Sananlaskuissa piilee viisaus ja elämän onni.
Ne täytyy vaan ymmärtää kaikki oikein. Se vaatii jonkinlaista älyä. Tosin osa sananlaskuista on täyttä huuhaata, kuten "hyökkäys on paras puolustus" jne. Sodankäynnissä ehkä, muttei ihmissuhteissa.
Kommentit (29)
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan - no metsä joo, mutta jos kohtelet vaikka narsistia hyvin, niin ei se silti mukavasti pääty.
Pidä ystävä lähellä, mutta vihollinen lähempänä.
Vierailija kirjoitti:
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan - no metsä joo, mutta jos kohtelet vaikka narsistia hyvin, niin ei se silti mukavasti pääty.
Kaksinaamaisuuden tunnistaa kyllä.
Mikä viisaus piilee sananlaskussa "Joukkohaudassa et makaa yksin"?
Osaako kukaan selittää?
Vierailija kirjoitti:
Pidä ystävä lähellä, mutta vihollinen lähempänä.
Vain jos olet masokisti?
Vierailija kirjoitti:
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan - no metsä joo, mutta jos kohtelet vaikka narsistia hyvin, niin ei se silti mukavasti pääty.
Hyvin..
Vierailija kirjoitti:
"Kell' onni on se onnen kätkeköön"
Ymmärsin jo opiskeluaikoina olla hipihiljaa perheeni varallisuudesta ja elelin 500km päässä kotipaikkakunnastani pikkupaikkakunnalla opiskelijakämpässä ja opintotuella, kuten muutkin. Se oli hauskaa aikaa ja itsenäistyin, opin tulemaan vähällä toimeen. Uskon, että minuun olisi suhtauduttu eri tavalla, jos olisivat tienneet rahastoista ja omistusasunnosta, jotka "odottivat" opintojen loppumista ja kotikaupunkiin palaamista.
Miksi nöyrryit? Jos minulla olisi vastaava tilanne, en pokkuroisi ihmisten edessä. Ei sovi luontooni. Minua ärsyttää suunnattomasti Suomessa tämä nilkkimäinen luonne ihmisissä, että on oltava muiden mieltymyksen mukainen. Juuri tämä ärsyyntymisen tunne saisi minut uskaltamaan tehdä päinvastoin, kuin muut haluavat minun tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Olihan se tietty valinta tehdä sinut, mutta olisi pitänyt jättää SINUT tekemättä?
Aina yhtä karmivaa, kun joku tällainen hyökkii täällä netissä. Itselle on käynyt satoja kertoja. Itse olin kyllä hyvin toivottu lapsi.
"Kell' onni on se onnen kätkeköön"
Ymmärsin jo opiskeluaikoina olla hipihiljaa perheeni varallisuudesta ja elelin 500km päässä kotipaikkakunnastani pikkupaikkakunnalla opiskelijakämpässä ja opintotuella, kuten muutkin. Se oli hauskaa aikaa ja itsenäistyin, opin tulemaan vähällä toimeen. Uskon, että minuun olisi suhtauduttu eri tavalla, jos olisivat tienneet rahastoista ja omistusasunnosta, jotka "odottivat" opintojen loppumista ja kotikaupunkiin palaamista.