Miehet (ja miksei myös naisetkin) voisitko seurustella naisen kanssa joka ei poista säärikarvojaan?

Olisin kovin innoissani jos löytyisi tyttöystävä, joka suostuisi unohtamaan kaikenlaisen höyläilyn. Viimeisin suostui lopettamaan alapään sheivauksen ja se oli hieno juttu, varsinkin kun hänellä oli todella tuuhea karvoitus. Kainalojen ajelua ei kuitenkaan suostunut lopettamaan, kuin yhdeksi talveksi. Hän oli silloin älyttömän seksikäs. Säärikarvojen ajelua ei sen sijaan suostunut lopettamaan, edes väliaikaisesti. Niinpä en valitettavasti nähnyt häntä koskaan täysin luomuna ja ajalemattomana.

Minusta siis naisen karvaisuus on äärimmäisen seksikästä, kun taas täysin ajeltu on lähinnä luotaan työntävää ja epänaisellista. Erityisen naurettavalta ja rumalta näyttää aikuisen naisen posliini. No onneksi se muoti on saavuttanut huippunsa jo muutama vuosi takaperin ja pikkuhiljaa alkaa luomu jälleen palaamaan muotiin. Toki vie vielä aikansa, ennen kuin luomu on jälleen normi, mutta kyllä se sieltä tulee :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa jos ei aina ole ihan sileät kunhan ennen seksiä on sheivattu.

Sheivaatko aina omatkin sääresi/muun ruuminosan ennen seksiä? 

P.s. Kiva tapa pilata tuollaisilla vaatimuksilla spontaanius. 

En sheivaa muuta kuin parran aamuisin.

PS. Vaimo hoitaa tuon ihan itse ilman mitään vaatimuksia. Siksi onkin minun makuuni.

Riippuu siitä miksi ei niitä ajele.

Vaikea kuvitella, että lähtisin suhteeseen sellaisen naisen kanssa, joka ei sääriään ajele, mutta tuskin eroasin jos lopettaisi niiden ajamisen jostain järkevästä syystä kesken suhteen. Tosin jos lopettamisen syy olisi feminismi tai se, että ei piittaa enää siitä pidänkö häntä seksikkäänä, niin sitten eroaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa jos ei aina ole ihan sileät kunhan ennen seksiä on sheivattu.

Sheivaatko aina omatkin sääresi/muun ruuminosan ennen seksiä? 

P.s. Kiva tapa pilata tuollaisilla vaatimuksilla spontaanius. 

Kiva tapa pilata naisellisuus miehekkäillä karvoilla.

Jos karvat olisi miehekkäät, niin niitä kasvaisi vain miehillä.

Onko säärikarvojen ajelemattomuus jokin feministinen muoti-ilmiö? Jos on, niin pitäkää karvanne. Osaapa pysyä kaukana.

Minun onneani eivät kenenkään karvat estele :D itse en huolisi sellaista joka olisi niin ulkonäkökeskeinen.

Ei haittaa. Naisystävääni on tosin siunattu näkymättömillä sääri- ja reisikarvoilla, mutta ei haittaisi tuuheampi tai tummempikaan. Pyynnöstäni hän myös lopetti karvojen lyhentämisen brassityyliin, sillä inhoan teräviä uusia karvoja. Hänen luonnollinen karvaisuus on paljon vetävämpää kuin karvattomuus. Tuntuu suutakin vasten paljon miellyttävämmältä pehmeät karvat kuin kova sänki. Yleensä kummatkin sheivaa kainalokarvat, mutta välillä nekin unohtuvat. Ei tuollaisilla asioilla ole sen kummempaa väliä, makuasioitahan nämä on. Koen kultani seksikkäämmäksi luonnollisessa kuosissa kuin karvattomassa ja sama juttu miestenkin kanssa.

Kokaisella on oikeus omaan kroppaansa. Sääri tai muutkaan karvat eivät ole este jos tärkeimmät jutut kohtaa.

Naisten hentoja lyhyitä sääri karvoja en sheivais , kun alkaa siihen kasvaa aina nopeammin ja vahvempina.

Pidän säärien karvoista ja kauttaaltaan luomusta.

Kumminkin on naisen vapaus valita miten haluaa.

Kun nainen nauttii se on tärkeintä.

Vielä kun voin antaa hänelle hyvin hellän, kiihkeän, hyväilyn kokoyön. Nautin siitä itse mahdottoman.

Ei karvat mitenkään erityisesti kuulu vain miehille: ole miehekkäitä. Luonnossa myös naisille kasvaa karvat kainaloihin ja sääriin, voipa jopa jokunen haihtuva eksyä ylähuulen yläpuolellekin. Kulmakarvat ne vasta voivatkin rehottaa oikein villisti.

Nyt vaan on niin, että jostain syystä nykyään nähdään, että karvat kuuluu miehille. Sikäli paradoksaalisesta, että kuitenkin niin moni mies kärsii hiusten lähdöstä ja ovat karvattomia päälaelta vähintään.

Alunperin karvoja on inhottu siksi, että karvat viittaavat eläimiin. Ajatellaan, että karvainen ihminen on kuten apina, jota ihmisen näkökulmasta pidetään sivistymättömänä.

Karvat kai kasvavat eläimille ( joka myös ihminen on) siksi, että ne suojaavat.

Sheivaan kainalot, koska minulla kasvaa erittäin tuuheat ja hieltä haisevat puskat kainaloihin. Käytän vain mietoja dödöjä. Vahvemmatkaan dödöt eivät auttaisi, jos antaisin karvojen kasvaa monta viikkoa/kuukautta. 

Sheivaan sääret ja reidet, koska minulla kasvaa suht tummat ja tuuheat karvat niissäkin. Säärikarvat eivät ole kasvaneet todellakaan täyteen mittaansa viikon sheivaamattomuuden jälkeen, jos joku niin luulee... Vasta kolmen kuukauden ja sen jälkeen alkaa näkyä miten paljon karvaa tuleekaan ja miten pitkäksi se kasvaa. Näytän ihan luolamieheltä jalkakarvoissa. Jalat näyttävät myös paljon paksummilta kuin mitä sheivattuna.

Tässä syyt sheivaamiselle. :)

Jos antaisin säärikarvojen kasvaa vapaasti, en voisi ikinä käyttää hameita tai mekkoja missään tilanteessa. Jalat näyttävät ihan luolamiehen karvajaloilta yhtään liioittelematta. :D Minulla kasvaa tummaa, ihan suoraa ja tuuheaa karvaa säärissä, iho taas on ihan vaalea. :D 

Kertokaapa sitten miten luolamieskarvoilla (tosi tuuheat ja pitkät kainalo- ja säärikarvat) kehtaa mennä esim. juhliin jossain siistimmissä vaatteissa? Hihaton polvipituinen mekko ja korkkarit? :D

Annoin kainalokarvojen kasvaa yhtenä talvena 3 kk sheivaamatta. En pystynyt pidempään, koska olin järkyttynyt näkymälle peilistä. Karvat olivat erittäin epänaiselliset. Ne olivat todella tuuheat, iho ei näkynyt karvojen alta yhtään. Ne olivat arviolta 3 cm tai vähän reilu pitkät ja malliltaan ihan suorat, piikkimäiset eli eivät taipuneet yhtään. Karva oli saman vahvuista juuresta ja latvasta. Ja niissä oli jonkinlainen märkä hikikerros ympärillä koko karvan pituudelta. Käytin tuona aikana pullon antiperspiranttia. Kun sheivaan joka viikko pari kertaa, käytän mietoa dödöä, joka kestää helposti vuoden....

Minulla taitaa säärissä ja reisissä karvankasvatusennätys olla myös 3 kk. En ole pystynyt pidempään, koska en kestä katsella niitä. Tuohonkin olen päässyt vain sen ansiosta, että laitan heti heräämisen jälkeen pitkät housut jalkaan ja otan ne pois vasta kun menen nukkumaan. Suihkussa käynnin ajaksi tietysti pois ja silloin tulee tietysti muistutus luolamieskarvoista. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa jos ei aina ole ihan sileät kunhan ennen seksiä on sheivattu.

Sheivaatko aina omatkin sääresi/muun ruuminosan ennen seksiä? 

P.s. Kiva tapa pilata tuollaisilla vaatimuksilla spontaanius. 

Kiva tapa pilata naisellisuus miehekkäillä karvoilla.

Jos karvat olisi miehekkäät, niin niitä kasvaisi vain miehillä.

Hah. Minä tunnen monta miehekästä naista, ja naisellista miestä. 

En ole ikinä sheivaillut tai muutenkaan poistanut sääri-, kainalo- tms. karvoja - tosin nypin kulmakarvat. Ei ole yksikään mies (tai nainen) vielä valittanut. Ikää 55+. :)

Myönnettäköön, että karvankasvu on heikkoa ja hentoa, lähes huomaamatonta.

Mieheni seurustelee karvanaisen kanssa :D Tai oikeastaan ei tää ny enää "vain" seukkailua ola kun yhdessä asutaan ja naimisiin ollaan menossa. Hänen keskittymistään lemmentöihin ei pilaa mikään muu kuin alaikäisten mahdollinen makkariin tupsahtaminen. 

Säärikarvoja en ajele koska ei tarvitse, kun niihin ei koske murrosiässä niin ei tarvitse ajella koskaan. Yksinkertaista. Kainalokarvat niin hentoiset että ajelen vain kesällä eikä yksikään mies ole koskaan maininnut mitään, heidät pitää laittaa "sopivaan mielentilaan" jo siinä vaiheessa kun ne tulevat näkyviin niin silloin heille ei ole enää väliä vaikka seurana olisi itse pirutar. Vähän naisellista viekkautta peliin ;)