Lue keskustelun säännöt.
Oletko perinyt jo jonkun? Minkä ikäinen olet?
Kommentit (47)
Valitettavasti olen perinyt kolmekin ihmistä. Ikää on nyt 36 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Ikää nyt 41v. Äidiltä, mummolta ja isomummolta olen saanut perintöä.
Kerran, olen 49v. Miehelle tuli tänään perintörahat tilille, mies on 44 v.
Olen, isäni vanhemmat. Olen 22. Pikkusumma oli.
Kahdesti, olen 28 v. Perin isäni ollessani 13 v, ja muutamaa vuotta myöhemmin perin isäni äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perin isäni 12 vuotta sitten, nyt olen 49. Rahaa tuli, ihan normielämiseen meni, muutamaan matkaan myös. Lapset silloin kouluiässä, menoja paljon.
Mummolta muutaman tavaran ollessani 5v. Kummitädiltäni pari korua kolmikymppisenä ja molemmat vanhempani tässä viimisen 2 vuoden aikana. Olen nyt 45v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, olen 50v. Lapseni 15v ja 17v perivät, perunkirjoitus on ensi viikolla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18-vuotiaana perin isäni, mutta käytännössä rahallisesti oli kyse ihan satasista.
38v, joku 5v sitten perin sillai epävirallisesti mummon unohtunutta pankkitiliä. Plus jotain tauluja yms lotta hopearasiaa mitä vein mukanani.
Kämppä ennakkoperintönä 15v aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perin isän, olin 35v. Lisäksi olen saanut muistoesineitä isovanhempien ja kahden tädin jäämistöstä. Nämä toki vanhempieni kautta heidän ollessaan varsinaisia perillisiä. Nyt olen 50v. ja toivottavasti ei tarvitse ketään periä vuosikausiin.
Olen perinyt vähän päälle kolmekymppisenä yhdeksänkymppisen mummoni rahastosijoituksesta osan, muutama tuhat euroa. Meitä serkuksia oli jakamassa kuusi, joten siitä mummon muutaman kymppitonnin eläkesäästöstä ei kovin suurta osaa jäänyt kenellekään mutta oli ihan mukava summa kun itselläkin on samanlainen eläkesäästörahasto (indeksirahasto) karttumassa. Mutta eipähän mennyt verojakaan kun jäi alle verotettavan rajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole varsinaisesti perinyt ketään vielä, koska isoäitini kuollessa sen, mitä sieltä sain, sain testamentin kautta. Olin 43v. Isäni peri hänet yhdessä sisarustensa kanssa. Me kaikki lapsenlapset saimme jotakin testamentin kautta. Hän jakoi jokaisen lapsensa lapsille 200 000 euroa jaettavaksi sen mukaan paljonko lapsia on.
Vierailija kirjoitti:
En ole varsinaisesti perinyt ketään vielä, koska isoäitini kuollessa sen, mitä sieltä sain, sain testamentin kautta. Olin 43v. Isäni peri hänet yhdessä sisarustensa kanssa. Me kaikki lapsenlapset saimme jotakin testamentin kautta. Hän jakoi jokaisen lapsensa lapsille 200 000 euroa jaettavaksi sen mukaan paljonko lapsia on.
Perintö se on testamentilla saatu perintökin.
Testamenttiinhan nimenomaan kirjoitetaan kenen halutaan perivän ja paljonko.
Äiti kuoli kun olin 19 v, siitä pesästä ei jäänyt perittävää (enkä kyllä tajunnut hänen mieheltään pyytää mitään edes muistoksi, tyyliin vaikka hlötodistusta tms). Äidin vanhemmat kuolivat jokunen vuosi sitten ja perin heiltä äitini osuuden eli puolet. Tosin melkein kaikki mummoni korut olivat hävinneet, joko höperyyksissään itse hukanneet tai sitten mahdollisesti kotiapu (siivooja/kodinhoidon työntekijät) olivat niitä mukaansa napsineet. No can do, kun en ollut varma en myöskään alkanut syyttelemään ketään. Olin 33 v kun kilahti tilille toistasataa tonnia.
Ajattelin ensin etten ole, mutta itse asiassa tuttavani ovat ja olen saanut heiltä "saaliinjaolta" tavaroita, mm. koruja, design-esineitä ja vaatteita. Kyse siis tavarasta, jonka useampi perillinen jakoi keskenään eikä varsinainen ottaja halunnut tai jopa ajatteli minua ottaessaan tavaran :) Muutama hieno esine on myös hylkytavaraa, joka ei kelvannut kellekään. Varmaan kelpaisi nyt jos kertoisin arvon, mutta enemmän minä osaan niitä arvostaakin.
34-vuotiaana perin toisen vanhempani.
Aika vähän täällä niitä keskimäärin 60-vuotiaita perijöitä.
En ole. Olen 42-v.
Vanhempani sekä molemmat mummoni ovat vielä elossa, eikä heillä ole tietääkseni testamenttia. Tai no, toinen mummo muutti vanhainkotiin ja lahjoitti minulle muutossa vanhan keinutuolinsa, ja isäni raivostui siitä totaalisesti, koska ohitin hänet perimysjärjestyksessä. Tosin isä ei ota huomioon sitä, että hän katkaisi suhteensa äitiinsä 25 vuotta sitten ja minä taas siitä huolimatta onnistuin aikuisena elvyttämään suhteen mummoon ja olen käynyt häntä katsomassa kerran kuussa viimeiset 20 vuotta, joten ehkä tuo raivostuminen oli kohtuutonta, keinutuolihan olisi muuten mennyt Konttiin. Isä ei edes tiennyt koko tuolin olemassaolosta, minä taas olin auttamassa mummoa muutossa ja mummo itse kysyi, ottaisinko tuolin.
Pyrin elämään niin, etten ole riippuvainen siitä, että ehkä joskus kahdeksankymppisenä perin vanhempani.