Te joilla on useampi lapsi ja lapset muuttaneet jo kotoa !
Usein puhutaan vaan siitä kuinka raskasta ja rasittavaa se pikkulapsiaika on, etenkin kun lapsia on useampi.
Mutta miten koette elämänne ja suhteenne lapsiin nyt kun lapset on lentäneet pesästä? Oliko kaikki sen arvoista? Onko sisaruksissa hyvät suhteet toisiinsa? Muuttaisitko jotain jos voisit mennä ajassa taaksepäin? :)
Kommentit (6)
Miehen kanssa on vieläkin mukavaa. Mukavaa on tietää, että lapset pärjäävät, tosin välillä pitää muistuttaa itselle, että he ovat aikuisia, päättävät itse asioistaan ja minun murehtiminen on vain hukkaan heitettyä aikaa. Kannustamme lapsia elämään itselle mieluista elämää vaikka se olisikin erilaista, mitä me haluamme.
Meillä pikkulapsiaika oli helppoa, kun lapset olivat terveitä ja hyväntuulisia. Normaalit uhmat oli, mutta murrosiät menivät rauhallisesti. Isoin kiitos siitä on lasten hyvälle kaveripiirille. Siitä olen iloinen, että lapset tulevat hyvin toimeen keskenään.
Mitään isoja mokia en muista kasvatuksessa, mutta toki on yksittäisiä hetkiä ja tilanteita, joissa olisin voinut toimia toisin. Väsyneenä en ollut niin pitkäpinnainen kuin olisin halunnut. Koska mennyttä ei voi muuttaa, olen pyytänyt lapsia kertomaan tai kysymään, mitä on jäänyt mielen päälle. Hassua, miten eri tavalla jokainen muistaa samat asiat. Paras kiitos on, kun lapset ovat sanoneet, että heillä on ollut onnellinen lapsuus ja että heillä on maailman parhaat vanhemmat :)
Nyt elämä tuntuu hyvälle. On kiva, kun lapset tulevat käymään, mutta on kiva, kun he lähtevät. Parasta on se, kun ei tarvitse olla kotona heti töiden jälkeen tekemässä ruokaa. Kauppaan menee murto-osa mitä ennen, kaupasta riittää yksi kassillinen tavaraa ja vaikka jääkaappi näyttää tyhjältä, siellä on vielä vaikka mitä syötävää. Pyykkiä ei tarvitse pestä usein ja muutenkin kotitöiden määrä on romahtanut.
Tässäpä ne nyt mieleen tulleet :) jaksamista kaikille pienten lasten vanhemmille.
Oli, kaikki oli kaiken sen "vaivan" arvoista.
Sisarukset (poika ja 3 tyttöä) ovat tosi läheisiä. Juuri tulimme yhteiseltä lomalta jossa kaikki oli mukana yhtä lukuunottamatta.
Kun olivat juuri muuttaneet kotoa 19v niin tarkistivat aina viikonloppuisin että jokainen oli selvinnyt kotiin. Huolenpito jatkuu edelleenkin ja nyt ollaan lasten- ja kissavahteja tarvittaessa. Asuvat 30km säteellä
Viestitellään lähes päivittäin
En muuttaisi mitään, rahaa olisi toki saanut olla enemmän.
1 vielä kotona
Meillä myös kuin tuolla vastaajalla numero 2.
Pikkulapsiaika oli ihanaa, se menee niin pian ohi.
Kolme aikuista lasta, yli 20 mutta alle 30v. Kaikilla hyvät ammatit ja mukavat kumppanit. Lapsenlapsia ei vielä ole.
Olen kysynyt heiltä, miten kokivat lapsuutensa. Kaikki ovat tyytyväisiä ja nykyisinkin välit heihin hyvät.
Suhteet lapsiimme ovat edelleen hyvin lämpimät ja tapaamme heitä perheineen jopa useamman kerran viikossa, vähintään soittelemme, usein. Sisarusten välit ovat hyvät, viettävät aikaa perheidensä kesken ilman meitäkin.
Jotenkin nyt on konkretisoitunut se ohjenuoramme, jonka mukaan pyrimme olemaan mahdollisimman tasapuolisia lapsiamme kohtaan ja silti kohtelemaan heitä yksilöinä, luonne-erot huomioonottaen. Kenenkään välillä ei ole kitkaa.
Suurissa linjoissa toimisimme varmaan nytkin samalla tavalla, päätavoitteemme onnistuivat. On kuitenkin joitain asioita, joissa näin jälkikäteen katsottuna toimisimme toisin.
En ole vielä tavannut ainuttakaan vanhempaa, joka rehellisesti voisi sanoa toimineensa kasvatuksessaan oikein ihan joka asiassa. Joku viisas onkin todennut, että jokainen vanhempi kasvattaa lapsensa omalla tavallaan väärin. Emme siis kuvittele onnistuneemme täydellisesti, mutta voimme varovasti onnitella itseämme siitä, että lapsistamme tuli fiksuja ja onnellisia aikuisia, jotka elävät elämäänsä muitakin huomioiden. Heistä tuli ns. hyviä ihmisiä, mikä ilahduttaa todella paljon. Ehkä osittain meidänkin ansioistamme, ehkä ei. Enimmäkseen se lienee heidän itsensä ansiota kuitenkin.
Monta lasta, kaikkiin hyvät välit aviopuolisoita myöten. Kaikki lapsille annettu aika on tosiaan tehnyt heistä kivoja aikuisia. Rahaa oli pikkulapsiaikana vähän, kekseliäisyyttä sitäkin enemmän ja lapset kokevat, että mitään ei koskaan puuttunut. Lapsilla hyvät välit ja asiat hyvin. Jos jotain voisin muuttaa, niin olisin ehkä vieläkin useamman lapsen äiti, näistä neljästä olen kyllä onnellinen. Viihdyin aina todella hyvin kotona ja lasten kanssa, kävin töissä kyllä. Sama mies edelleen. Perheen kanssa vietetty aika on parasta elämässä.
*sisaruksilla