Harmittaa, kun kumppani kokee tarpeelliseksi kertoa "kaikille" et mulma on asperger

Jätä. Miksi olet tuollaisen aarteen kanssa? Sun diagnoosit ei kuulu muille ja fiksun ihmisen pitäisi tämä ymmärtää kyllä. Itse heivasin elämästäni hiljattain ihmisen, joka sanoi ihan suoraan, että tilanteeni on hänelle ongelma. Minullakin siis eräs oireyhtymä. Sanoin, että ehkä siinä tapauksessa parempi, että jatketaan eri teitä.

Sun diagnoositietoja ei saa levitellää, se on selvä asia.

Mutta asprger-henkilön läheisenä voin kertoa, että kyllä lievänkin aspergerin huomaa aika selvästi, mutta henkilölle itselleen se tietysti on niin luonnollista, että hän ei itse huomaa.

Onko se susta huonompi asia jos ihmiset tietää mistä sun outous johtuu? Eikös kumminkin muut yleensä suhtaudu ymmärtäväisemmin jos tietävät mistä on kyse?

Aspergerista kertominen on minusta ok, koska se lisää tietoisuutta. Asiaan liittyy virheellisiä mielikuvia roppakaupalla. Naureskelu ja vähättely on törkeää eikä kuulu rakastavan ihmisen käytökseen.

Minun mielestäni asiasta kertominen on ok, mutta VAIN asianomaisen itsensä puolesta. Ei poikakaverin. Junttimaista käytöstä mieheltä.

Pistä poika vaihtoon, jos ei kunnioita sinua. Se vaan pahenee ajan kanssa - tylyys nimittäin.

Se, että kumppanisi puhuu sinusta muille on vain sivutuote siitä, että hän ei näytä kunnioittavan sinua. Ja kunnioitus on se, minkä pitäisi parisuhteessa olla päällimmäisenä, miksi muuten edes olla toisen ihmisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Sun diagnoositietoja ei saa levitellää, se on selvä asia.

Mutta asprger-henkilön läheisenä voin kertoa, että kyllä lievänkin aspergerin huomaa aika selvästi, mutta henkilölle itselleen se tietysti on niin luonnollista, että hän ei itse huomaa.

Ei tasan huomaa, lievää muotoa varsinkaan.

Olette kyllä ihan oikeassa. Arvostus tuntuu puuttuvan.

Mulla tosiaan on aika lievä tää asperger, ja monet on tosi yllättyneitä siitä että mulla sellainen on, kun mielikuva tosiaan on jotain muuta. Itse harvoin kerron asiasta, mutta mikäli kerron, niin en selittele sillä itseäni vaan totean että mulla on tällainen ja kysyttäessä kerron miten​ se vaikuttaa.

Poikakaveri taas on silleen että jos mulla vaikka tippuu puhelin kädestä tai jotain muuta merkityksetöntä niin se on silleen että sillä on asperger niin siksi se on vähän tuollainen. Tai aina jos en reagoi johonkin asiaan "oikein" niin taas selittelee.

Vissiin tää on sille ongelma vaikka väittää kivenkovaa että ei ole.

Ap

Jätä tuollainen apina. Parempi hänenkin päästä mainostamaan kaikille, että hänen exällään oli asperger, eikä sitä, että nykyisellä on.

Vierailija kirjoitti:

Olette kyllä ihan oikeassa. Arvostus tuntuu puuttuvan.

Mulla tosiaan on aika lievä tää asperger, ja monet on tosi yllättyneitä siitä että mulla sellainen on, kun mielikuva tosiaan on jotain muuta. Itse harvoin kerron asiasta, mutta mikäli kerron, niin en selittele sillä itseäni vaan totean että mulla on tällainen ja kysyttäessä kerron miten​ se vaikuttaa.

Poikakaveri taas on silleen että jos mulla vaikka tippuu puhelin kädestä tai jotain muuta merkityksetöntä niin se on silleen että sillä on asperger niin siksi se on vähän tuollainen. Tai aina jos en reagoi johonkin asiaan "oikein" niin taas selittelee.

Vissiin tää on sille ongelma vaikka väittää kivenkovaa että ei ole.

Ap

Hyi olkoon, pistä vaihtoon ja nopeasti. Et muuta kuin satuta itseäsi tuollaisen kanssa.

Etkö näe miten ristiriitaisesti mies käyttäytyy; sanoo ettei ole ongelma, mutta kuitenkin jakaa diagnoosiasi? Toisinsanoen, hän häpeää sinua eikä vahingossakaan kunnioita, muttei halua olla yksinkään/olet varanainen kunnes ns. parempi löytyy. Nyt itsekunnioitusta ja jatka eteenpäin.

Vaihda miestä.