Yhtäkkiä en haluakkaan vauvaa?!?!? :(

Eli henkisesti puolustaudut pettymykseltä jos ei vauvaa tulekaan.

t:2, kolmen äiti, neljättä kohta aletaan yrittää...

Toisille " katumus" iskee jo ennen raskautta, toisille jossain vaiheessa sitä.

Kai se lapsettomuus ja oman kropan viallisuus tuntuu helpommalta, kun ei edes tahdo lasta. Ja tietaakseni on tosi yleista, etta lapsettomuudesta karsiva nainen jossakin vaiheessa kay lapi tarkkaan nama " haluanko oikeasti lasta vai onko se vain jokin yhteiskunnan odotus" yms ajatukset.

kyllä sä varmasti haluat sen vauvan kun oot jo noin pitkällä että tutkimuksissakin käyty.

Ei ihmiset vahingossa abortteja tee, kylla se on ihan paatettavissa. Paatat, ettet tee aborttia, niin et tee aborttia. Jos asia oikeasti mietityttaa niin paljon, etta kuvittelet tappavasi lapsesi, jos onnistut tulemaan raskaaksi (mika usko pois ei ole mikaan itsestaanselvyys), niin ota ihmeessa tauko yritykseen ja mieti tama asia etukateen.

lapset on yökyökyök. Kissoille lupas perintönsäkin jättää. Muijan selitykset ontui siinä vaiheessa, kun toi kissansa näytille ja puhui sille kun pienelle lapselle, että äiti silittää ja äiti sitä ja äiti tätä.

Sittenkin kumminkin joku lapsenkaipuu oli selvästi.

olevani raskaana. Molemmat raskaudet siis toivottuja ja helposti alkaneita. Yllätyin todella, että toinenkin raskaus aiheutti ahdistusta, ekassa sen ymmärsi jotenkin kuuluvan suureen elämänmuutokseen. Molemmilla kerroilla ajattelin jopa aborttia, mutta en kuitenkaan tosissani. Katumus meni parissa viikossa ohi ja sen jälkeen ei oikein enää tajuakaan, miksi katui, tilalle tulee ilo ja odotus. Mutta tuo katumus on kai jotenkin tabu, harvoin olen kuullut siitä puhuttavan, vaikka tuskin olen ainoa. En usko, että kadut " oikeasti" . Onnea matkaan!