Mies torjuu empatiani ja suuttuu siitä

No jos se ärsyttää miestä, niin miksi silti jankkaat ja lässytät?

Mies ottaa sen siten, että häntä alempi olento yrittää lohduttaa häntä, ja hän kokee sen ei suinkaan lohdullisena vaan äärimmäisen kiusallisena ja nöyryyttävänä. Tilanne vastaa sitä, että sinulla olisi jokin todella paha selkkaus töissä vaikkapa pomosi tai työtoverisi kanssa. Sitten 6-vuotias lapsesi istuutuisi siihen keittiönpöydän ääreen sinua vastapäätä, ristisi kädet siihen pöydän päälle kuin työterveyspsykologi ja kysyisi sinulta aikuismaisen huolestuneeseen sävyyn, haluaisitko jutella tästä asiasta. Kun selviäisit alkujärkytyksestäsi ja sanoisit, että et todellakaan, hän nyökyttelisi ymmärtäväisenä ja huokaisisi, että voi kurjaa, että sinulla on ollut noin huono päivä. Se kaikki voisi tuntua lievästi sanottuna absurdilta. No, on miehiä, jotka kokevat, että naisen ei kuulu koskaan nousta heidän yläpuolelleen esittämään sitä holhoajan roolia. He ovat perheen pää ja heistä olisi äärimmäisen nöyryyttävää joutua itseään vajaavaltaisemman hoivattavaksi. Silloinhan olisi vajaavaltaisempi kuin se vajaavaltainen. Sanalla sanoen: miehesi pitää sinua vajakkina, jonka käsiin hän ei todellakaan anna elämäänsä eikä ongelmiaan. Hän pitää ne itsellään. Hän ei koe, että arvovaltasi riittää niiden käsittelemiseen.

Miehesi ei arvosta sinua, eikä sen vuoksi halua saada sinulta myötätuntoa. Hän haluaa saada sen välttämättömimmän, jota mies suhteesta naiseen haluaa (kodinhoito, pillu), eikä sitten muuta. Miesten seurassa, siinä arvoisessaan seurassa, hoidetaan kaikki muu, kuten hauskanpito, yhdessä kalastaminen, panojutut saunassa, toverilliset paukautukset selkään, jos jotain ikävää on sattunut jne.

Onnea! Parisuhde miehen kanssa on naiselle aina lottovoitto!

Vierailija kirjoitti:

Mies ottaa sen siten, että häntä alempi olento yrittää lohduttaa häntä, ja hän kokee sen ei suinkaan lohdullisena vaan äärimmäisen kiusallisena ja nöyryyttävänä. Tilanne vastaa sitä, että sinulla olisi jokin todella paha selkkaus töissä vaikkapa pomosi tai työtoverisi kanssa. Sitten 6-vuotias lapsesi istuutuisi siihen keittiönpöydän ääreen sinua vastapäätä, ristisi kädet siihen pöydän päälle kuin työterveyspsykologi ja kysyisi sinulta aikuismaisen huolestuneeseen sävyyn, haluaisitko jutella tästä asiasta. Kun selviäisit alkujärkytyksestäsi ja sanoisit, että et todellakaan, hän nyökyttelisi ymmärtäväisenä ja huokaisisi, että voi kurjaa, että sinulla on ollut noin huono päivä. Se kaikki voisi tuntua lievästi sanottuna absurdilta. No, on miehiä, jotka kokevat, että naisen ei kuulu koskaan nousta heidän yläpuolelleen esittämään sitä holhoajan roolia. He ovat perheen pää ja heistä olisi äärimmäisen nöyryyttävää joutua itseään vajaavaltaisemman hoivattavaksi. Silloinhan olisi vajaavaltaisempi kuin se vajaavaltainen. Sanalla sanoen: miehesi pitää sinua vajakkina, jonka käsiin hän ei todellakaan anna elämäänsä eikä ongelmiaan. Hän pitää ne itsellään. Hän ei koe, että arvovaltasi riittää niiden käsittelemiseen.

Miehesi ei arvosta sinua, eikä sen vuoksi halua saada sinulta myötätuntoa. Hän haluaa saada sen välttämättömimmän, jota mies suhteesta naiseen haluaa (kodinhoito, pillu), eikä sitten muuta. Miesten seurassa, siinä arvoisessaan seurassa, hoidetaan kaikki muu, kuten hauskanpito, yhdessä kalastaminen, panojutut saunassa, toverilliset paukautukset selkään, jos jotain ikävää on sattunut jne.

Onnea! Parisuhde miehen kanssa on naiselle aina lottovoitto!

Olipa muuten hyvin sanottu! Olet aivan oikeassa. Kumarrun nuolemaan alfan varpaita. Myöhemmin voi lipaista myös sieltä missä aurinko ei paista.

Mulla on myös tuollainen mies: ei kaipaa empatiaani ja lohdutustani. Ei myönnä virheitään, ohittaa ne vaikenemalla. Nyt onkin suhteessamme ongelma, koska olen sanonut miehelleni, että koen ettei hän arvosta minua ja kunnioita minua, koska ei halua, että mitenkään puutun tunteella ja tuella ja keskustelulla hänen elämäänsä. Tätä on jatkunut monta vuotta ja nyt minulla alkaa olla mitta täysi. Koska mies ei arvosta, en pysty seksiinkään enää. Omien puheidensa mukaan arvostaa minua, mutten tunne arvostusta kuitenkaan.

Mielestäni mies kyllä arvostaa minua, ja osoittaa sen monella tavalla. Hän myös välillä saattaa pyytää apua ja tukea, ja jos niitä silloin hänelle antaa niin hän arvostaa niitä ja ottaa ne mielellään vastaan. Mutta jos pyytämättä olen empaattinen niin pahimmillaan jopa suuttu siitä. En osaa ymmärtää tätä. Ap.

Lapset rakastavat myötätuntoa ja lohdutusta. Aikuisilla ihmisillä taas on kova halu onnistua ja menestyä. Minä itse rakastan aikuisuutta juuri siksi, että voin yrittää elämässäni haluamiani asioita. Välillä epäonnistun mutta sen jälkeen koetan tehdä asiat paremmin. Minä rakastan itsestäni vastuun ottamista elämässäni. Mua suututtaa epäonnistuminen mutta vielä pahempaa on kun eräs läheiseni tulee joka kerta lohduttamaan minua kuin pikkulasta.

Hän rakastaa minun epäonnistumisiani ja heikkouksiani koska minua hoitaessaan hän tuntee itsensä tärkeäksi alentaessaan minua. Minä taas vihaan tätä ajatusta koko sydämestäni sillä en ole ikinä halunnut olla avuton prinsessa taikka säälin kohde.

Jos hän ei tunnista tai hyväksy omia tunteitaan tai jotain ominaisuuksia itsessään, ei sitten hyväksy, että joku muu näkee ne.

Kokeilepa seuraavalla kerralla kun on vaikka huono päivä miehellä, että tuhahdat ja käsket sitä ryhdistäytymään ja lakkaamaan vänisemästä, ja jos inisee niin sanot ettet sinä mitään turhia vinkumisia kuuntele ja jos ei osaa olla nätisti niin olkoot keskenänsä sitten. Ehkäpä se on sitä mitä mies haluaa.

Hänen vanhempansa eivät ole antaneet lohdutusta miehen ollessa lapsi vaan ovat ehkä jopa pilkanneet tilanteissa, joissa oliai kuulunut lohduttaa tai myötäelää.

Kukaan aikuinen ei halua epäonnistua saatikka olla muiden silmissä epäonnistuja. Lohduttaminen tarkoittaa juuri sitä, että kohtelet miestäsi epäonnistujana. Joten lopettakaa arvon naiset miestenne sääliminen. He kestävät elämän kolhut ja haavat sormessa hyvin ilman lohdutustakin. 

Jos kerran tiedät, että tuo strategia ei toimi, vaan ärsyttää miestäsi, niin miksi jatkat sitä? Miksi yrität saada toisen muuttamaan ilmaisuaan, sen sijaan että itse koettaisit etsiä toimivamman keinon viestiä, että sinulta saa tukea tarvittaessa. Ei sinun, vaan hänen ehdoillaan. Jos hän tarvitsee tilaa, niin senkin on oltava ok.