Minkä ikäisenä lapsenne "lakkasi " tarvitsemasta vanhempiaan?

Ai, tapahtuuko joskus niin? Esikoinen on 30v ja vielä tarvii äitiä:)

Toinen itsenäistyi varhain, en tiedä lakkasiko tarvitsemasta meitä vanhempia, mutta oli tosi itsenäinen jo joskus 13v, lähti kesäksi sukulaisten luo ulkomaille jne. Toinen on vielä 19v todellinen kotikissa.

Minun lapset ovat syntyneet 1970-luvun lopulla ja äitiä tarvitsevat tämän tästä :D

Meillä lapsen ns oma elämä tuli kuvioihin varhain, ei paljon kotia kaivannut 17 täytettyään. Kyllä se satutti.

Mitä tarvitsemista nyt tarkoitetaan?

Pojat ovat jo kolmikymppisiä, mutta kyllä äiti on tärkeä henkinen tuki. Tyttö on ollut riippumattomampi minusta. Eli jo teininä hyvin itseänäistä elämää, ei kaivannut neuvojani ja keskusteluja juurikaan. Poikaystävä ja hänen vanhempansa tuntuivat olevan tärkeämpiä. 

Olihan se vähän haiku huomata, mutta kaikki hyvin. 

Kiinnostavia vastauksia. Täällä yksi joka haluaisi toteuttaa vuoden maailmanympärysmatkan 50-vuotisen taipaleen kunniaksi (inhoan kaikkia 50-juhlia) ja lapsi tuolloin 21. Onko liian nuori jäämään vuodeksi äidistä eroon? Tosin mulla varmaan tulee niin kova ikävä jo ennen reissua että jää toteuttamatta... :)

Meillä myös tytöt olleet poikaa itsenäisempiä

Olen 40+ ja äitini on jo kuollut. Silti tarvitsisin häntä välillä. :(

Meillä 16v. ja 20v. ja yhä tarvitsevat vanhempiaan. 2kymppinen ei edes asu enää kotona mutta yhä olemme taustalla tukemassa ja auttamassa.

Kiinnostava ketju, tuntuu  aina hämmentävältä lukea miten vanhemmat kantavat huolta aikuisista lapsistaan. Omat vanhempani päättivät kotoa muutettuani (20v) etten ilmeisesti tarvitse heitä enää ja sen koommin ei ole jaksanut kiinnostaa. Vaikka ikää onkin tullut jo enemmän, niin vieläkin harmittaa niin vietävästi, toisaalta hävettääkin olla näin riippuvainen kun joskus tekisi mieli kuulla vanhempienkin mielipidettä asioista tai edes saada heidän mielenkiintonsa hetkeksi. Tai edes vaikka vierailemaan luonani. Tai no, puhelimeen vastaaminenkin (tai peräti takaisin soittaminen) riittäisi.

Oma nuoruus tuli mieleen. Enpä pahemmin ala-asteen jälkeen vanhempiani ole "tarvinnut". Jääkaapista sai sitä ruokaa mitä siellä oli (toiveita ei otettu huomioon) ja silloin tällöin kyydin jos matka oli 10km+

Muutin kotoa 16v toiselle puolen suomea enkä monesti kotona käynyt, itse joutui junamatkat maksamaan niin eipä opintotuella paljon juhlittu... tai soiteltu.

Tuskin satutti ketään... 🙁

^^^&&&

Oma 14v tuntuu hyvin itsenäiseltä, ei halua että asioihinsa puututaan jne. Ihan hyvät on välit silti, ei vaa n tunnu ollenkaan siltä, että erityisemmin tarvitsisi äitiä. Käytettävissä olen kyllä, silloin harvoin kun haluaa mielipidettä johonkin kuulla. Ja kyselenkin, vaikka saankin lähinnä murinaa takaisin :)

Itse tosiaan hoitaa ostoksensa, pyykkinsä, kulkemiset, koulun, ....... apua tarvitsee lähinnä rahallisesti, ja sitäkin aina vaan vähemmän, kun tekee kesätöitä.

Kyllä tämä tietyllä tapaa helpottavaa on, sen tarvitsevuusvaiheen jälkeen. Haikeaakin, tottakai. Uskon kyllä, että kun pahin teinikiukku laantuu, haluaa taas enemmän neuvoja ja apuja jne.

Minä tunsin jo vanhaksi itseni kakkosluokan jälkeen ja täten aloin tekemään asioita hyvin omaalotteisesti.

Nyt olen 41.v ja tuntuu kuin olisin kahdeksankymmentä vuotias.

Kai minä olen syntynyt sitten vanhana :D.

Ei kai se aikuisen lapsen tai aikuisen lapsen vanhemman vuoden maailman ympärysmatka tarkoita ettei toista tarvittaisi. Tarvitaanhan me ystäviäkin.

57v en tarvitse äitiäni, pari vuotta sitten kun isäni sairastui ajattelin että tarvitsen häntä, no, olen oppinut soittamaan autokorjaamoon, putkimiehelle, lainaamaan siskon miestä, kysymään pojiltani jne.

Vaikka en enää tarvitse äitiäni, hän on alkanut tarvitsemaan minua ja päivä päivältä huomaan että enemmän kun hän ymmärtää itse.

Ja tosiaan tarvitsen lapsianikin, miten sitä pysyisi nuorten maailmassa mukana helpommin kuin omien lasten kautta.

Vierailija kirjoitti:

Ai, tapahtuuko joskus niin? Esikoinen on 30v ja vielä tarvii äitiä:)

Minulla 38- ja 36- vuotiaat, monta kertaa viikossa soittavat ja nähdään. Mamman mielipidettä kysytään monenlaiseen ja minusta pidetään hyvä huoli. Rakkaita ovat! Nämä elämäni sydämet! ❤️❤️