Entäs 33-vuotiaiden elämäntilanne? Mulla kouluttamaton, työtön, kärsin lapsettomuudesta, vuokra-asunto, avoliitossa jne.

...mutta onnistuneiden hoitojen jälkeen 2 lasta, oma (=pankin) asunto ja äitiyslomalla ihan oikeasta työpaikasta : )

koulutus AMK, työpaikka (hoitovapaalla), neljä lasta (kaksi koulussa), Avioliitossa (ei oikein toimivassa), kalliissa vuokra-asunnossa, mitä vielä..

kaksi lasta, määräaikaisessa työsuhteessa. Paineita olis ammatin vaihtoon. Ja kolmas lapsi olis vielä kiva mutta ei taida aika riittää kaikkeen : )

Periaatteessa siis ihan ok, mutta työ ei motivoi, tuli tehtyä aikanaan vääriä valintoja. Ainainen kädestä-suuhun eläminenkin tympii.

vinoillaan aina - ei pidä paikkaansa!



Laittakaa vaan lisää tulemaan, kiinnostavaa kuulla mitä ikätoverit puuhaa.

onnellisesti naimisissa, yksi lapsi. On omakotitalo, kesämökki ja kaksi halvemmanpuoleista autoa ja paljon kirjoja. Menisi ihan hyvin jos ei tarvitsisi pelätä tuon lapsen puolesta.

ehdit vielä hyvin olla n. 30 vuotta työelämässä, jos siis saat töitä..

omistusasunto... Ei paskemmin!

rääkyvät on vähä nuoremman polven kirjottelijoita : D

KTM-tutkinto ja 8 vuotta takana työelämää. Olen ollut onnekas ja minulla on ollut valmistumisestani saakka vakituinen työpaikka ja nousujohteinen ura- ja palkkakehitys. Kaksi pientä lasta ja naimisissa. Varallisuuttakin on jo päässyt kertymään ja alamme kohta rakentaa unelmiemme omakotitaloa.



33-vuotias ei todellakaan ole vielä vanha, ehdit tehdä ap elämällesi vielä vaikka mitä!

Mulla oli kans suunnilleen noin 33 v, mutta nyt 36 v akateeminen loppututkinto, vakityö, yksi lapsi (ivf), toinen tulossa, omistusasunto (pankin), avioliitto ja elämä hymyilee.



" Entäs 33-vuotiaiden elämäntilanne? Mulla kouluttamaton, työtön, kärsin lapsettomuudesta, vuokra-asunto, avoliitossa jne.

Eipä siis paljoa hehkuttamista.. Muilla yhtä surkeasti?"

eikä nyt kiire vielä töihin ainakaan seuraavaan 1,5-2 vuoteen. Jonkin verran lasten, ykkösen ja kakkosen välissä ehdin työkokemustakin karttuttaa.



Työtilanne alallani sen verran hyvä, että uskon työllistyväni ihan hyvin vaikka työnhaku edessä sitten 1,5-2 vuoden päästä.



Ainoa huono juttu siis elämäntilanteessani, ettei mulla ole vakituista työpaikkaa mutta en osaa oikein sellaista murhettiakaan. Kun on ikänsä tehnyt määräaikaisuuksia niin sitä suorastaan kaipaakin aina vähän väliä uusiin tehtäviin.



Muutoin kyllä olen tyytyväinen elämäntilanteeseeni. Miehen kanssa menee hyvin ja kaksi ihanaa, tervettä lasta sekä periaatteessa koulutkin käyty. Olen hyvin kiitollinen siitä, mitä olen saanut tähän mennessä aikaan.

Kaksi lasta, avoliitossa, omistusasunto, yliopistotutkinto, ei vakituista työpaikkaa, tällä hetkellä kotona.



Muuten menee erittäin hyvin, mutta suurin ongelma tällä hetkellä se, että työtilanne niin epämääräinen. Myös se välillä rassaa, että olen joutunut tinkimään niin paljon omista kunnianhimoisista suunnitelmista ja urakehityksestä lasten takia. Mutta toivottavasti se korjaantuu muutaman vuoden sisällä : )

Mutta minulla on kaksi akateemista tutkintoa, kaksi lasta, mies tosi nousujohteisen uran tehnyt, omistusrivari (lainaa PALJON), 11 v. vanha auto, ei kesämökkiä tms. Ei muuta varallisuutta kuin mitä asunnossa kiinni.



Ongelmana on että vaikka mulla vakituinen työ, en pidä työstäni, ja alaltani on tällä hetkellä erittäin vaikea työllistyä. :(



Onnea tuottaa lapset, ovat iloisia ja terveitä, sekä enimmäkseen mukava mies. Yhdessä on oltu kauan, 12 vuotta, niistä 6 naimisissa.

Ja aluksi, helpotti heti, kun luin että n. 28-35-vuotiaana on luonnollista (ihan tutkitusti), että miettii omaa elämäänsä ja valintojaan ja saavutuksiaan. Tässä iässä kun on vielä helppoa tehdä elämälleen jotain...



Mutta siis, 29-v, amk-tutkinto, jolla ei löydy töitä, joten nyt suoritan KM-tutkintoa, työkokemusta edellisestä alalta reippaasti, tosin kaikki pätkissä (ylläri!), yksi lapsi, avoliitto (kesällä menossa naimisiin). Haaveissa vakituinen työ, joka mahdollistaisi oman asunnon ostamisen ja vakaamman elämän =). Niin, ja toinen lapsikin haaveissa n. parin vuoden sisällä...