Lue keskustelun säännöt.
Riesana napurin lapsi
09.07.2017 |
Naapurin tytöstä on tullut todellinen ongelma perheellemme. Kun tulemme väsyneinä päivän päätteeksi töistä ja koulusta, kaupasta, harrastuksista, lomalta...alle 5 minuuttia ja tyttö on oven takana.
Ei suinkaan hakemassa kavereita ulos, vaan linnoittautuskseen meille, tai seuratakseen perässä jopa harrastuksiin jos mahdollista. Aina siihen asti kunnes on aika käydä nukkumaan.
Tullessaan hän sanoo, että saa olla niin kauan kunnes kyllästymme ja heitämme hänet ulos! Kun on ollut ruoka-aika, hän on saanut syödäkseen. Nyt en enää halua häntä ruokapöytääni, ja olen ystävällisesti sanonut että ehkä hänen oma perheensä mielellään söisi hänen kanssaan. Monesti hän myös ilmoittaa heti tullessaan, että on nälkä tai että aikoo syödä meillä.
Mielestäni ei ole meidän vastuullamme lähettää lasta kotiin kun "kyllästymme". Ei myöskään kuskata häntä mukana lasten harrastuksissa, kaupassa tai ravintolassa. Eikä ruokkia tai hoitaa.
Tyttö myös kyseenalaistaa ihan kaiken...Miksi menette niin aikaisin nukkumaan? Miksi syötte tähän aikaan? Miksi pitää mennä kotiin? Miksi teette näin tai noin? Miksimiksimiksi...
Aloimme tulla kotiin toista kautta, ettei tyttö näkisi että olemme kotona. Pian lapset halusivat olla hiirenhiljaa kun ovikello soi...
Silloin aloin ajatella, että vika taitaa kyllä olla meissä...jos aikuiset ihmiset eivät saa hoidettua tällaista asiaa puhumalla.
Siispä keskustelemaan vanhempien kanssa. Kertaakaan emme olleet tavanneet heitä ennen tätä keskustelutuokiota, vaikka heidän lapsensa lähestulkoon asui meillä. Vanhemmat ihmettelivät mikä tässä on ongelma. Kerroimme heille, että kun tulemme väsyneinä töistä, emme kaipaa vieraita. Lasten läksyt jää tekemättä, he olisivat mieluiten lähtemättä harrastuksiin, meillä ei ole missään välissä mahdollisuutta vaihtaa rauhassa päivän kuulumisia jne. Tämä on aiheuttanut monta riitaa kotonamme. Heidän mielestään ongelma on meidän tavassamme kasvattaa laspsia jos em asiat ovat ongelma. He olivat sitä mieltä, että on pelkästään ok, että me päätämme, miten kauan lapsi saa meillä viipyä. Me ajattelemme, että he sysäävät päätöksen ja vastuun lapsensa kotiintuloajasta meille.
Nyt emme enää tiedä mitä tehdä. Pelkkä ovikellon ääni stressaa. Tiedän, voimme olla päästämättä häntä kotiimme, mutta on rasittavaa joka päivä torjua tunkeilijaa... Kyse on 8-vuotiaasta lapsesta. Onko muutto muualle ainoa keino päästä eroon tästä riesasta...
Kommentit (326)
Hyväksikäyttöähän tuo on, ja just tällaisella "autetaan eerikaa" -keinolla saadaan ap:n perhe hoitamaan lapsi. Sille pitää laitta stoppi. Lapselle ei tarvitse perustella yhtään mitään. Ovi kiinni vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se häntä varainaisesti auta, mutta ajattelin mainita tämänkin aspektin, koska täällä näyttävät jotkut heti ajattelevan, että tyttö on huonosta kodista ja vailla kunnon vanhempia. Vai miten viittaus Eerikaan on muuten tulkittavissa?
Tämä on sama myös aikuisten kanssa, jotka haluavat tulla kylään mutta eivät itse koskaan kutsu kotiinsa vieraita. Tälläisten ihmisten lapset samaistuvat vanhempiinsa ja haluavat olla mieluumin kylässä eivätkä halua pyytää omaan kotiinsa vuorostaan leikkimään koska kotona opittu tekemään näin. Vanhempien ei tarvitse ottaa vastuuta toisten lapsista; vahtia, siivota jälkiä, antaa ruokaa, pelata tietokonepelejä jne vaan on helpompaa käskeä oma lapsi menemään muualle muiden vaivoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepa itsekkäitä ihmisiä. Tytöllä ei selvästi ole kotiasiat kunnossa. Ajatelkaapa, kun tyttö on aikuinen, hän saattaa muistaa teitä ainoina ihmisinä jotka pelastivat hänen lapsuutensa.
Lapsen hyvinvointi ei voi perustua naapurien hyväntekeväisyyteen.
Miksei voi?
Miksei voi ottaa siipien suojaan tämän maailman eerikoita?
Koska toisten almujen varassa eläminen ei ole ihmisarvonmukaista elämää ja todella väärin lasta kohtaan.
Ei kai ystävällisyys ja välittäminen ole mitään "almujen varassa " elämistä.
Meille ainakin sai lapsuudessa vanhempien puolesta aina tulla kaverit, mut kai meillä sitten "oli varaa" olla ystävällisiä.
En tiennyt että hyvyyskin on ylellisyyttä johon kaikilla ei ole nykyään varaa.
Eihän tässä ollutkaan kyse ystävällisyydestä, vaan siitä että lasta ei kuulu riepotella naapurien hoidettavina. Tuollainen epävarmuus on väärin lasta kohtaan. Hän ansaitsee tasapainoiset ja pysyvät kasvuolosuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vain kuvitella ahdistuksesi. Sano vaikka ensi kerralla kun tyttö on ovella että ainakaan pariin viikkoon/kuukauteen ei jakseta ottaa sua kylään, halutaan olla rauhassa perheen kesken/olet käynyt täällä niin usein/meditaatio keskeytyy jatkuvasti jos on vieraita tms. mitä nyt haluatkin sanoa tähän väliin. Ja jos ei mene perille soita vanhemmille. Kai niitäkin siinä vaiheessa luulis kiinnostavan kun lapsi suorista kielloista huolimatta tunkee teille.
Ei varmaan saa huomiota kotona ja ei välitetä kun hakee seuraa naapurista. Tee lasu, ilmoita huoleksi tytön kotiolot kun tulee jatkuvasti teille vaikka pyydetty menemää kotiinsa ja vanhemmat eivät välitä. Joku siellä kotona/kasvatuksessa nyt mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepa itsekkäitä ihmisiä. Tytöllä ei selvästi ole kotiasiat kunnossa. Ajatelkaapa, kun tyttö on aikuinen, hän saattaa muistaa teitä ainoina ihmisinä jotka pelastivat hänen lapsuutensa.
Lapsen hyvinvointi ei voi perustua naapurien hyväntekeväisyyteen.
Miksei voi?
Miksei voi ottaa siipien suojaan tämän maailman eerikoita?
Koska toisten almujen varassa eläminen ei ole ihmisarvonmukaista elämää ja todella väärin lasta kohtaan.
Ei kai ystävällisyys ja välittäminen ole mitään "almujen varassa " elämistä.
Meille ainakin sai lapsuudessa vanhempien puolesta aina tulla kaverit, mut kai meillä sitten "oli varaa" olla ystävällisiä.
En tiennyt että hyvyyskin on ylellisyyttä johon kaikilla ei ole nykyään varaa.
Jos jossain perheessä on vakavia ongelmia ja lapset ovat sen takia heitteillä, et sinä niitä lapsia voi vain ottaa siipiesi suojaan ilmoittamatta viranomaisille. Jos taas lapset luuhaa toisten nurkissa toisten ruokittavana ja kasvatettavana vain vanhempien itsekkyyden, välinpitämättömyyden tms takia, ei siihen tarvitse kenenkään suostua.
Kyllä meillekin on lasten kaverit tervetulleita, mutta siinä on oltava vastavuoroisuus ja avoimuus. Mulle on ihan ok, että jonkun lapsi on meillä usein, syö meillä ja kulkee mukana joissakin perheen menoissa, mutta silloin asiasta on sovittu vanhempien kanssa. Esimerkiksi jollakin on iltavuoroviikko, isovanhemmat sattuvat olemaan kipeitä, isä työmatkalla tms ja lapsi joutuisi olemaan illat kotona. Mulla ei ole mitään ongelmaa ottaa tällaista lasta meille etukäteen sovitusti hoitoon.
On ihan eri asia, että jonkun lapset ovat teillä jatkuvasti, vanhemmista ei koskaan kuulu mitään, lapsilla ei ole mitään väliä milloin ovat kotona jne. Se on hyväksikäyttöä se.
Sano lapselle ystävällisesti, mutta painokkaasti, että teille saa tulla vain jos pyydetään. Selvität mitä siihen kuuluu. Esim. ovikelloa ei tulla soittamaan. Lapset tulevat ulos kun tulevat ja ulkona tapaavat toisensa. Ja kun lapsi tulee, niin sanot klo ajan milloin hän voi teillä olla. Ainakaan oma lapseni ei tajua itse kauanko on soveliasta olla kylässä kaverilla. Eikö sen vanhemmatkin ole sanoneet, että saa olla niin kauan kuin teidän säännöt antaa myöden. Eli teet säännöt ja teet ne selviksi myös lapsen tajuttavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetä lapsi omien lastesi kanssa naapuriin leikkimään.
Nakkaat sen kylmän viileästi ulos kun alatte syödä tai on lähtö johonkin. Jos ette halua kylään sanot että ei käy ja syyt mihinkään miksi syötte just nyt ei kuulu tytölle. Heippa ja ovi nenän edestä kiinni. Ei se kauaa jaksa, kun ette itse mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samanlainen tilanne, mutta keskustelu vanhempien kanssa onneksi auttoi. Lisäksi auttoi se, että tyttö löysi lopulta omanikäisiä kavereita, eikä enää tarvinnut väkisin yrittää seuraa meidän isommasta lapsesta. Teinä sanoisin lapselle suoraan, että ei saa tulla enää soittamaan teidän ovikelloa ollenkaan, enkä ottaisi sisään enkä mukaan yhtään minnekään. Ikävä kyllä, vanhempansa eivät vaikuta hoitavan lasta hyvin, mutta en minä pysty ainakaan koko naapuruston lapsia pelastamaan omilta vanhemmiltaan, jaksan hoitaa omani hyvin ja toki hoidan hetken hyvinkäyttäytyviä naapurin lapsia, mutta en jaksaisi tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni äiti oli varaäiti monelle. Heillä asui aina muita lapsia, teki ruokaa isolle pöytäkunnalle, hammasharjoja oli kymmenittäin. Näki lapsista ettei niillä ollut edes hammasharjoja, joten laittoi lapset pesemään hampaat heillä .
Ystävääni tutustuin reilu 20 vuotiaana ja ihmettelin kun käytiin porukalla kaupungilla, äidille kaikki vilkuttivat ja moikkailivat. Kun äiti pääsi eläkkeelle, oli paikallislehdessä ilmoitus, olin tarjoilemassa , tarjottavat loppuivat kesken, kun sinne tuli n 100 ihmistä enemmän mitä kuviteltiin.
Ja niitä puheita. Kaikilla silmät olivat kosteat, itselläni kului paketillinen nenäliinoja. Hänellä oli aina ovi auki, aina sai ruokaa ja aina kuunneltiin. Ohjasi oikeisiin osoitteisiin, jos kotona ei voinut olla. Sellaisia sydämiä ei ole kaikilla.
Ihana juttu, mutta ei se ole pelkästään sydämestä kiinni vaan myös resursseista (henkisistä, fyysisistä ja taloudellisista). Useimpien on tehtävä töitä elättääkseen perheen ja vapaa-aikana haluaa olla omien lastensa kanssa. Toiseksi näiden laiminlyötyjen lasten kotona voi olla todella kamalaa, joten joskus voisi olla parempi puuttua kotioloihin kuin toimia varaäitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu
Naurettava kommentti. Jokaisesta lapsesta saisi tehdä lasun jos tähän lähdetään.
On niitä lapsia jotka vain ovat sosiaalisia ja tykkäävät ihmisistä, tykkäävät leikkiä ja nauraa ja tottakai se on hienoa välillä kun saa syödä toisten pöydässä. Vaikka kotona olisikin huolenpitoa, rakkautta ja ruokaa. Ei lapset osaa ajatella että ovat vaivaksi jos tykkäävät leikkiä.
Sitten on niitä hissukoita jotka tulevat leikkimään ja säikähtävät millon mitäkin ääntä ja eivät uskalla syödä vierailla vaikka tarjotaan koska äiti suuttuu, sen saman lapsen äiti ei anna edes vettä pihassaan lapsensa kanssa leikkivälle kaverille, sisälle ei pääse vaikka olisi millainen ilma, ei edes vessahädän yllättäessä. Käskee lähtemään parin kilometrin päähän kotiin vessaan ja juomaan ja sitten saa tulla takaisin. Hänen lapsensa ei saa lähteä kotipihasta.
Sitten on niitä lapsia jotka ovat nenäkkäitä ja ihmettelevät milloin mitäkin asiaa ja kun heillä tehdään näin ja miksi muualla ei. Ja miksi teidän lapsi saa tuota ja tuota ja miksi teillä ei ole sitä ja tätä ja kyllä meillä saa ja on jne.. Eivät voi syödä sitä ja tätä ja miksi teillä vanhemmat ovat sellaisia ja tälläisiä ja lista jatkuu. Leikkiminen jää kun taivastellaan joka asiaa perheen koosta vanhempien ammatteihin ja kodin sisustukseen.
On paljon erilaisia lapsia ja erilaisia perheitä. Jos lapsi ei ole ilkeä eikä aiheuta pahaa sanomisillaan tai tekemisillään, minä voin tarjota ruokaa, keskustelen jne. Annetaan pieneksi käyneitä vaatteita ja polkupyöriä. Lapsen karkkipäivänä kaverille jaetaan jos kaverin kanssa silloin leikitään, äärimmäisen harvoin kiellän tulemasta sisälle. Jos on hieno ilma niin koko aikaa ei sisällä leikitä. Vettä saa vaikka lasta en tuntisikaan jos sitä ovelta tulee pyytämään ja päästän vessaankin. Ketä se vahingoittaa? On maksettu monesti kaveri mukaan huvipuistoon, leffaan, otettu uimarannalle mukaan jne.
On hienoa että on erilaisia lapsia, erilaisia luonteita ja piirteitä. Se on rikkaus. Ja me ollaan ihan tavallinen pieni perhe, ei edes keskituloisia vaikka kokopäivätyössä ollaankin. Kertaakaan ei ole menty konkurssiin vieraiden lasten kanssa. Toki on aina ääripäitä syöjissäkin ja aina täytyy olla vähän pelisilmää asioissa mutta pääsääntöisesti meillä ei syöjiä eikä visiittejä lasketa. Mutta silti omalle lapselle on selitetty että mielellään kotiin syömään ja on kotiintuloajat jne.
Olen kyllä huomannut että ollaan aika vähemmistöä tässä hyysäämisessä :)
Mutta ymmärrämme silti myös sen että oma lapsemme ei saa ruokaa vierailla jne. Eikä sitä vaaditakaan, meillä on kyllä kotona aina ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu
Naurettava kommentti. Jokaisesta lapsesta saisi tehdä lasun jos tähän lähdetään.
On niitä lapsia jotka vain ovat sosiaalisia ja tykkäävät ihmisistä, tykkäävät leikkiä ja nauraa ja tottakai se on hienoa välillä kun saa syödä toisten pöydässä. Vaikka kotona olisikin huolenpitoa, rakkautta ja ruokaa. Ei lapset osaa ajatella että ovat vaivaksi jos tykkäävät leikkiä.
Sitten on niitä hissukoita jotka tulevat leikkimään ja säikähtävät millon mitäkin ääntä ja eivät uskalla syödä vierailla vaikka tarjotaan koska äiti suuttuu, sen saman lapsen äiti ei anna edes vettä pihassaan lapsensa kanssa leikkivälle kaverille, sisälle ei pääse vaikka olisi millainen ilma, ei edes vessahädän yllättäessä. Käskee lähtemään parin kilometrin päähän kotiin vessaan ja juomaan ja sitten saa tulla takaisin. Hänen lapsensa ei saa lähteä kotipihasta.
Sitten on niitä lapsia jotka ovat nenäkkäitä ja ihmettelevät milloin mitäkin asiaa ja kun heillä tehdään näin ja miksi muualla ei. Ja miksi teidän lapsi saa tuota ja tuota ja miksi teillä ei ole sitä ja tätä ja kyllä meillä saa ja on jne.. Eivät voi syödä sitä ja tätä ja miksi teillä vanhemmat ovat sellaisia ja tälläisiä ja lista jatkuu. Leikkiminen jää kun taivastellaan joka asiaa perheen koosta vanhempien ammatteihin ja kodin sisustukseen.
On paljon erilaisia lapsia ja erilaisia perheitä. Jos lapsi ei ole ilkeä eikä aiheuta pahaa sanomisillaan tai tekemisillään, minä voin tarjota ruokaa, keskustelen jne. Annetaan pieneksi käyneitä vaatteita ja polkupyöriä. Lapsen karkkipäivänä kaverille jaetaan jos kaverin kanssa silloin leikitään, äärimmäisen harvoin kiellän tulemasta sisälle. Jos on hieno ilma niin koko aikaa ei sisällä leikitä. Vettä saa vaikka lasta en tuntisikaan jos sitä ovelta tulee pyytämään ja päästän vessaankin. Ketä se vahingoittaa? On maksettu monesti kaveri mukaan huvipuistoon, leffaan, otettu uimarannalle mukaan jne.
On hienoa että on erilaisia lapsia, erilaisia luonteita ja piirteitä. Se on rikkaus. Ja me ollaan ihan tavallinen pieni perhe, ei edes keskituloisia vaikka kokopäivätyössä ollaankin. Kertaakaan ei ole menty konkurssiin vieraiden lasten kanssa. Toki on aina ääripäitä syöjissäkin ja aina täytyy olla vähän pelisilmää asioissa mutta pääsääntöisesti meillä ei syöjiä eikä visiittejä lasketa. Mutta silti omalle lapselle on selitetty että mielellään kotiin syömään ja on kotiintuloajat jne.
Olen kyllä huomannut että ollaan aika vähemmistöä tässä hyysäämisessä :)
Mutta ymmärrämme silti myös sen että oma lapsemme ei saa ruokaa vierailla jne. Eikä sitä vaaditakaan, meillä on kyllä kotona aina ruokaa.
AP:han nimenomaan painotti että tytön käytös on päivittäistä ja todella häiritsevää. Myös sanoi sen että tytön vanhemmat odottavat ipanansa hyysäämistä ja palvelua vieraiden talossa, eli siirtävät vastuun toisille.
Tässä ei kyllä enää ole kyse pelkästä ylisosiaalisuudesta, sillä 8-vuotias ymmärtää kyllä sen verran, mikä on korrektia vieraiden kanssa ja mikä ei.
Ajattele lapsen tuleminen vastaavana, kuin tulisi kysymään voiko tulla teille ja sen mukaan toimit että voiko oikeasti. Mitään perusteluja ei tarvitse selostaa. Sanoo vain että jos ei käy niin milloin voisi seuraavan kerran tulla. Kannattaa heti lapsen tullessa antaa myös aikaraja esim. tunti. Ruokailuajoiksi ei kannata ottaa lainkaan.
Olisin yhteydessä lastensuojeluun. Tuntuu että lapsi on jätetty teidän vastuulle. Jokainen vanhempi itse vastaa lapsestaan, ja jos edes keskustelu ei ole auttanut, en näe muuta vaihtoehtoa. Tylsästi vaan ovi kiinni ja sanotte "nyt ei sovi" kun lapsi yrittää kylään.
En suoraam sanoen ymmärrä miksi on noin ylivoimaisen vaikeaa olla kyllin jämäkkä ja sanoa lapselle EI. Varsinkin kun vanhemmat eivät auta.
Seuraavan kerran selkeä kielto ovellaja sen toisto jos ei usko ja pimputtelee uudelleen. Jos ei häivy, poliisit paikalle niin oppii kerrasta.
Asia on eskaloitunut TOSI pahaksi koska olette olleet niin lapasia :/
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni äiti oli varaäiti monelle. Heillä asui aina muita lapsia, teki ruokaa isolle pöytäkunnalle, hammasharjoja oli kymmenittäin. Näki lapsista ettei niillä ollut edes hammasharjoja, joten laittoi lapset pesemään hampaat heillä .
Ystävääni tutustuin reilu 20 vuotiaana ja ihmettelin kun käytiin porukalla kaupungilla, äidille kaikki vilkuttivat ja moikkailivat. Kun äiti pääsi eläkkeelle, oli paikallislehdessä ilmoitus, olin tarjoilemassa , tarjottavat loppuivat kesken, kun sinne tuli n 100 ihmistä enemmän mitä kuviteltiin.
Ja niitä puheita. Kaikilla silmät olivat kosteat, itselläni kului paketillinen nenäliinoja. Hänellä oli aina ovi auki, aina sai ruokaa ja aina kuunneltiin. Ohjasi oikeisiin osoitteisiin, jos kotona ei voinut olla. Sellaisia sydämiä ei ole kaikilla.
Nämä on niitä sankaritarinoita, joissa on tämä uskomaton hyvä ihminen, joka rakastaa kaikkia. Hienos, että näitä ajoittain löytyy. Peukut sille. Mutta ap:tä ymmärrän täysin. Itselläni samanlainen kokemus yhdestä naapurin tytöstä. Lapseni ei voinut sietää tätä. Aina tunki pihalle. Otti oman lapsemme lelut, leikki hänen leikkimökissään, silppusi minun kukkapuutarhani eikä ymmärtänyt mitään puhetta. Aivan rajattomat vanhemmat tietysti myös. Jotain lahkolaisia. Olen itse halunnut yhden lapsen. En mitään legioonaa. Rakastan rauhaa ja siksi asumme omakotitalossa. En todellakaan kaipaa kutsumattomia vieraita. Hirveintä oli, kun oma lapsi alkoi aina pelätä mökiltä tullessamme, että tämä tyyppi on jo valmiiksi meillä eikä hän saa olla omassa pihassaan tavalla, jolla hän toivoo. Tuli ahdistusta ja itkua. Koen, että olen vastuussa omasta jälkeläisestäni. En naapurin lapsista. Ne lapset, jotka ovat kavereita, saavat tulla. Muut eivät.
Ja kun mikään järkevä tapa ei auttanut, niin lopulta jouduin huutamaan hänelle, että hänellä einole mitään asiaa tontillemme ikinä ja se on hänen parasta tajuta. Olin tosi vihainen, joten varmaan myös pelottava. Muu ei auttanut.
Ei kai ystävällisyys ja välittäminen ole mitään "almujen varassa " elämistä.
Meille ainakin sai lapsuudessa vanhempien puolesta aina tulla kaverit, mut kai meillä sitten "oli varaa" olla ystävällisiä.
En tiennyt että hyvyyskin on ylellisyyttä johon kaikilla ei ole nykyään varaa.