" villi" 4-vuotias tyttö

Onkohan muita joilla sama tilanne? Meillä 4-vuotias tyttö, joka aina ollut vilkas. Kaikki tutut aina päivittelevät tytön vilkkautta.... Päiväkodissa (ja kotona)aiheuttaa vähän harmia olemalla tottelematon. Tätä tapahtuu ruokapöydässä, ulkoillessa. Testaa sekä päivkotihenkilökuntaa ja meitä vanhempia jatkuvasti. Tekee kaikkea kiellettyä eikä oikein tahdo totella ennenkuin ääntä joutuu korottamaan kunnolla. Kotona yritetään vetää rajoja ja päiväkodissa samoin. Joskus tuntuu että hän istuu koko ajan " rangaistusaitiossa" . Toisaalta tyttö on lahjakas, ja vaikka on vilkas, voi joskus pitkäänkin (tunnin) tehdä palapeliä.

Tämä selostus saa tytön kuulostamaan ihan riiviöltä. Ei se nyt ihan aina näin kauheaa ole, mutta tämä tottelemattomuus alkaa stressaamaan. Onko jollain kokemusta tällaisesta vilkkaasta ja tottelemattomasta, joka sitten kuitenkin on rauhoittunut ja muuttunut kiltimmäksi. Vai onko meillä tulossa ihan ongelmatapaus.....?

Jos kiinnostaa, niin meiltä löytyy aika samanlainen neljä vuotias tyttö..:). Voit meilata mulle osoitteeseen toiveajattelua@gmail.com jos haluut jutskata mun kans aiheesta..

Sukupuoleen katsomatta " pikku-villikoita" joutuu rajaamaan enemmän ja käskemään enemmän.

Korottamaan ääntä ja antaa niitä " jäähyjäkin" .

Toisaalta ovat usein " kovapäisempiä" ja kestävät/tarvitsevat tiukemmat rajoitukset kuin herkemmät ja rauhallisemmat lapset.



Omat " eemelit" ovat jo koululaisia, mutta eihän tuo energia mihinkään häviä.Virtaa riittää ja rajoja kokeillaan.

Tottahan toki meno on jo rauhallisempaa ja jotenkin tuo koulun aloitus on ollut sellainen rajapyykki.

Lapsi on jotenkin isompi ja puhe, keskustelu ja mielipiteitten vaihto menee jotenkin paremmin perille.

Jokainen kouluvuosi helpottaa aina vähän enemmän.

Vanhin, nyt 10v, ja aika seesteinen vaihe, kunnes murrosikä tulee.

Saa nähdä mitä se tuo tullessaan.



Kerran tuskailin neuvolassa, että apua..miten jaksan vilperttien kanssa.

Täti lohdutti, että tälläiset vauhtiveikot tulevat pärjäämään elämässä.

Isompi murhe se olisi jos lapsi olisi hyvin syrjäänvetäytyvä ja arka.



Itse olen ollut rasavillityttö-murrosiässäkin meni välillä vauhdikkaasti ja hyvin on pärjätty elämässä.



Niin, liikuntaharrastus on esimerkiksi yksi hyvä asia vilkkaille lapsille ja varsinkin joku joukkuelaji.

Siellä joutuu hyvin harjoittelemaan sääntöjä,kurinalaisuutta,vuoron odottamista,muiden huomioon ottamista ja saa kivoja,samanhenkisiä kavereita.Tsemppiä!

Näin minäkin olen yrittänyt ajatella, että tällainen vilkkaampi tyyppi tulee pärjäämään elämässä. Ja toisaalta kun me vanhemmat olemme elohiiriä, niin ei me mitään viilipyttyjälkeläisiä edes olisi voitu saada. Välillä vaan oma arviointikyky häviää, ei enää tiedä onko tuittuilu normaalia vai pitäiskö viedä lapsi tutkimuksiin. Eikä aina jaksaisi selitellä kaikille sitä lapsen vilkkautta. Ja välillä tulee paha mieli, kun ei meinaa antaa lapsen olla oma vilkas ihana itsensä.

Mutta kai se tästä vähitellen. Pienillä lapsillahan on ne pienet ongelmat, isommilla isommat ongelmat kuten sanotaan.

Mitä urheiluharrastuksiin tulee, yritettiin noin vuosi sitten äiti-lapsi-liikuntaa. Kaikki muut osanottajat istui kiltisti ringissä, meidän mimmi seisoi keskellä ja veti showta. Eikä mitään tehnyt kuten ohjaaja käski. Siitä tuli enemmän stressiä kuin iloa. Ehkä uskalletaan joskus kokeilla uudelleen...

oikeesti jos halua jutskata aiheesta, niin laita mulle mailia (ks ed.viestini)...oon itekin välillä hukassa. :) Ois kiva vaihtaa kokemuksia ja ehkä saada toisilta ideoita.

joten kiva kun annoit meiliosoitteen, vaihdan mielelläni ajatuksia ja kokemuksia!

äitejä!;-)

Minullakin on kohta 3-v.poika,joka on myös hyvin vilkas ja osaa näyttää oman tahtonsa erittäin selvästi,varsinkin kun uhmaikää on podettu jo pidemmän aikaa.

Tuntuu välillä,ettei kuuntele mitään ja ääntä pitää korottaa useasti päivän aikana.

Tuntuu välillä,että päiväkodissa haittaa tällainen villivekara,kun " on ollut vähän villi päivä.." Poikani on myös muutaman kerran purrut toista lasta,mikä ei kyllä ole oikein ja siitä yritämme kovasti kieltää,mutta eikö näitä satu koskaan muille tarhan lapsille??

" Kun poika hyppi ruokapöydästä ja pukeminenkin on välillä hankalaa.." kuuluu tarhasta välillä.

Hei,oikeesti,kerro mulle jokin tämänikäinen tenava,jolta pukeminen sujuisi aiba hyvin..



Mutta mukavaa kevään jatkoa ja rupatellaan lisää aiheesta!!