Onko tämä normaalia? Toivoisin, että joku osaisi neuvoa.

Nykyään en enää pelkää kuolemaa, itseasiassa se on ainoa asia mitä mietin pitkin päivää nykyään. Odotan sitä innolla, koen tietynlaista lohtua ja rauhaa kun ajattelen, että jonain päivänä tämä tuska loppuu. Onko tämä normaalia ajattelua masentuneelle? Masennusta on ollut jo muutaman vuoden ja olen satuttanut itseäni muutama vuosi sitten.

Ei vain jaksa enää, tuntuu että seinät kaatuu päälle! Yksinäisyys tuottaa kyllä pahaa tuskaa, varsinkin kun joudut olemaan yksin näiden ajatusten kanssa. :/