vaatteet likaantuu, lapset saa kumminkin kolhuja, kauhee vahtimen, kauheesti hommaa ja hirvee stressi.

Ai? Meillä on aina ollut rutiinina, että kun lähdetään ulos, kävelylle pikaisellekin, leikkipuistoon, lyhyelle matkalle, ravintolaan syömään tai pitkälle matkalle, kännyköitä ei oteta mukaan yhtä lukuunottamatta. Se yksi on hätätilanteita varten pitkillä matkoilla, ja ei-älymallia. Harrastamme lomilla samaa kuin muutenkin. Luonnossa liikkumista, ratsastusta, uimista, hiihtoa, "aarteenetsintää", seikkailua. Lomilla nautitaan kaikesta tutusta ja touhuista, joista tykätään, joita on aina tehty. Hyvin ovat lomat sujuneet. Ei voi olettaa että lapset yhtäkkiä nauttisivat jostakin, mihin eivät (teidän perheessänne) selvästikään ole arjessaan tottuneet.

Eihän ne lapset viihdy, jos mökki vuokrataan ajatellen aikuisten hauskanpitoa ja lapsille otetaan pari kapista peliä, joita ei lapset pysty edes ikänsä vuoksi keskenään pelaamaan. Monta vuotta kuljettiin lasten kanssa mökillä viikko tai kaksi. Sadepäiviä varten oli kasa kirjoja, ikätason mukaan sekä useita pelejä. Kesäpäivinä ulkoiltiin, opeteltiin tunnistamaan kasveja ja lintuja. Välillä vaan pitää lähteä sieltä mökin pihastakin pois ja ymmärtää, että lapset eivät perusta grilaamisesta ja saunomisesta. Jos ei ole hyvää rantaa, mukana kulkee kevyt puhallettava allaskin pienempiä varten. 8-vuotias ei ehkä enää sellaisesta välitä. Saippuakuplia puhalleltiin ja vaikka mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas mökki on umpihomeessa ja purettu sisältä kaikki pois,ihme jos tänä kesänä saadaan vielä katto ja sauna valmiiksi että pääsee edes kerran saunomaan.

Kiitos kun muistutit, ettei kannata koskaan vuokrata mökkiä. Viimekesänä vuokrattiin viikonlopuksi ja kaikki kamat haisi homeelle vaikka pestiin 5 kertaa.

Ei kai mökille ole pakko jumittua? Onko lähellä kesätapahtumia tai vaikka toria? Hyvästä käytöksestä voi vaikka palkita karkkipussilla tms.

Mikä hiton pakko on jonnekin mökille mennä noin pienten kanssa?! Juu ei kiitos, lomasta kaukana. En muutenkaan ymmärrä miksi on pakko mökkeillä...

Mä inhosin lapsena mökkeilyä, vaikkei älypuhelimista ollut kukaan vielä kuullutkaan. En ole koskaan tykännyt olla pihalla, pelkään ötököitä ja hiekka ym tuntuu inhottavalta varpaissa. Olen sisätilaihmisiä. Ulkona tykkään olla siistillä terassilla. En kykene rentoutumaan jossain ruohikolla, kun koko ajan saa pelätä milloin joku hämähäkki kiipeää jalkaa pitkin.

Ei voi mitään. Ja olen asunut lapsuuteni ok-talossa "maalla", joten luontoa kyllä riitti. Ei ole siitä kyse. En vaan viihdy.

trololol.. ei ainakaan ole otettu 60k lainaa mökkiä varten tai muuten vain pakotettuja viettämään 6 viikkoa vuodessa työleirillä kaivaen kantoja ja kiviä maasta, kaataen puita, risuja raivaten ja taloa nostellen ku perustaa valataan uudestaan taio muuten vain säädetään. jne jne jne

Eikä unohdeta jokavuotiset +5000e lisäkulut (botski/moottori paskana, rakennusurakoita jne jne jne)

Oonkin ajoissa ilmoitellu vanhemmille ettei parane jättää kaikki 3 mökkiä ainakaan mulle. Siivotkoot itse kiinteistöhelvettiään mitä ovat ostaneet/perineet. Azorien "kaupunkikämppä" kelpaa just ja just.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ehkä 1-vuotiaan kanssa edes lähtisi mökille, liian raskas ajatuskin.

Me ollaan mökkeilty vauvan kanssa siitä lähtien kun hän oli 2 kk. Mökillämme on sähköt, mutta ei vesijohtoa. Hyvin on mennyt, ei mitään raskasta. Mökkeily on osa meidän perheen elämäntyyliä, joten siihen pitää lastenkin mukautua alusta asti. Jos lopetettaisiin mökillä käynti vauva-ajaksi niin tulisi pian vastaan se tilanne, että ei viitsittäisi enää lähteä sinne ja että lapsestamme tulisi tylsä ja mukavuudenhaluinen, eikä hön viihtyisi mökillä.

Onneks ivain neljä päivää. Mikä estää lähtemästä pois kesken kaiken?

Kun minä olin lapsena mökillä niin ei ollut yhtään sen enempää tekemistä, katselin nuotiota ja leikin metsässä. Olin vieläpä vanhempi kuin mitä lapsesi ovat nyt. Oltiin aina viikko siellä

Vierailija kirjoitti:

Mökin vuokraaminen neljäksi päiväksi tuntui hyvältä idealta, grillattaisiin ja saunottaisiin sekä vietettäisiin aikaa oman perheen kanssa!

Totuus: 8v kiljuu kiukuissaan kun kännykkään ei löydy kenttää ja on tylsää, " ei täällä oo mitään joku vammanen trampoliini vaan!", 6v juoksee paarmoja karkuun ja 1v valvoo yöt sekaisin uudesta paikasta, eikä suostu matkasänkyyn vaan pyrkii väliimme ja siinäkin riekkuu puoleen yöhön. Rentouttava kiva mökkiloma perheen kesken.. voi vittu.

LIian lyhyt aika, ette ehdi asettua, sopeutua ja viihtyä. Nyt tiedätte, että mökkiloma ei ole grillaamista, saunomista ja ajanviettoa. Se on arjen pyörittämistä toisissa oloissa ja leppoisalla asenteella. Maatilamatkailu on sitten eri asia, siinä on henkilökuntaa ja palveluja. 

Jos 8-vuotias on laiteriippuvainen kaupungissa, hän on sitä mökilläkin. Jos lapsi ei pääse edes uimaan, niin masentaahan se. Jos 8- ja 6-vuotiaat eivät osaa leikkiä keskenään eivätkä keksi mitään tekemistä luonnossa, niin asiaa kannattaisi ehkä joskus pohtia vanhempien kesken. Paarmoja onkin syytä välttää, mutta kiva tietää, että jossain päin Suomea on niin kuuma, että paarmoja esiintyy. Meidän mökkiseudulla pitää olla lähempänä +30 ja tuuletonta ennenkuin paarman näkee. :)

Neljä päinvää mökillä ei ole mökkiloma, vaan piipahdus. Kun ette voineet tuon pidempää olla, ole iloinen siitä, että se ainakin loppui lyhyeen. 

Vierailija kirjoitti:

Paras  kenttä on täällä talon takana, joten täällä istutaan jupisevan  esikoisen kanssa! Heijaan vauvaa rattaissa , puran tuntojani teille ja kuuntelen parin metrin päästä kantautuvaa itkua " mulla loppuu akku! !  ja keskimmäinen ei suostu poistumaan mökistä koska paarmat, itikat ja ampiaiset... Mies vissiin keittää puuroa.

On se näköjään niin, ettei nykylapsille riitä lautapelit, rauha ja ranta vaan pitää päästä  vähintään Linnanmäelle!  Ainakin johonkin jossa on kenttä :/ Tiedetäänpä nyt, ettei enää tehdä tätä virhettä. Ei mäkkilomia meille.

Ap

Erinomaista, että ymmärrät tehdä oikeat johtopäätökset. Auttaa varmaan että itselläkin on pahoja vieroitusoireita, niin tietää kuinka paha olo lapsella on.   Erityisen vaarallista lapselle, on yrittää vierottaa kännykästä , tuollaisten tekosyiden perusteella.

  Onneksi nykyaikuiset kuitenkin osaavat suhtautua vanhemuuteen, niin kypsästi ja kasvatukselliset seikat huomioiden. Onnittelut :) 

Jotenkin hassua että on ihan ok nykyään että lapset on addikteja (älypuhelin jne).

Joo-o.....

Tähän on tultu, vai? "esikoinen itkee parin metrin päässä että akku loppuu!!". Kuinkahan pitkän teillä saa kotona pelata kännykällä?? Jos pitkään, niin onhan se harmi kun känny viedään yhtäkkiä kokonaan pois?? Kannattais kotona vähän valvoo lasta ja kännykkää ;-/

Tuon ikäisillä tulee kesäloman alussa aina tämä tylsääää ei mitään tekemistä -vaihe. Johtuu pitkälti siitä, että arki on ollut liian kuormittavaa ja lapsi on edelleen hökötyksissään eikä osaa rauhoittua. On iso virhe lähteä tuossa kohtaa keksimään kaikenlaista linnanmäkijuttua, ettei vaan tarvitsisi rauhoittua.

Minä olen omille lapsille todennut kylmän viileästi, että hienoa, tylsyys on terveellistä ja se on hyväksi aivoille. Kännykkäkitinästä otan kännykän kokonaan pois, koska eihän se nyt käy, että tulee noin paha mieli jostain laitteesta, parempi olla ilman. Aika äkkiä loppuu kitinä.

Meidän lapset ovat parin päivän kitinävaiheen jälkeen osanneet lukea kirjoja, jopa tuhansia sivuja viikossa. Ovat keksineet tekemistä luonnossa ja rakennelleet majoja, puroja jne. Heittäneet tikkaa, opetelleet heittämään tikkaa vasemmalla kädellä... Mutta tämä tulee vasta, kun tylsistyminen on koettu ja kitinällä yritetty saada sirkushuveja. Ei ole mitään oikotietä onneen. Nykyään lapset ovat jo isompia ja lähtevät edelleen mielellään mökille tai veneelle, osaavat jo suunnitella ja varata luettavaa ja pelikortit mukaan. Esikoinen otti paksun kirjan rippileirillekin varmuuden vuoksi, kun siellä oli elektroniikkakielto eikä tuntenut muita nuoria etukäteen. Että jos on tylsää, niin on se kirja. Oli ollut kivaa, mutta oli se vähän sitä kirjaakin ehtinyt lukea.