***<3 MARRASMURUJEN PERJANTAI <3***
Huomenta kaikille,
mulla on yövuoro kohta takana, ja onnekseni pääsen kohta kotiin nukkumaan. Ei ole kyllä herkkua näiden yövuorojen tekeminen kun samalla kärsii väsymyksestä raskausoireena.
En kuolemaksenikaan muista kuka eilen kyseli siitä vuodosta. Mutta kysyin lääkäriltäni siitä. Sanoi vain, että joko mun istukka on alkanut kiinnittyä kohtuun tai sitten sitä vuotoa vaan tulee jostain muusta syystä. Eli ei tullut minkäänlaista selvää vastausta. painotti kuitenkin sitä, että pieni vuoto ei yleensä ole pahasta!!!
Viikonloppuna onkin sitten teatteria ja miehen sisarusten juhlat tiedossa. Samoissa juhlissa pitäisi miehen sisaruksille paljastaa tämä meidän " talviyllätys" .
Paljon on keskustelua myös siitä, että koska paljastetaan raskaus työnantajalle. Minä sanoi välittömästi kun plussasin olevani raskaana. Perusteluiksi sanoin, ettei sitten tarvitse ihmetellä, jos jostain vatsataudista tai muista syistä alan jäämään saikulle. Työnantaja (mies) oli tosi iloinen puolestani ja kiitollinen siitä, että kerroin. Nyt hän jopa ultran jälkeisenä päivänä riemastui kovasti kun kuuli, että tuolla mahassa se sydän sykkii.
Mukavaa perjantaita ja viikonloppua
heidi ´<3 toukka 7+1
Kommentit (11)
Itse vasta nousin ja menossa viemään lapsia hoitoon.
Eilisessä pinossa kertoilinkin murheistani.
Mies nyt sitten eilen tokaisi, että voin synnyttää lapsen, mutta mun ei pidä odottaa häneltä mitään tukea.
=((
Ja nyt sitten mietin, että otanko vauvan vastaan yksin. Neljä kun on aika paljon yhdelle ihmiselle. =0
Kaikki pelottaa nyt moninkertaisesti.
Only1 ja Pikkuruu 5+5
Itse en voi kuvitellakaan, miltä tuo tuntuu. Siis että ensin yhdessä toivotaan ja yritetään vauvaa ja sitten puoliso kääntää täysin kelkkansa. Sanoisinpa tähän näin, että sun miehellä ei ole mitään oikeutta tuollaisia puhua. Hän on aikuinen ihminen ja tietää miten käy, jos raskaudelle antaa mahdollisuuden alkaa. Ei sitä sen plusatestin jälkeen enää tekemättömäksi saa.
Oletko nyt ihan varma, että tuo on miehesi viimeinen sana? Haluaako hän erota vai vain jättää koko vauva-asian sun harteillesi. Haluaisin sanoa, että kyllä se siitä ja mihesi tulee vielä järkiinsä. Vaan enpä voi sellaista luvata. Toivon, että voitte istua alas juttelemaan rauhassa ja että mies kertoisi sulle, miksi yhtä äkkiä on mielensä muuttanut (vai onko jo kertonut, sitä en tiedä).
Joka tapauksessa paljon voimia sinulle.
Marrastoive rv 9+5
Tänään sitten iltavuoroon töihin. Onneksi vointini ainakin näin aamusella on erinomainen. Ei kuvotuksesta tietoakaan *kop, kop* :-)
Yhdeksään saakka pitäisi sitten jaksaa olla töissä ja heti huomenna mennä sitten aamu seitsemäksi, samoin kuin sunnuntaina, mutta se on sitten taas huomisen murhe.
Heidi86: Pahoitteluni keskenmenosi johdosta. En löydä muita sanoja suruusi, mutta tarjoan olkapäätäni näin virtuaalisesti. Kova paikka, mutta ihmeellisesti sitä ihminen kaikenlaisesta riepotuksesta lopulta toipuu.
Only1: Tuo sinun miehesi takinkääntötemppu on melkoisen raukkamainen teko. Yhdessä olette lapsen kuitenkin alulle laittaneet ja nyt hän sitten muina miehinä sanoutuu irti vastuustaan.
Ymmärsin aiemmista kirjoituksistasi, että hänellä on entisestä suhteestaan syntynyt vammainen poika? Olisiko tämä nyt jotakin sellaista, että hän käsittelee tuota pojan syntymää vasta nyt? Jospa hän on vain aiemmin sysännyt asian taakseen (kuten miehet yleensä tekevät) ja nyt kun hänelle on syntymässä toinen lapsi, hän ikään kuin elää tuon tilanteen uudelleen? Voihan olla, että tuo reaktio on ihan luonnollinen verrattuna siihen, mitä hän on aiemmin kokenut...mutta tiedä häntä. Ehkä se mieli siitä vielä muuttuu ekan ultran jälkeen, kun hän huomaa, että lapsi on terve...kurja tilanne sinulla kaiken kaikkiaan.
No, eipä tässä mitään muuta kummempaa. Otan viikonlopun ilolla vastaan, vaikka töissä olenkin, kunhan vain ei tarvitse olla huonovointinen. Huomenna alkaa sitten kahdeksas rv...ja ensi viikolla pääsen neuvolaan...jippiii!!!!!
Hyvää viikonloppua kaikille!
T. Kanelisokeri (6+6)
Voi ei Only1, pahoitteluni, ei varmasti ole kovin kivat fiilikset :( Jospa se mies siitä vielä, sitten kun raskaus etenee ja näkee vauvan ultrassa?
Mun kaverilla mies mökötti ekat kaks viikkoa kun sai tietää raskaudesta, kahdestakin sen reaktio oli tommonen, nyt erotaan, tee abortti..mut sitte ajan kanssa mieli kuitenkin muuttui...tsemppiä sulle kovasti!!
Täällä pahoinvointi astunut kuvaan todenteolla, oksentaa ei joudu, vaikkakin se vois joskus helpottaa..semmosta äklöö oloo on ja silti koko ajan nälkä ja tekee tuota ja tuota mieli ja sit ei teekkään. Aika myöhään tää iski kunnollapäälle kun nyt mennään yheksännellä viikolla, no eipä tää kaik kauaa kestä.
Huomenna olis tarkotus mennä pytinki messuille ja sit ulos syömään, koko perhe.
Meillä alkaa se remontti projekti toukokuussa, et josko sieltä messuilta sais jotain vinkkejä.
Sunnuntaina olis sitten uintia, ei ollakaan hetkeen päästy saas nähä osaako neiti enää sukeltaa :)
Mut eipä tässä kai kummempia.
Hauskaa viikonloppua kaikille!!
Tuuli
P.S Alialle onnittelut kaksosista :)
Eilen oli ultra, ja onneksi kaikki kunnossa. Olin jo psyykannut itseni uskomaan kaikenlaisiin rypäleraskauksiin niin että jännitti kamalasti ultraan meno. Ja gynekologi sai minut huonolla sanavalinnallaan hetkeksi luulemaan että odotan kaksosia: aivan ultran alussa hän kysyi onko suvussa kaksosia, ja ruudulla näkyi kaksi mötyskää (toinen oli tietysti ruskuaispussi!) niin minä jo hetken luulin että siellä on kaksoset. Onneksi ei ollut, vain yksi, ja sydän löi.
Mutta Alialle toki onnittelut kaksosista (vaikka itselleni siis toivon vain yhtä kerrallaan)!
Viikotkin gyne laski hiukan eritavalla niin että muuttuivat parilla päivällä eli nyt 8+0
Nyt voi mennä ostamaan äityishousuja tuntematta itseään aivan höhläksi (hiukan vain), kun raskaus on oikeasti " todettu" (ja olen kulkenut yksissä ja samoissa housuissa 2 viikkoa...)
mari (8+0)
Tulin tänne anopille odottelemaan esikoisen eskarista pääsyä ja ajattelin tulla kirjoittamaan perjantain kuulumisia samalla. Ruoka on valmista ja pian mennään syömään. Nyt se saa vain jäähtyä ihan ensin.
Ai mitkäkö ruokana? Jauhelihakeittoa. Seisoskelin kaupassa ja ajattelin, että nytkö se huono-olo iski. Mietin, mitä kaikkea en juuri nyt saisi alas ja sitten tajusin, että lihakeitto olisi tähän oloon ihan bueno. Kalakeittoa söisin mieluummin, mutta saan nykyään kovia oireita kalasta. Joten on varmaan parasta jättää kalansyönti muille. Allergialääkkeitä en aio ottaa tämän raskauden aikana, ellei tilanne mene niin pahaksi, että on pakko.
Raskaana olo tuo helpotuksen myös allergiaoireisiin. Jostain syystä kestän paremmin kaikkea, vaikka saankin oireita. Olen allerginen kylmälle, erinäisille lääkkeille, siitepölyille, erinäisille ruoka-aineille, eläimille, pölylle. Näitähän riittää. Tuleekohan tästäkin lapsesta allergikko, kun minun elimistöni reagoi jatkuvasti kaikkeen? Pidän ainakin sormet ristissä.
Tuossa lähikaupassa sattui " tapaus" (jännittävää kotiäidin elämää x)). Olemme kahtena aamuna jättäneet menemättä kauppaan ja vieneet jo otetut ostokset takaisin, kun poika ilmoittaa jostain syystä aina kaupassa ollessa, että pissattaa. Aikaisemmin pystyi pidättämään enemmän, mutta nykyään hän pidättää niin kauan ja sanoo vasta kun hätä on todella suuri. Noh, minulla kori täynnä ruokaa ja pojalla kärryt täynnä. Minä seisoin ihan tuskissani siinä ja mietin, että pitääkö minun jättää ostokset oikeasti tähän ja juosta ulos. Menin sitten ja kysyin kaupan myyjältä saammeko käyttää vessaa. Hän ei uskaltanut luvata, vaan lähti kysymään pomoltaan luvan wc-asiointiin. Syy -----> varautuminen lintuinfluenssaan!
Myyjä sanoi olevansa pahoillaan. Kyllähän minä ymmärrän. Ei se myyjien vika ole. Hän sitten kertoi, että edellisenä päivänä oli joutunut sanomaan eräälle äidille tämän pojasta joka seisoi ostoskärryissä. Mitä myyjä sai siitä, että joutuu noudattamaan säännöksiä? Hirveät huudot ja haukkuryöpyn. Ja tämäkin nainen oli kuulemma sitten huudon keskellä antanut ymmärtää, että oli tietoinen asiasta. Oli kuullut uutisissa, että lapset eivät saa istua ostoskärryijen koripuolella lintuinfluenssan vuoksi.
Mutta jostain syystä tässäkin asiassa mennään ehkä liian pitkälle. Kyllä kauppojen varautumisen ymmärrän. Heille on kyse myös elinkeinon jatkumisesta kaiken muun olennaisen ohella, mutta ehkä tämä ihmisten hysteria menee liian pitkälle. Ja media antaa sille vielä lisäpotkua. Tiedän vanhempia, jotka eivät uskalla viedä lapsiaan metsään taudin pelossa. Helsingissä joissakin lastentarhoissa ollaan otettu tiukat ohjeet miten varautua taudin tuloon. Syynä oli vanhempien huoli. Sen enempää tautia väheksymättä jossain pitäisi vetää kuitenkin raja. Muistaako kukaan Sarsin. Kaikesta panikoinnista huolimatta kuinka moni suomalainen kuoli. LI ei ole edes muuttunut pandemiaksi (jos muuttuukaan, toivotaan ainakin ettei) ja silti ihmiset käyttäytyvät kuin paiserutto olisi laskeutumassa Suomeen muuttolintujen mukana.
Viime yönä sain kovan supistuksen. Ajattelin vain, että tässäköhän tämä nyt menee. Äsken tuli yksi. Ja supistukset eivät olleet sellaisia vatsan kovettumisia, vaan kunnon supistus. Tiedän, ettei tässä vaiheessa ole paljon tehtävissä jos tämä päättääkin tulla kesken. Onneksi ne ovat jäänet noihin yksittäsiin supistuksiin. Mutta totta kai minua huolestuttaa :/. Nyt täytyy vain odottaa.
Only1. Olen pahoillani tilanteestasi. Se on epäreilua sinua kohtaan. Ehkäpä miehesi pelkää, kuten joku jo sanoikin. Silti se kuulostaa niin raukkamaiselta. Toivon todella, että saatte asianne selvitetyksi! Mutta muista yrittää pitää pää pystyssä, vaikka se hankalalle tuntusikin. Asioilla on taipumus ratketa johonkin suuntaan. :) Meitä on varmasti monta, jotka pitävät sinulle peukkuja.
Enpä ole pitkään aikaan tänne kirjoittanut, kun ollut huonoa oloa ja sit esikoisen synttärivalmisteluja (tänään täyttää 2.v)....ja juhlia pitää monta päivää, huh! No, tosiaan oma olo on ollut aika kuvottavaa...kirjaimellisesti. Joku jo tuota oloa kuvailikin, ihan kun olis pala koko ajan kurkussa. Tosi ärsyttävää, mut onneks on pari päivää ollu vähän parempi. Turvotustakin on ja maha pullottaa erityisesti iltaisin.
Maanantaina olis eka neuvola ja ens viikolla mahd. ultrakin...saan lähetteen neuvolasta, jotta mieleni rauhoittuu joulukuisesta km:sta.
Only1: TSEMPPIÄ ja toivottavasti asiat selviää parhain päin miehesi kannssa.
Eipä tässä sen kummempia...tänään taas tulee juhlavieraita,joten tekemistä riittää....
AURINKOISIN TERVEISIN Wempula ja VIP 7+2
Tällä viikolla on tosiaan alkanut tuntua siltä, että kaksosraskaus on todellakin menossa. Väsymystäkin on kaksin verroin, eikä voimat riitä mihinkään. Sepä olisikin vielä helppoa, jos ei olisi esikoista samalla hoidettavana. Väsyneenä sitä on hermot ihan turhan kireällä lapsen kanssa. Talo on kuin kaatopaikka, ja piti pyytää äiti siivoamaan, kun en itse jaksa mitään.
Perhekerhossa tänään keräilin leluja lattialta, niin siinä kyykkiessä kohtu pisti vastaan jo ja kipristeli. Komeassa haara-asennossa sitten taivuin niitä leluja keräämään, mahtoi olla hyvän näköistä. Maha on sentään vielä normaalimitoissa. Kohtu onkin tällä viikolla tosissaan aloittanut kasvun, kovasti on kipristellyt, nipistellyt ja vihlonut.
Hieman kyllä kauhistuttaa, mitä tuleman pitää. Lueskelin juttuja, että kaksosraskaus on todella todella raskasta, ja tämä väsymys saattaa jatkua koko raskauden. Helppoa vaihetta ei välttämättä tule ollenkaan.
... ja nyt päikkäreille...
Alia ja tiku+taku rv8+4
Eilinen päivä meni loistavasti vailla pahoinvointia.Väsymyskin iski vasta ' Lostin' lopussa kun nukahdin sohvalle ja mies komensi nukkumaan..
Tänään väsyttää ja äklöttää,onneksi pääsin hiukan shoppailemaan ja sain ostettua Fantaa ja salmiakkia.Nyt jaksaa taas vähän aikaa.
Onneksi on perjantai (taas) ja saa ottaa rennommin.
T. Jas 8+0
Ice Age 2 nähty tänään :D Oli oikein rentouttavaa :) Suosittelen lämpimästi elokuvaa myös aikuisille :) (mähän en sitten ole aikuinen vielä :D)
Olokin ollut suht koht hyvä :) Pahoinvointi antaa välipäiviä.
Ihan hyvä niin. Nyt ukkelin kainaloon ja hetken päästä nukkumaan :)
Swehina rv 7+5
Huono yö takana - pokia heräs 2.15 ja ei millään mennyt takaisin nukkumaan - onnkes mies tuli sen kanssa alas. Tyttö heräs 5.40 ja siitä asti ollaan oltu sitten hereillä (poika nukkuu tyytyväisenä sohvalla ja mies ylhäällä meidän makkarissa).
Muskariin lähdetään klo 9.30 ja sen jälkeen tarttis käydä kaupassa ja apteekissa.
Oma olo:
Kuvotus lisääntyy kokoajan - ei auta syöminen ei mikään - nytkin on kokoajan sellainen " pala tai klimppi" kurkussa ja vähän öklö maku suussa. Onneks mies antoi mun nukkua, vaikka meneekin aamuksi töihin - tälläviikolla on jo kerran ollut vastaava aamua ja menasin tuolloin " kuolla" kun en jaksanut seuraavaa päivää...