Aikuisen elämä on sairaan tylsää.

Aikuisen elämä ei ole vain sitä että voi matkustaa ja harrastaa. Näiden kivojen asioiden varjopuoli aikuisena on se stnan työnteko. Pakko on tehdä töitä jos haluaa jotain hyvää. On velvollisuuksia. Jos työ ei tuota mielihyvää eikä palkka ole riittävä, on elämä melko pirun tylsää oravanpyörää. Epäinhimillisen aikainen herätys, kiireellä töihin, töissä puurrat yksitoikkoisia töitä 8h, jotka ei lopu vaikka olisit kuinka nopea, asenne kuitenkin se että annat itsestäs 150% että tulevaisuudessa sinut muistetaan hyvänä työntekijänä jos vaikka parempaan paikkaa pääsisit. Kotiin iltapäivällä. Ruokaa suuhun. Kooma sohvalla. Nukkumaan ja aamulla uusiks. Äkkilähdöt on utopiaa määräaikaisissa työsuhteissa, asunto pitää maksaa ja tietty sähköt ja vedet ja puhelimet.. ja tietty verot.

Itseäni sapettaa ennenkaikkea se että vaikka minulla ei ole ollut selkeitä kuvia siitä mitä tahdon isona tehdä, olen luottavaisena rämpinyt itselleni ylemmän korkeakoulututkinnon. Tutkinto ei kuitenkaan ole taannut minulle sitä elintasoa jokatoisi minulle vapauden tehdä elämästäni sellaista kuin haluaisin. Huono työllisyystilanne ei anna hirveästi varaa valita.

Aikuisuuteen herääminen ei siis todellakaan ole ollut mitään paratiisiin astumista.