Voiko puolisolta vaatia ammatin vaihtamista?

Hmm mieheni on myös lentäjä, mutta ei hän ole mitenkään elämää haittaavan väsynyt. Tarvitsisikohan miehesi sairaslomaa? Ehkä ammatti ei tosiaan sovi hänelle?

Voi kyllä vaatia, mutta ei ole lupaa olettaa että toinen tottelee. Muista se.

Vaatiminen ei kuulu kuin kommunistisiin ja muihin fasistisiin ohjelmanjulistuksiin. Voi esittää toiveita ja koettaa keskustella niin että tavoitteena on molempia miellyttävä kompromissi mutta vaatia ei voi.

Aika vaarallista, jos noin väsyneenä lentää lentokoneita. Huh! Eikö lentäjille ole pitkiä vapaitakin?

Ainahan voi vaatia ja erolla uhkailla. Eri asia onkin, saako sillä tahtonsa läpi.

Mä ottaisin mielelläni lentäjän. Käviskö sulle vaihtarina esim. lähihoitajamies?

Kyllähän noista lentäjien nukahtimisista uutisoidaan toistuvasti. Hakusanoilla lentäjien väsymys löytää  juttua, kuinka paha ongelma on. Tunteja sinänsä on vähän, mutta epäsäännöllisyys ja aikaerot tekevät tehtävänsä.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/116983-lentajat-nukahtelevat-ohjaamois…

"Lentäjille tehdyssä kyselyssä yli puolet lentäjistä ilmoitti joskus nukahtaneensa ohjaamossa väsymyksen vuoksi. 80 prosenttia vastanneista lentäjistä piti nykyisiä työaikalainsäädöksiä uhkana lentoturvallisuudelle."

Vaatia et voi, mutta vakavasti keskustella. Irtisanoutuminen tai ero -mentaliteetin sijaan kannattaisi nyt kuitenkin varmaan vain istua alas rauhassa pohtimaan tilannetta. Kerro tunteistasi syyttämättä ja pistämättä kaikkea ammatin syyksi, puhu vain omasta kokemuksestasi. Kysy mieheltä tämän tunteista ja kokemuksesta. Ehkä opitte jotain uutta!

Vierailija kirjoitti:

Vaatiminen ei kuulu kuin kommunistisiin ja muihin fasistisiin ohjelmanjulistuksiin. Voi esittää toiveita ja koettaa keskustella niin että tavoitteena on molempia miellyttävä kompromissi mutta vaatia ei voi.

Tämä.

Toinen vaihtoehto lienee sitten avioero. Ei tämä näinkään voi jatkua.

Ymmärrän hyvin. Minulla oli työnarkomaanimies (yrittäjä), jonka heitin menemään. Rahaa kyllä oli, mutta ei ollut aikaa lapsille eikä vaimolle.

Mikä tahansa työ ei ole arvokasta, ei etenkään, jos työ vie lapsilta isän.

Keskustella voi, mutta ei vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Toinen vaihtoehto lienee sitten avioero. Ei tämä näinkään voi jatkua.

Siitä vaan sitten ultimatumia kehiin. Olet tehnyt jo päätöksesi ja haluat vain että sinua tsempataan uskaltamaan toteuttaa se. Onnea vaan yh-elämään.

Miehesi luultavasti saa tuplapalkkaisen homman lentäjänä maailmalta kun ei enään ole syytä pysyä Suomessa ja lennättää työnantajansa piikkiin lapsia reissuille joista sinä et osaa edes unelmoida. Siinähän sitten selität että mutku mä teen teille kuitenkin joka aamu puuroa vaikka olen yövuorosta väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän sitten selität että mutku mä teen teille kuitenkin joka aamu puuroa vaikka olen yövuorosta väsynyt.

Asiantuntijoiden mukaan hyvää vanhemmuutta on juuri arjen pyörittäminen ja arjen läsnäolo. Eivät ne hulppeat matkat ja huvipuistot. Isän puutetta ei korvaa se, että isä pystyy rahalla järjestämään lapsille huippuhetkiä.

Tässä näkyy koulutusero. Matalasti koulutetut kuvittelevat, että vanhemmuuden voi ostaa rahalla, kun taas korkeakoulutetut ovat valmiita tinkimään tulotasostaan pystyäkseen tarjoamaan lapsille pitkän ja ehjän lapsuuden, jossa on vanhempien läsnäoloa.

Toivoa ja ehdottaa voi mutta vaatia ei. Perustele kantasi, ehkä hän ymmärtää.

Ammatin vaihtoa voi vaatia vain ja ainoastaan jos puoliso on jäänyt työttömäksi omasta ammatistaan eikä alan työllisyys ole hyvä. Silloin ei saa jumittaa odottamassa ammattia vastaavan työn löytymistä vaan vaihtaa. Tässä tapauksessa mies paahtaa pitkää päivää epäsäännöllistä työtä turvatakseen perheelleen hyvät olot ja vieläpä ilman puolison tukea. Ei ole ihme että on väsynyt ja poissaoleva. Niin olin minäkin silloin kun tein pitkää päivää ja puoliso makasi kotona työttömänä eikä nimenomaan suostunut vaihtamaan ammattia jotta olisi päässyt edes johonkin töihin.

Lentäjäksi ei pääse ihan joka jannu ja niistä on pulaa, siihen vaaditaan myös pitkä koulutus ja terveystestit, jos joku on näinkin vaativaan ammattiin kouluttautunut ja päässyt niin ei taatusti vaihda. Vaikka miehesi olisi sydänkirurgi varmaan ajattelisit vaatia vaihtamaan ammattia koska joutuisi hoitelemaan hätätapauksia milloin mihinkin aikaan ja saattaisi hajamielisyyttään vastata johonkin kysymykseesi lääketieteellisellä termillä.

Mikä ihme teitä ahkerien ja tunnollisten ihmisten puolisoita vaivaa!? Ei arvosteta toisen ponnisteluja vaan halutaan laatuaikaa, kai sitä on helppo vaatia kun rahaa tulee ovista ja ikkunoista eikä ymmärretä mistä se tulee ja mikä on sen hinta.

Ei voi vaatia. Lentäjillä on myös pitkiä vapaita. Eikä mies ala vaihtamaan ammattia jos on tyytyväinen.

Ap:n pitäisi nyt ennemminkin keskustella miehensä kanssa, että millainen isä mies itse haluaa olla. Etäinen, poissaoleva ja aina väsynyt isä vai energinen ja läsnäoleva isä. Ja jos mies siis itse haluaa olla pirteä ja läsnäoleva isä niin ap:n pitää kysyä mieheltä, että mitä ratkaisuja tämä on valmis tekemään muuttuakseen sellaiseksi. Ottamaan vain puolet tarjotuista vuoroista? Siirtymään vain päivällä tehtäviin lyhyisiin kotimaan lentoihin? Vaihtamaan takaisin aiempaan työhön? Vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Ammatin vaihtoa voi vaatia vain ja ainoastaan jos puoliso on jäänyt työttömäksi omasta ammatistaan eikä alan työllisyys ole hyvä. Silloin ei saa jumittaa odottamassa ammattia vastaavan työn löytymistä vaan vaihtaa. Tässä tapauksessa mies paahtaa pitkää päivää epäsäännöllistä työtä turvatakseen perheelleen hyvät olot ja vieläpä ilman puolison tukea. Ei ole ihme että on väsynyt ja poissaoleva. Niin olin minäkin silloin kun tein pitkää päivää ja puoliso makasi kotona työttömänä eikä nimenomaan suostunut vaihtamaan ammattia jotta olisi päässyt edes johonkin töihin.

Lentäjäksi ei pääse ihan joka jannu ja niistä on pulaa, siihen vaaditaan myös pitkä koulutus ja terveystestit, jos joku on näinkin vaativaan ammattiin kouluttautunut ja päässyt niin ei taatusti vaihda. Vaikka miehesi olisi sydänkirurgi varmaan ajattelisit vaatia vaihtamaan ammattia koska joutuisi hoitelemaan hätätapauksia milloin mihinkin aikaan ja saattaisi hajamielisyyttään vastata johonkin kysymykseesi lääketieteellisellä termillä.

Mikä ihme teitä ahkerien ja tunnollisten ihmisten puolisoita vaivaa!? Ei arvosteta toisen ponnisteluja vaan halutaan laatuaikaa, kai sitä on helppo vaatia kun rahaa tulee ovista ja ikkunoista eikä ymmärretä mistä se tulee ja mikä on sen hinta.

Mistä tämä lentäjien ja lääkärien kritiikitön palvonta oikein kumpuaa? Vaimo ei saisi olla pahoillaan, vaikka mies ei osallistu arkeen mitenkään. Miehestä ei ole aviomieheksi eikä isäksi, ja tämän pitäisi kuittaantua miehen ammatin sosiaalisella ja taloudellisella statuksella. On tietysti arvostettavaa, että mies on päässyt tehtäviin, joihin vain harvalla on mahdollisuuksia, mutta ap:n kuvauksen perusteella mieskään ei vaikuta täysin onnelliselta nykytilanteessa.

Sanot, etteivät tunnollisten puolisot ymmärrä, mistä raha tulee ja mikä on sen hinta. Et siis lukenut avausta kunnolla vaan tyrkytät yksisilmäisesti näkemystä ap:sta kiittämättömänä, miehen uhrauksia ymmärtämättömänä puolisona. Vaikuttaa siltä, että olet itse menettänyt työnarkomanian vuoksi perheesi mutta et pysty jälkikäteenkään myöntämään totuutta vaan syytät tapahtuneesta laiskaa ja kiittämätöntä vaimoa. Ap kuitenkin tuo avauksessa selvästi esille, että hän olisi valmis tinkimään elintasosta saadakseen takaisin läsnäolevan puolison ja isän. Ap kertoo myös miehen aiemmin toimineen muissa tehtävissä, eli hän tietää, mistä puhuu, eikä haihattele mahdottomia.