Mikä on elämäsi iloisin tapahtuma jonka olet päässyt todistamaan?

Veljen uskoontulo

Se, kun olin 16-vuotiaana yksin ensimmäisessä oikeassa kodissani ja katsoin ikkunasta äitini auton takavalojen etääntyvän, kun hän palasi omaan kotiinsa satojen kilometrien päähän.

Ei ollut lapsuuden"koti" kiva paikka.

Ehdottomasti se kun sain todistaa serkkuni syntymää, eno ja hänen vaimonsa olivat kärsineet lapsettomuudesta kymmenen vuotta jona aikana olivat joutuneet kokemaan monta keskenmenoa ja kohtukuoleman.

Siskoni syntyminen. Raskausaikana oli paljon huolta ja murhetta ja eikä oltu varmoja missä kunnossa sisko on syntyessään saatikka selviääkö kauaa elossa. Tai itse syntymistä en ollut näkemässä mutta olin paikalla sillä hetkellä kun lääkäri kertoi että siskon terveydelliset ongelmat ei olekaan niin pahoja mitä pelättiin ja että hän selviää. Nyt sisko on täysin terve yläasteelainen. Oli mahtava hetki❤️

Kun lempibändini laulaja omisti mulle kappaleen keikalla ja kun pääsin käymään paikassa, josta olen aina haaveillut.

Kun synnyin

Ero. Olin onneni kukkuloilla ja varmaan tosi outo virne naamalla monta viikkoa kun vihdoin ja viimein sain jätettyä luuseri-exän (tilanteeseen liittyi lapsia ym jonka takia en heti eropäätöstä pystynyt tekemään).

Kun sain tietää kirjoitettuani neljä ällää vaikka olin alkanut kärsiä masennuksesta lukion toisen luokan alussa, eikä kukaan auttanut minua siitä pois tai mitään.

Lasteni onnistumiset itselleen tärkeissä asioissa. Esim. ekat palkintosijat harrastuksissa, Suomen mestaruudet, stipendit kouluista, valinnat oppilaskuntiin, tukioppilaiksi jne. Lasten iloa ja ylpeyttä on niin ihana olla mukana jakamassa.

Kun sain kuulla, että äitini todettiin parantuneen rintasyövästä täysin. Jalat menivät alta helpotuksesta.

Hankala vastata, kun nuo syntymät esim. usein ovat sitä (omien vanhempien ensihetki lapsenlapsen kanssa, pitkään lapsista haaveilleen ystävän lähellä neljääkymppiä äidiksi tuleminen).

Mutta muista:

- Kun appivanhemmat tulivat vuosien tauon jälkeen kylään ja ensimmäistä kertaa ikinä näin puolison ja isänsä viihtyvän yhdessä, vitsailevan jopa. Eläköityminen paljasti appiukosta lempeämmän puolen, jota mies ei uskonut koskaan näkevänsä.

- Kun pitkään työttömyydestä ja kaameista projekteista kärsinyt taiteilijaystävä viimein pääsi mukaan hienoon produktioon, josta nautti. Ensi-illassa minulle tuli itku, kun olin niin onnellinen hänen puolestaan, selvästi nautti olostaan ja sai tehdä sitä, mitä on luotu tekemään.

- Kun veljeni oli mukana hienossa harrastusprojektissa ja hiljaisesta miehestä kuoriutui innoissaan hykertelevä ekstrovertti, oli onnellinen ja ylpeä.

Ylipäätään tilanteet, jossa läheinen onnistuu ja on onnessaan rakastamansa puuhaa parissa, ovat hienoa seurattavaa.

Kun junani pääsi vihdoin vaimon "Toijalaan". Tapahtui toisilla treffeillä.

Kun sain varastetun koirani neljän viikon kateissa olon jälkeen takaisin. Se vietiin murron yhteydessä.Voi sitä kyynelten määrää silloin. Oli kamalaa olla epätietoisuudessa siitä mihin toinen on viety, ja oli jo 11-vuotiaskin. Sitä oltiin onneksi pidetty hyvin.

Kyllähän tää pisti miettimään mistä sitä oikeasti iloitsee. Hyvä vastapaino tuolle kamalimmat tapahtumat jota lukiessa miettii että aivan älyttömän vahvoja ihmisiä kun pystyvä jatkamaan elämäänsä vastoinkäymisen kohdatessa ja kuinkahan olisi itselle käynyt, olisiko pärjännyt ollenkaan.

Lasten onnesta ei saanut kertoa joten se typisti listan 99,9% jotta mitäs sitä sitten oikein jää? ööö - ööö?

Vuosien varrella opetellut elämään elämän pienistä iloista. Tämän aamun ihanasta lämmöstä ja auringosta, taitaa tulla lämmin päivä. Mutta siis niitä iloja. ööööö

Iloitsin kun veljeni vihdoin löysi vaimon itselleen ja pitkän lapsettomuushoitojen jälkeen tärppäsi. Ja mitä ilmeisemmin on onnellinen edelleen.

Iloitsin kun siskoni vihdoin löysi itselleen miehen joka kunnioittaa siskoani ja hänen on hyvä olla.

Hyvä aloitus. Tämä kyllä pistä miettimään.

Kun läheiseni löysi ihanan, luotettavan, hyvän ja rakastavan kumppanin rinnalleen monien huonojen suhteiden jälkeen, ovat olleet jo pitkään naimisissa.

Kun lapseni ahkera harjoittelu tuottanut tulosta koulussa, hänellä keskittymisvaikeutta, eikä koulumenestys tule helpolla, vaan joutuu ponnistelemaan sen eteen enemmän kuin muut.

Kun huomaan omista lapsista, miten kohteliaita, ystävällisiä ja huomaavaisia heistä on kasvanut. Teinimme on lämminsydäminen, muut huomioon ottava, osaava nuori. Oppinut ottamaan vastuuta, ja keskittömyskyvyttömyyden oppinut hallitsemaan, oman toiminnan ohjaus parantunut huimasti. Olen niin ylpeä ja onnellinen hänestä.

Miehestäni iloinen. Olen siunattu maailman parhaalla miehellä. Kovat ajat ovat paljastaneet miehestäni rakkautemme puolesta taistelijan. Itse olin jo valmis luovuttamaan, olin masentunut ja ahdistunut, luulin että rakkaus on jo lopullisesti sammunut puoleltani, mutta mies ei päästänyt menemään, teki kaikkensa, että en lähtisi. En ollut tajunnut miten syvää mieheni rakkaus oli. Rakkauteni syttyi uudelleen, kun omat ongelmani aiheuttanut masennus väistyi ja näin ja koin mieheni teot. Minä sokea hullu! Toisaalta kriisi pakotti miehenikin muuttumaan, tasa-arvoisti suhdettamme, kun mieheni näki minut vähemmän itsestäänselvänä kodinkoneena ja enemmän vaimona, ja minä taas opin kunnioittamaan ja rakastamaan puolisoani syvemmin.