Nykysukupolvet ja epäonnistuneet kasvatusmetodit

Lapsille on jo vuosikymmenten ajan opetettu, että he ovat hyviä juuri sellaisena kuin ovat. Heidät kasvatetaan naiiviin, idealistiseen kuplaan, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia, vaikka heidät pitäisi kasvattaa tähän olemassaolevaan maailmaan ja totuttaa siihen, että aina ei voi saada kaikkea haluamaansa. Toki heille tulee myös opettaa, että unelmia voi toteuttaa mutta se vaatii kunnianhimoa, periksiantamattomuutta ja paljon kovaa työtä.

Kasvatuksensa takia milleniaalit syyttävät kaikesta yhteiskuntaa eivätkä näe ikinä mitään vikaa itsessään. He vaativat yhä enemmän sosiaalietuuksia ja haluavat rajoittaa toisten yksilönvapautta, jotta pääsisivät itse helpommalla. He eivät ole tottuneet siihen, että osa ihmisistä on täysin eri mieltä kuin he ja sanovat sen suoraan, siksi he haluavat rajoittaa näiden ihmisten sananvapautta. Sananvapauden rajoittaminen ei näistä ihmisistä tunnu miltään niin kauan kun he itse eivät joudu kohteeksi ja koska he ovat eläneet koko elämänsä vapaassa länsimaisessa demokratiassa ja lukeneet totalitaarisista diktatuureista lähinnä koulun penkillä jos ovat sielläkään kuunnelleet.

Kilpailuyhteiskunnasta kitistään jatkuvasti tänä päivänä, koska nämä ihmiset eivät ymmärrä, että kilpailu on luonnollinen olotila ja kilpailua esiintyy muodossa tai toisessa joka ikisessä yhteiskunnassa. He vaativat, että vuosituhansien kehityksen tuloksena syntynyt länsimainen yhteiskunta tulee muuttaa täysin heidän mielihalujensa mukaiseksi, sen sijaan että he itse sopeutuisivat yhteiskunnan pelisääntöihin.