Nainen, mikä on syysi siihen että roikut huonossa parisuhteessa vuosia

Lapset oli niin pieniä etten uskaltanut antaa niitä isän hoitoon viikonlopuksi. Isä on tuurijuoppo, saattoi kadota kotoa tai juoda itsensä jalattomaksi. Kävi kuitenkin töissä ja oli hyvässä asemassa niin että olisi joka tapauksessa saanut lasten tapaamisoikeuden. Erosin kun nuorin lapsi täytti 10 vuotta.

Mies on varakas ja erittäin hyvin toimeentuleva. Jos eroaisin, elintasoni tippuisi roimasti.

Tarviiko näitä joka ketjussa jankata, eikö ole jo tullut selväksi: lapset ja/tai raha-asiat.

Koska en pärjää ilman miestäni. Oon henkisesti liian kiinni hänessä. Ainut läheinen ihminen elämässäni.

Mies ei suostunut muuttamaan luotani ja olin jo kerran yrittänyt erota ja mies muuttui silloin ihan hulluksi.. totesin sitten että pienempi paha on olla kulissisuhteessa ja vuoden verran asuttiin saman katon alla mutta välteltiin toisiamme parhaamme mukaan. Välillä oli ihan kivaakin. Sitten vaan tuli mitta täyteen, annoin kuukauden aikaa etsiä kämppä ja alkaa hoitaa muuttoa. Puolen vuoden piina ja vainoaminen siitä seurasi mutta oli sen arvoista. Mies rauhoittui vasta kun yksi uusista muijista pamahti paksuksi. Onnea heille!

Rakastan miestäni kaikesta huolimatta. Kai sitä toivoo, että saatais takasin se alkuaikojen ihana tunne ja varmuus siitä, että toinen on se oikea. Nyt kuitenkin ollaan eroamassa, kun mieskään ei enää jaksa. En tiedä miten tästä selviän.

Pitkä yhteinen menneisyys, toivo paremmasta, yksinjääminen jännitti. Raha-asiat mietitytti.Pelko miten lapset ja mies pärjää.

Erosin sitten lopulta.

Nyt ikävä jotain kokonaisuutta nimeltä perhe, jota ei kuitenkaan ollut, mutta osittain oli. Aika yksinäistä tämä elo nyt kun lapsetkin isoja. Molemmissa puolensa.

Lapset.

Kaiketi sitä myös toivoo, että parisuhde muuttuisi paremmaksi (ei tule tapahtumaan koska mies ei näe mitään ongelmaa missään).