Ammattikoulun palkattomien harjoitteluiden pitäisi olla työn osalta kevyempiä tai paikallisia

Ja otsikossa pitäisi olla palkallisia...

Samaa mieltä.

Itse opiskelin lähihoitajaksi ja kyllä siellä päiväkodeissa ja sairaaloissa ym tuli tehtyä ihan samaa hommaa mitä muutkin jotka sai sitä palkkaa. Mun mielestä tuo on väärin. Mun mielestä harjoittelijasta ei saisi olla hyötyä sille työpaikalle eli harjoittelija voi kyllä tehdä työjuttuja mutta ei 6-8h päivässä. Pääpaino pitäisi olla siinä opettelussa eikä siinä että teet monotonisesti ne kaikki siihen työhön liittyvät asiat eli olisit juuri sitä ilmaista työvoimaa.

Ei ole varaa maksaa harjoittelijoille mitään palkkaa, ainakaan julkisella puolella! Vakkareidenkin palkkoja pitäisi leikata kovalla kädellä, niin ei nyt mitään harjoittelijoita aleta palkalla lahjomaan, kun ei ole pakko.

Tuo on vähän monimutkaisempi juttu, on tosi hyviä harjoittelijoita, jotka ainakin meillä pääsevät helposti sijaiseksi. Viimeisinä vuosina jokainen vakituisen paikan saanut on ollut harjoittelijana meillä.

Sitten on niitä perässä vedettäviä, joista ei ole kuin haittaa, ohjaajan on loppuun asti selitettävä samaa asiaa, oma-aloitteisuutta ei ole kuin tauolle menossa.

Palkkaa pitäisi maksaa, vaikka sitten pienellä alennuksella osaamisen mukaan, mutta pääasia ettei päästä hyväksikäyttämään ilmaista työvoimaa.

Minun oli tarkoitus olla 3kk graafisena suunnittelijana kaupungilla, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Olin käytännössä jo valmistunut tätä työharjoittelua lukuunottamatta. Päägraafikko poimi rusinat pullasta eli minä sain määrällisesti enemmän tehtäviä ja kaikki haastavat asiakkaat. Ihan täyttä työpäivää tein, usein vielä omalla ajallakin. Ei palkkaa, ei matkakorvauksia, ei lounasta tai muita työsuhde-etuja, kuten muilla työntekijöillä. Siihen päälle vielä työpaikkakiusaaminen, niin paloin loppuun 1,5kk. Eipä tuo mitään opettanut, eikä avannut ovia työelämään (ilmainen työvoima kelpaa kyllä jatkossakin), mutta ainakin valmistuin loppujenlopuksi.

Harjoittelija on työpaikalla ylimääräinen käsipari eli enemmän tekijöitä elityöt jakautuu ja ei harjoittelijankaan tarvitse tehdä hommia niskalimassa . Ei ole tarkoitus, että harjoittelija tekee työtä kuten ohjaaja, vaan ohjaajan kanssa harjoittelee ja opettelee ja näyttöpäivänä osaa sitten hommat. Siihen ei pidä ikinä harjoittelussa suostua, että korvaa oikean työntekijän, jos ei palkasta sovita.

Vierailija kirjoitti:

Palkkaa pitäisi maksaa, vaikka sitten pienellä alennuksella osaamisen mukaan, mutta pääasia ettei päästä hyväksikäyttämään ilmaista työvoimaa.

Minun oli tarkoitus olla 3kk graafisena suunnittelijana kaupungilla, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Olin käytännössä jo valmistunut tätä työharjoittelua lukuunottamatta. Päägraafikko poimi rusinat pullasta eli minä sain määrällisesti enemmän tehtäviä ja kaikki haastavat asiakkaat. Ihan täyttä työpäivää tein, usein vielä omalla ajallakin. Ei palkkaa, ei matkakorvauksia, ei lounasta tai muita työsuhde-etuja, kuten muilla työntekijöillä. Siihen päälle vielä työpaikkakiusaaminen, niin paloin loppuun 1,5kk. Eipä tuo mitään opettanut, eikä avannut ovia työelämään (ilmainen työvoima kelpaa kyllä jatkossakin), mutta ainakin valmistuin loppujenlopuksi.

Miten voi olla mahdollista, että teit hommia ylityönäkin, kun olit ylimääräinen työntekijä harjoittelijana?  Miten tämä päägraafikko hommasta sitten yksin selviää, kun harjoittelijaa ei ole?

Ammattikoululaisista, esim. tekniikan alalla on enemmän haittaa kuin hyötyä työmaalla. Harva osaa oikeastaan mitään, joten kädestä pitäen on opetettava kaikki.Se vie ihan hirveästi oikean työntekijän aikaa, mutta on koulutuksen kannalta tarpeellista. Työnantajat tekniikan alalla maksavat palkkaakin sellaiselle, joka osoittaa, että hänestä on oikeasti hyötyä eikä ole vaan oeptuskohde.

Työharjoittelu on olennainen osa koulutusta, josta saa itselleen pääomaa eli ammatin. Jo lakisääteisesti jonkun tulee aina katsoa harjoittelijan perään, mikäon sitten hänen tuottavasta työajastaan pois.

Ammattikorkean palkattomia harjoitteluja en kuitenkaan hyväksy.  Suurimmassa osassa AMK-harjoittelupaikoista joutuu tekemään yksin ihan oikeaa työtä, josta muille maksetaan. Oletuksena on nimittäin, että jo toisen vuoden opiskelija osaa alansa työt.

AMK-laiset asuvat jo itsekseen enin osa, ammattikoululaiset taas asuvat useimmiten vanhempiensa luona, eikä heillä ole samanlaisia kuluja..

Mä oon lähihoitajaopiskelija ja erimieltä! Ja tiedoksenne, että opiskelija ja harjoittelija on 2 eriasiaa. Harjoittelija harjoittelee, opiskelija toteuttaa/kokeilee oppimaansa käytännössä. Lähihoitajaopiskelija on työssäoppimassa ja tekee mahdollisesti näytön. Jokainen oppii tavallaan ja monelle parasta opettelua on työn tekeminen. On huonoja ja hyviä työssäoppimispaikkoja ja todella eritasoisia opiskelijoita. Itse olin esim sairaalassa monen muun opiskelijan kanssa ja osa meni kokoajan ohjaajansa perässä jarruna. Minä olin mahdollisimman omatoiminen ja sain myös työpaikan.

Mielestäni työssäoppimiset on mahtavia tapoja oppia asiat kunnolla ja nähdä työtä käytännössä. Työpaikalle on aina vähän riski, että millanen opiskelija sieltä tulee. Mutta opiskelijalla on mahtava tilaisuus myös vaikuttaa noiden aikana tuleviin työllistymiseensä. Ja jos opiskelija kokee olevansa vaan ilmaista työvoimaa siitä pitää sanoa! Ei se niin saa mennä, vaan opiskelijan pitää saada kysyä ja kokeilla mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkkaa pitäisi maksaa, vaikka sitten pienellä alennuksella osaamisen mukaan, mutta pääasia ettei päästä hyväksikäyttämään ilmaista työvoimaa.

Minun oli tarkoitus olla 3kk graafisena suunnittelijana kaupungilla, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Olin käytännössä jo valmistunut tätä työharjoittelua lukuunottamatta. Päägraafikko poimi rusinat pullasta eli minä sain määrällisesti enemmän tehtäviä ja kaikki haastavat asiakkaat. Ihan täyttä työpäivää tein, usein vielä omalla ajallakin. Ei palkkaa, ei matkakorvauksia, ei lounasta tai muita työsuhde-etuja, kuten muilla työntekijöillä. Siihen päälle vielä työpaikkakiusaaminen, niin paloin loppuun 1,5kk. Eipä tuo mitään opettanut, eikä avannut ovia työelämään (ilmainen työvoima kelpaa kyllä jatkossakin), mutta ainakin valmistuin loppujenlopuksi.

Miten voi olla mahdollista, että teit hommia ylityönäkin, kun olit ylimääräinen työntekijä harjoittelijana?  Miten tämä päägraafikko hommasta sitten yksin selviää, kun harjoittelijaa ei ole?

"Kuuluu työn luonteeseen". Eli tein kotona vaikka kuvituksia, kun tiesin että seuraavana päivänä ei ehdi tehtävien ohella.

Eihän sen päägraafikon tarvitsekaan selvitä, kun siellä on aina uusi ilmainen työharjoittelija. Vakipaikkaa on turha edes kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.

Itse opiskelin lähihoitajaksi ja kyllä siellä päiväkodeissa ja sairaaloissa ym tuli tehtyä ihan samaa hommaa mitä muutkin jotka sai sitä palkkaa. Mun mielestä tuo on väärin. Mun mielestä harjoittelijasta ei saisi olla hyötyä sille työpaikalle eli harjoittelija voi kyllä tehdä työjuttuja mutta ei 6-8h päivässä. Pääpaino pitäisi olla siinä opettelussa eikä siinä että teet monotonisesti ne kaikki siihen työhön liittyvät asiat eli olisit juuri sitä ilmaista työvoimaa.

Miksi kukaan ottaisi harjoittelijan, jos siitä ei olisi mitään hyötyä työpaikalle? Tottakai molempien pitää hyötyä toisistaan. Ja vaikka et palkkaa saanut, niin sinun on kuulunut saada ohjausta ja palautetta tarvittaessa, työkokemusta, kirjalliset arvioinnit ja olet päässyt näyttämään omat kykysi ja vaikuttamaan työllistymiseesi.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.

Itse opiskelin lähihoitajaksi ja kyllä siellä päiväkodeissa ja sairaaloissa ym tuli tehtyä ihan samaa hommaa mitä muutkin jotka sai sitä palkkaa. Mun mielestä tuo on väärin. Mun mielestä harjoittelijasta ei saisi olla hyötyä sille työpaikalle eli harjoittelija voi kyllä tehdä työjuttuja mutta ei 6-8h päivässä. Pääpaino pitäisi olla siinä opettelussa eikä siinä että teet monotonisesti ne kaikki siihen työhön liittyvät asiat eli olisit juuri sitä ilmaista työvoimaa.

Että mitä? Hoitoalan opiskelijoilla on aina oma henkilökohtainen työssäoppimissuunntelma. Siis kaikki on kirjattu ylös ja ohjaajan sekä ohjaavan opettajan kanssa sovittuna, mitä olet menossa sinne työpaikalle harjoittelemaan! Omalla työpaikalla ainakin on ihan suotavaa ja tietenkin hyväksyttävää, että opiskelija tekee harjoittelussaan vain ne ennalta suunnitellut jutut joita on tullut opetussuunnitelman mukasesesti työpaikalle harjoittelemaan. Myös opiskelijat voisivat itsekin opetella pitämään omista rajoistaan kiinni ja tuomaan asiasta avointa keskustelua työpaikoille.

Itse olin 2004 aikuiskoulutuksen puolella kokkiopiskelijana. Täyttä päivää tehtiin työssäoppimispaikassa ja sokerina pohjalla oli se, että sain potkut paikastani syystä, että harjoitteluksi merkittynä päivänä jouduin olemaan koululla opettajamme määräyksestä...

Mun tyttö oli melkein koko viime kesän puutarhamyymälässä työssäoppimisjaksolla, ja tyttö oli aivan puhki harjoittelun loputtua. Hän teki 8-tuntisia työpäiviä kuumissa ja kosteissa kasvihuoneissa, purki rullakkoja, kuljetti kasveja asiakkaille ym. ja ilman palkkaa tietenkin. Tänä kesänä hän on selvästi moitivoituneempi, kun työstä saa palkkaa ja työ on jopa kevyempää.

Miettikääpä vakavasti: Miksi yksikään työnantaja ottaisi harjoittelijaa, jos siitä ei saisi olla hyötyä? Pointtihan on, että harjoittelija on kuin "suklaarasia". Ei tiedä, mitä sieltä löytyy...  Ts. voi tulla hyvä harjoittelija, josta on aidosti hyötyä. Toisaalta osa harjoittelijoista on sellaisia, että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. En minä lähtisi työnantajana lainkaan ottamaan riskiä ja ottamaan harjoittelijaksi pyörimään jalkoihin jotain teiniä, josta vielä pitäisi maksaa ja mitään ei tiedä, mitä osaa ja tekee.

Olen näistä harjoittelukuvioista jutellut monien pomojen kanssa ja kaikki sanoo, että pääsääntöisesti aikuiskoulutuksista tulevat on todella hyviä ja niistä voisi maksaakin. Nuorisopuolelta taas tulee, erityisesti ensimmäisissä harjoitteluissa, sellaisia raakileita, että koulun pitäisi maksaa, että semmoisen ottaa työpaikalle häiritsemään. Onhan se selväkin, että 16-vuotiaana on kaikki työelämätaidot vielä niin hakusessa, että huonoja harjoittelijoita ne pääsääntöisesti on. Kolmantena amisvuonna on jo jotain osaamista ja asennettakin aika monella.

Ja sitten siihen harjoittelijoiden ottamiseen. Meille tulee todennäköisesti ensi talvena perheyritykseen kahdesta eri amiksesta taas harjoittelija. Toiselle tullaan maksamaan palkkaa, koska on meillä nyt jo kesätöissä, on hyvä ja osaa hommat. Toinen on ihan tuntematon, ekan vuoden opiskelija. Aika vieras ajatus, että maksettaisiin palkkaa sitä kuuden viikon pätkästä. Hyötyä on sen verran, että pikkuisen jeesii miestä työssä, jossa mies kyllä pärjää yksinkin. Lähinnä mies pääsee hiukan helpommalla. Toisaalta hankaluutena on se, että näillä on työajat niin rajatut, että se hankaloittaa työjärjestelyitä ja viime talvenakin jouduin minä välillä hakemaan harjoittelijan pois työmaalta, jotta ei työtunnit pauku yli. Tästä syystä ei palkkaakaan voi maksaa, kun kaikkea ylimääräistä vaivaa ja hyöty on aika pieni.

Tää on todella kaksipiippuinen juttu. Totta on, että monesti opiskelijaa käytetään ihan työvoimana vaikka ei saisi. Toisaalta hyvä harjoittelija voi saada sijaisuuksia ja myöhemmin töitä. Tosin jos firma on p*ska, niin sitten tietenkään ei.

Sitten taas jos harjoittelu olisikin palkallinen, niin kuinka monella jäisi valmistuminen kiinni siitä ettei löydä harkkapaikkaa. Jo nyt on harjoittelupaikat joillakin aloilla hyvinkin tiukassa.

Se mitä toivoisin, olisi että harjoittelupaikka tarjoisi edes lounaan. Itse olen tehnyt useita harjoitteluita päiväkodeissa, kouluissa yms ja missään ei tarjottu että olisin saanut syödä maksutta. Kuitenkin samoja hommia tein ja ruokaa meni tosi paljon roskiin. Yhdestä yksityisestä firmasta sain lounareita ja olin niistä todella kiitollinen. Kummasti kasvatti työmotivaatiota ja firman imago koheni silmissäni.

Samaa mieltä. Muutenkin monet ammattikoululinjat sisältävät ihan liikaa työssäoppimista, mutta liian vähän ja laadutonta lähiopetusta. Itse suoritin liiketalouden perustutkinnon v.2009-12 ja kolmen vuoden opintoihin sisältyi yhteensä 21 viikkoa (melkein varmasti) palkatonta työharjoittelua kaupoissa, vaikka ainakin omasta mielestäni reilusti alle puolet tuosta määrästä olisi riittänyt aivan hyvin.

Suurimmalla osalla linjani työssäoppijoista nuo jaksot olivat mitä luultavammin täyttä kiduttamista, kun palkattomana ei kuitenkaan ole ihan täyttä työmotivaatiota, ja muutenkin monella tuon alan työpaikalla on harjoittelijoille todella vähän mitään tekemistä, joten päivät kuluivat pitkälti tyhjänpanttina seisoskellessa ja ikävystyessä samalla odottaen, että pääsisi jo lähtemään. Myöskin ruokakorvaukset olivat ihan naurettavan pieniä.

Muutenkin nuo (varsinkin nuorille suunnatut) ammattikoululinjat ovat yleensä venytetty väkisin ihan naurettavan ylipitkiksi. Joudut käymään 3 vuotta koulua ja suorittamaan 120 ov, jotta pääset tyyliin kaupan kassalle töihin tai siivoojaksi, vaikka ihan saman määrän ammattiosaamista saisit, kun suorittaisit muutaman viikon tai maksimissaan muutaman kuukauden mittaisen kurssin, jolla opetetaan kaikki tarvittavat asiat paljon lyhyemmässä ajassa, ja jolloin kaikki turha opetussisältö olisi jätetty opetuksen ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä vakavasti: Miksi yksikään työnantaja ottaisi harjoittelijaa, jos siitä ei saisi olla hyötyä? Pointtihan on, että harjoittelija on kuin "suklaarasia". Ei tiedä, mitä sieltä löytyy...  Ts. voi tulla hyvä harjoittelija, josta on aidosti hyötyä. Toisaalta osa harjoittelijoista on sellaisia, että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. En minä lähtisi työnantajana lainkaan ottamaan riskiä ja ottamaan harjoittelijaksi pyörimään jalkoihin jotain teiniä, josta vielä pitäisi maksaa ja mitään ei tiedä, mitä osaa ja tekee.

Olen näistä harjoittelukuvioista jutellut monien pomojen kanssa ja kaikki sanoo, että pääsääntöisesti aikuiskoulutuksista tulevat on todella hyviä ja niistä voisi maksaakin. Nuorisopuolelta taas tulee, erityisesti ensimmäisissä harjoitteluissa, sellaisia raakileita, että koulun pitäisi maksaa, että semmoisen ottaa työpaikalle häiritsemään. Onhan se selväkin, että 16-vuotiaana on kaikki työelämätaidot vielä niin hakusessa, että huonoja harjoittelijoita ne pääsääntöisesti on. Kolmantena amisvuonna on jo jotain osaamista ja asennettakin aika monella.

Ja sitten siihen harjoittelijoiden ottamiseen. Meille tulee todennäköisesti ensi talvena perheyritykseen kahdesta eri amiksesta taas harjoittelija. Toiselle tullaan maksamaan palkkaa, koska on meillä nyt jo kesätöissä, on hyvä ja osaa hommat. Toinen on ihan tuntematon, ekan vuoden opiskelija. Aika vieras ajatus, että maksettaisiin palkkaa sitä kuuden viikon pätkästä. Hyötyä on sen verran, että pikkuisen jeesii miestä työssä, jossa mies kyllä pärjää yksinkin. Lähinnä mies pääsee hiukan helpommalla. Toisaalta hankaluutena on se, että näillä on työajat niin rajatut, että se hankaloittaa työjärjestelyitä ja viime talvenakin jouduin minä välillä hakemaan harjoittelijan pois työmaalta, jotta ei työtunnit pauku yli. Tästä syystä ei palkkaakaan voi maksaa, kun kaikkea ylimääräistä vaivaa ja hyöty on aika pieni.

Ai miksikö ottaisi?  Hoitoalalla ei paljon kysellä, tahdotko opiskelijoita ohjattavaksi, se kuuluu toimenkuvaan. Opiskelijat ovat hoitoalan arkipäivää, kaikilla sen kentillä. Osa opiskelijoista tulee pienimmän ponnistuksen periaatteella harjoitteluun, osasta huomaa jo kynnyksellä ettei voisi vähempää kiinnostaa, osa tulee avoimin mielin, osa haluaa tutustua ja paneutua perusteellisemmin. 

Paikallisen Setlementin keittiössä, jossa olin palkallisena - käytettiin harjoittelijoita - nimenomaan työelämävalmennuksessa olevia säälittä hyväksi. Erästäkin tyttöä pidettiin muutaman kuukauden jaksoissa ja aina vaan pomo hoputti, että tee enemmän, tee paremmin, tee nopeammin, niin harkitsemme palkkaamista, vaikka harkka oli koulunsa käynyt ravintolakokki, eikä mikään koululainen. No, harjoittelu kun loppui, niin tytölle sanottiin, että pidä viikko vapaata ja tule uudestaan harjoitteluun, niin katsotaan sitä työpaikkaa, jos työtahti vähän kovenee ja sama jatkui loputtomiin harjoittelijaa toki joskus vaihtaen. Onhan paikka suunnattoman arvostetussa maineessa ja harjoittelijoista ei ollut pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttö oli melkein koko viime kesän puutarhamyymälässä työssäoppimisjaksolla, ja tyttö oli aivan puhki harjoittelun loputtua. Hän teki 8-tuntisia työpäiviä kuumissa ja kosteissa kasvihuoneissa, purki rullakkoja, kuljetti kasveja asiakkaille ym. ja ilman palkkaa tietenkin. Tänä kesänä hän on selvästi moitivoituneempi, kun työstä saa palkkaa ja työ on jopa kevyempää.

Mä tein vastaavia raskaita fyysisiä duuneja puutarhalla monta kesää, mutta kukaan ei tunnu arvostavan edes siitä saamaani työkokemusta, eikä tajua että mä oon helvetin vahva, vaikka olen pieni nainen. Sama urheilun kanssa, sitä ei koskaan noteerata työnhaussa.