Kun lapsi ei syö päiväkodissa - mikä on mielestänne oikea tapa toimia?

Huomasin ihmeekseni kerran lasta hakiessani päiväruuan jälkeen, että ruokavaunuissa kieri lappu, jossa luki, että ei leipää minun lapselleni. Kysyin, mistä on kyse. Lapseni tykkää nuolla ensin leivän päältä voin ja syödä kurkut sun muut ja nakertaa vasta sen jälkeen leivän, mutta päiväkodissa oltiin sitä mieltä, että leipä kuuluu syödä eri tavalla. Koska lapseni (joka ei silloin osannut vielä edes puhua) ei haukannut leipää heti, hänelle kieltäydyttiin antamasta leipää. Sanoin silloin, että toivottavasti lapseni jatkossa saa ihan samalla tavalla leipää ja ruokaa kuin muutkin. Veroni minäkin maksan ja suurimman maksuluokan päiväkotimaksun. Otin asian puheeksi myöhemmin myös vasussa. Minulle on sanottu, että leipää ja maitoa on annettu sen jälkeen normaalisti, mutta en tiedä, mikä on todellisuus. Lapsen mukaan päiväkodissa on aina hyvää ruokaa ja maha on täynnä.

Kotona meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi. Riittää, että maistaa. Ruoka-annosta ei vaihdeta herkkulautaseen, mutta jos ei ole nälkä, voi jättää syömättä tai syödä vain pienen osan ja juoda maidon. Lapseni on aina ollut myös huono aamupalan syöjä, hän voi häärätä tuntikaupalla aamulla, ennen kuin haluaa laittaa jotain mahaansa. Toivon, ettei tämä ole tuonut lisäongelmia päiväkodissa. Olen ollut muuten tosi tyytyväinen päiväkotiin.

Meidän lapset ovat onneksi jo kaikki kouluikäisiä, mutta syöminen on kyllä melkoista valtataostelua päiväkodeissa...

Meillä oli lapsilla niin, että heidät istutettiin pöytiin ja nimenomaan ensin tarjoiltiin näkkäriä ja vettä, käsittääkseni niin paljon kuin haluisi. Sitten vasta tarjoiltiin lämmin ruoka ja maito, maitoa sai vain puoi lasillista! Minun mielestäni tämä oli täysin säästötoimenpide, sillä näinhän varsinaista ruokaa ja maitoa kului siis vähemmän. Meidän pojille tämä oli ok, mutta tytön kanssa tästä saatiin sitten kaihea vääntö, kun ei enää jaksanut syödä varsinaista ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin ihmeekseni kerran lasta hakiessani päiväruuan jälkeen, että ruokavaunuissa kieri lappu, jossa luki, että ei leipää minun lapselleni. Kysyin, mistä on kyse. Lapseni tykkää nuolla ensin leivän päältä voin ja syödä kurkut sun muut ja nakertaa vasta sen jälkeen leivän, mutta päiväkodissa oltiin sitä mieltä, että leipä kuuluu syödä eri tavalla. Koska lapseni (joka ei silloin osannut vielä edes puhua) ei haukannut leipää heti, hänelle kieltäydyttiin antamasta leipää. Sanoin silloin, että toivottavasti lapseni jatkossa saa ihan samalla tavalla leipää ja ruokaa kuin muutkin. Veroni minäkin maksan ja suurimman maksuluokan päiväkotimaksun. Otin asian puheeksi myöhemmin myös vasussa. Minulle on sanottu, että leipää ja maitoa on annettu sen jälkeen normaalisti, mutta en tiedä, mikä on todellisuus. Lapsen mukaan päiväkodissa on aina hyvää ruokaa ja maha on täynnä.

Kotona meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi. Riittää, että maistaa. Ruoka-annosta ei vaihdeta herkkulautaseen, mutta jos ei ole nälkä, voi jättää syömättä tai syödä vain pienen osan ja juoda maidon. Lapseni on aina ollut myös huono aamupalan syöjä, hän voi häärätä tuntikaupalla aamulla, ennen kuin haluaa laittaa jotain mahaansa. Toivon, ettei tämä ole tuonut lisäongelmia päiväkodissa. Olen ollut muuten tosi tyytyväinen päiväkotiin.

Jotkut lapset voivat nuoleskella sitä leipäänsä tunnin. Moni myös imeskelee porkkanoita ja suorastaan leikkii ruualla. Tehtävämme on ohjata hyviin ruokatapoihin ja tilannetajuun - vieruskaverit eivät ehkä nauti kuolaisen leivän käsittelyn seuraamisesta syödessään. Lisäksi laitosapulaisen pitää päästä pyyhkimään pöydät ja tiskaamaan astiat aikataulun mukaan, jotta ehtii tehdä taas seuraavan asian. Päiväkodin kasvatus on ryhmämuotoista ja kaikessa pyritään ottamaan toiset huomioon. T. Lto

Näin kahden lapsen äitinä olen tyytyväinen meidän päiväkodin tapaan. Siellä kaikki lapset saavat annoksen ruokaa ja lasillisen maitoa (tai saa ottaa vettäkin, jos haluaa mielummin). Isommat hakevat itse ruuan pienemmille laitetaan annokset valmiiksi. Isompia ohjataan ruuan otossa (ota ensin pienempi annos ja hae sitten lisää jos maistuu, muista ottaa myös salaattia, ihan et kuule tuolla lusikallisella pärjää otahan vähän reilummin ruokaa...), mutta lopullisen äätöksen annoskoosta tekevät itse.

Kun ruoka on syöty (pakko ei ole syödä kaikkea, riittää että on istunut rauhassa pöydässä ruokansa ja juomansa kanssa) voi hakea leivän tai lisää ruokaa ja juomaa. Aikuiset ohjaa tätäkin hienovaraisesti eli esim. kehottavat ottamaan edes leivän jos ruoka ei ole mieluisaa tai muistuttelevat, että tulee helposti paha olo jos syö liikaa tai ehdottavat että ottaa lisää ruokaa mielummin, kuin neljännen leivän. Mutta siis lopullisen päätöksen tekee lapsi itse. Vesipullot tai vettä juomapisteeltä (mukeja ja kannut) saa ulkoilun aikaan kaikki kesäaikaan. Sisällä janojuomista annetaan niukemmin, mutta esim. jumpan jälkeen kaikki saa vesimukit (juoda ei ole pakko, mutta näppärästi laittoivat lapset jonoon salista tullessa ja kaikille jaettiin muki ja sitten aikuinen kaatoi veden ja juomisen jälkeen lapset taas veivät mukinsa tiskikärryyn, kun sivusta seurasin).

Yritän saada lapsen maistamaan ilman pakottamista, jos ei maista niin ei haittaa. Maitoa saa aina ja leipää tai muuta lisuketta pelkästään. Jos lapsi tai useampi ei syö aamulla kunnolla, niin voidaan aikaistaa lounasta vähän. Jos lounas ei maistu, voi välipalana olla jotain ruokaisampaa.

Lapsia voi hoitaa myös pienemmässä yksikössä kuin päiväkoti. Perhepäivähoitajana laitan ruuan itse, ruokalista on räätälöity neljän lapsen tarpeisiin ja heidän makutottumuksensa huomioon ottaen. Tunnen lapset ja tiedän, mistä he pitävät, ja toisaalta mitä ruokia pitää harjoitella rauhassa jotta saavat monipuolisuutta. Luotan siihen, että jos samat ainekset, kuten salaatti, on aina lautasella pieninä määrinä, lapsi oppii joskus syömään niitä. Meilläkin on joskus ongelmia, ja siksi luin tämän ketjun. Järkytyin vain kuinka kaavoihin kangistunutta voi touhu päiväkodeissa olla. Pph:lla on pieni lapsiryhmä, jonka kanssa voi toimia joustavammin ja itse vanhempien ja lasten kanssa laatia yhteiset säännöt. Siis jos lapsi syö leipää puoli tuntia, ei se ole ongelma. Tietysti meitä on monenlaisia, pitää yksin revetä moneen paikkaan ja laittaa ruokaa, mutta puolensa kaikessa.

Ei ainakaan pidä pakottaa syömään. Mua on lapsena pakotettu hoidossa syömään mm. muroja, rahkaa ja en muuten niitä syö tänäkään päivänä. Sen sijaan lapsena en tykännyt yhtään sipulista. Mua ei koskaan pakotettu syömään sipulia ja nykyään pidän sipulista paljonkin.