Ammattikoulun palkattomien harjoitteluiden pitäisi olla työn osalta kevyempiä tai paikallisia

Työn oppii tekemällä. Eli kyllä se on ihan sen harjoittelijan etu, että hän tekee samaa työtä, tai samankaltaista kuin muutkin.

Siinä olen samaa mieltä, että edes jonkinlainen korvaus oli kohtuullinen, ainakin hyvintehdystä työstä. Toisaalta riski olisi sitten, että harjoittelupaikkoja ei opiskelijoille löytyisikään, jos olisi pakko maksaa palkkaa. Kaikki opiskelijat kun eivät valitettavasti ole hyödyksi, vaikka osa onkin.

Vierailija kirjoitti:

Tää on todella kaksipiippuinen juttu. Totta on, että monesti opiskelijaa käytetään ihan työvoimana vaikka ei saisi. Toisaalta hyvä harjoittelija voi saada sijaisuuksia ja myöhemmin töitä. Tosin jos firma on p*ska, niin sitten tietenkään ei.

Sitten taas jos harjoittelu olisikin palkallinen, niin kuinka monella jäisi valmistuminen kiinni siitä ettei löydä harkkapaikkaa. Jo nyt on harjoittelupaikat joillakin aloilla hyvinkin tiukassa.

Se mitä toivoisin, olisi että harjoittelupaikka tarjoisi edes lounaan. Itse olen tehnyt useita harjoitteluita päiväkodeissa, kouluissa yms ja missään ei tarjottu että olisin saanut syödä maksutta. Kuitenkin samoja hommia tein ja ruokaa meni tosi paljon roskiin. Yhdestä yksityisestä firmasta sain lounareita ja olin niistä todella kiitollinen. Kummasti kasvatti työmotivaatiota ja firman imago koheni silmissäni.

Meillä tulee ainakin koulunkautta ruokarahat, stadinaikuisopistossa.

Hyvin alakohtaista se että hyötyykö vai menettääkö firma harjoittelijoista. Alallamme harjoittelijat sitovat yhden työntekijän ja näin ollen ovat vain taloudellinen taakka.

Joissakin maissa harjoittelun maksaa itse harjoittelijalle, mutta se nähdäänkin mahdollisuutena näyttää osaamisensa.

Ammattikoulutuksen reformi on käynnissä. Se tulee tarkoittamaan nykyistä selvästi enemmän harjoittelua työpaikoilla, palkatta.

Mitä olen reformiin tutustunut, niin se on aika kummallinen mielestäni. Koulutuksen järjestäjille osa rahoituksesta riippuu siitä, saavatko valmistuneet työpaikan, tai jatko-opiskelupaikan.  Miten koulun rahoitus voi olla riippuvainen työllistymisestä, sehän on täysin kiinni opsikelijasta ja myös siitä, onko alalla ylipäätään tarvetta lisähenkilöille.

Tutkinnoista tulee laaja-alaisempia. Ideana  ok, mutta entäpä käytännössä. Tuottaako uusi ammattikoulu työntekijöitä, jotka eivät hallitse kunnolla yhtään mitään?

Teetin putkihommia kotona vuosia sitten ja muistan hyvin tämän vanhemman putkimiehen sanat; koulusta valmistuu raakileita, vasta seitsemän vuoden työskentelyn jälkeen he voivat kutsua itseään ammattilaiseksi.

Sama tilanne on varmasti kaikissa ammateissa, vasta kokemus, eli erilaisten tilanteiden ja ongelmien selvittäminen ja läpikäyminen antaa sen todellisen ammattitaidon.

Jos olet riittävän hyvä, menet ansiotöihin ja saat palkkaa ja teet ne näytöt työpaikallasi. Sellainen järjestely on aivan mahdollinen. Useimmat eivät kuitenkaan työllisty noin helposti. Ammattikoulun tavoite on auttaa ja opettaa sinut työelämään eikä mihinkään kevennettyyn versioon työelämästä.

Pakollinen harjoittelu pitäisi poistaa kaikista tutkinnoista kokonaan. Työehtosopimuksiin porrastus oman alan työkokomuksen mukaan siten, että esim. alle vuoden kokemuksen omaavilla olisi merkittävästi alempi palkka. Tämä kannustaisi palkkaamaan myös niitä, joilla ei vielä ole kokemusta eikä siten täysiä valmiuksia työtehtäviin. On päivänselvä asia, että ilmaisharjoittelijoita käytetään nykyisin erittäin laajasti korvaamaan palkallisia työntekijöitä. Olen nähnyt tätä omalla työpaikallani ja lähipiirissäni vaikka kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin alakohtaista se että hyötyykö vai menettääkö firma harjoittelijoista. Alallamme harjoittelijat sitovat yhden työntekijän ja näin ollen ovat vain taloudellinen taakka.

Joissakin maissa harjoittelun maksaa itse harjoittelijalle, mutta se nähdäänkin mahdollisuutena näyttää osaamisensa.

Älkää nyt naurattako. Yksikään firma ei harjoita hyväntekeväisyyttä ja ota riesakseen sellaisia henkilöitä, joista ei ole mitään hyötyä.

Minusta siitä pitäisi saada korvaus. Työn oppii parhaiten tekemällä, mutta ilmaisen työvoiman käyttö on kyllä väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä vakavasti: Miksi yksikään työnantaja ottaisi harjoittelijaa, jos siitä ei saisi olla hyötyä? Pointtihan on, että harjoittelija on kuin "suklaarasia". Ei tiedä, mitä sieltä löytyy...  Ts. voi tulla hyvä harjoittelija, josta on aidosti hyötyä. Toisaalta osa harjoittelijoista on sellaisia, että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. En minä lähtisi työnantajana lainkaan ottamaan riskiä ja ottamaan harjoittelijaksi pyörimään jalkoihin jotain teiniä, josta vielä pitäisi maksaa ja mitään ei tiedä, mitä osaa ja tekee.

Olen näistä harjoittelukuvioista jutellut monien pomojen kanssa ja kaikki sanoo, että pääsääntöisesti aikuiskoulutuksista tulevat on todella hyviä ja niistä voisi maksaakin. Nuorisopuolelta taas tulee, erityisesti ensimmäisissä harjoitteluissa, sellaisia raakileita, että koulun pitäisi maksaa, että semmoisen ottaa työpaikalle häiritsemään. Onhan se selväkin, että 16-vuotiaana on kaikki työelämätaidot vielä niin hakusessa, että huonoja harjoittelijoita ne pääsääntöisesti on. Kolmantena amisvuonna on jo jotain osaamista ja asennettakin aika monella.

Ja sitten siihen harjoittelijoiden ottamiseen. Meille tulee todennäköisesti ensi talvena perheyritykseen kahdesta eri amiksesta taas harjoittelija. Toiselle tullaan maksamaan palkkaa, koska on meillä nyt jo kesätöissä, on hyvä ja osaa hommat. Toinen on ihan tuntematon, ekan vuoden opiskelija. Aika vieras ajatus, että maksettaisiin palkkaa sitä kuuden viikon pätkästä. Hyötyä on sen verran, että pikkuisen jeesii miestä työssä, jossa mies kyllä pärjää yksinkin. Lähinnä mies pääsee hiukan helpommalla. Toisaalta hankaluutena on se, että näillä on työajat niin rajatut, että se hankaloittaa työjärjestelyitä ja viime talvenakin jouduin minä välillä hakemaan harjoittelijan pois työmaalta, jotta ei työtunnit pauku yli. Tästä syystä ei palkkaakaan voi maksaa, kun kaikkea ylimääräistä vaivaa ja hyöty on aika pieni.

Ai miksikö ottaisi?  Hoitoalalla ei paljon kysellä, tahdotko opiskelijoita ohjattavaksi, se kuuluu toimenkuvaan. Opiskelijat ovat hoitoalan arkipäivää, kaikilla sen kentillä. Osa opiskelijoista tulee pienimmän ponnistuksen periaatteella harjoitteluun, osasta huomaa jo kynnyksellä ettei voisi vähempää kiinnostaa, osa tulee avoimin mielin, osa haluaa tutustua ja paneutua perusteellisemmin. 

Kaikille ei riitä motivaatioksi se, että ehkä kenties joskus saa vielä oikein palkkaakin työstään.

Opiskelin aikuispuolella lähihoitajaksi jokunen aika sitten. Niin päiväkodeissa kuin hoivakodeissakin kuulin harjoitteluni aikana, että ei tarvitse nyt palkata sijaista, kun meillä on harjoittelija. Eli kun asiaa ajattelee, vein yhden palkallisen työn. En saanut itse muuta kuin sen 9 euron kulukorvauksen, en saanut palkkaa vaikka minut selvästi laskettiin vahvuuteen (on muuten vastoin lakia!). Pidemmällä tähtäimellä harjoittelijan työnosuus näkyy työvuorosuunnittelussa, sillä pomo katsoo, että hei, tuossa kohtaa on pärjätty noin pienellä miehityksellä, ei tarvitakaan enempää henkilökuntaa. Hyvin harvassa paikassa harjoittelijoita on merkattu mihinkään virallisiin listoihin. 

Kolmea opiskelijaa olen tänä vuonna ohjannut ja sh siis olen. Yksi oli todella innokas ja hyvä (häntä suosittelin kesätöihin ja on nyt sijaisena). Yksi oli hyvin arka, varmasti ihan pätevä mutta tarvitsi todella paljon kannustusta koko ajan, vei todella paljon voimia, ihmettelen kyllä miten niin pelokas ihminen aikoo pärjätä hoitoalalla, uskalsi jutella minulle mutta potilaat tuottivat ongelmia. Yksi vaikutti sille ettei ole motivaatiota ollenkaan, kuhan vaan halusi harjoittelun läpi, viisi viikkoa eikä kertaakaan kysynyt mitään. Kukaan heistä ei harjoittelusta olisi ansainnut palkkaa, olivat apuna asioissa jotka muuten olisin hoitanut yksin ja heitä ei laskettu vahvuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttö oli melkein koko viime kesän puutarhamyymälässä työssäoppimisjaksolla, ja tyttö oli aivan puhki harjoittelun loputtua. Hän teki 8-tuntisia työpäiviä kuumissa ja kosteissa kasvihuoneissa, purki rullakkoja, kuljetti kasveja asiakkaille ym. ja ilman palkkaa tietenkin. Tänä kesänä hän on selvästi moitivoituneempi, kun työstä saa palkkaa ja työ on jopa kevyempää.

Ja järkyttävimpiä tarinoita ovat ne joissa opiskelijoita on laitettu kasvinsuojelutöihin ilman pätevää suojausta. Eli käytännössä ilman kaasunaamareita ja suojapukuja ruiskuttamaan äärimmäisen haitallisia kasvinsuojeluaineita.

Itse sain amiksen työharjottelusta vakituisen työpaikan, sekä toisen sivutyön siihen ohelle. Ei harmita näin jälkikäteen 4-5vk harjottelujaksot. Tein silloin 6-7h päivässä, nykyään teen melkeimpä ympäripyöreitä päiviä kun kerran töitä on mitä tehdä.

Työharjottelut oli mulle vaan osa opiskelua missä sai luoda hyviä kontakteja tulevaisuutta varten. Tietysti paikka missä suorittaa harjoittelut vaikuttaa suuresti.

Itse ainakin sain tehdä samoja asioita kuin muut. Yleensä eka viikko meni siinä, että opettelin kuinka paikka toimii, reseptiikka, ruokalista yms. kunnes sitten pääsin ihan kunnolla mukaan hommaan. Baarijaksolla mm. pari päivää hoidin varastoa ja samalla sain hyvän pohjan millaisia juomia kyseissä paikassa myydään.

Tämä on siis vain mun kokemus ja oon siis ravintola-alalla.

Aikanaan olin paperitekniikan koulutusalalla. Harjoittelujakso vedettiin vuorotyönä ilman vapaapäiviä, jotka muut työntekijät saivat, oltiin vaan eri vuorossa kuokkimassa kun "oma" vuoro lomaili ja nukkui pois univelkojaan. Mitään turvavarusteita ei saanut kuulosuojaimia lukuunottamatta. Esim. turvakengät ois ollu aika tarpeelliset, kun melkeen varvas murtu kun painava hylsy lensi suoraan jalalle. Farkutkin kulu ihan nukkaiseksi kun ei ollut firman haalareita. 

Palkatta sit rehkin yhden miehen paikkaa (oli sannut potkut/lähtenyt/ei jostain syystä ollut työntekijää). Parin viikon päästä siihen tuli toinen trukkikuski-osastolta siirron saanut, jota minä jouduin opettamaan hommiin.

V*** kyllä rankasti vieläkin, muut sai samasta hommasta markka aikaan vielä isoa palkkaa, mulla vaan kului rahaa kulkemiseen.

Terveisiä vaan pituusleikkurille!