Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.

Selityksiä voi olla monia. Joka tapauksessa yhdistävä piirre A:ssa ja kolmannessa tyypissä on se, että ihmissuhteilta ympärillä odotetaan asioita, mitä ei kuitenkaan niissä tunnuta saavan. Vaikea sanoa, ovatko odotukset kohtuullisia. Se etteivät ne toteudu tietyssä ihmissuhteessa ei toisaalta tarkoita, etteikö niitä olisi oikeutettu toivomaan. Ja toisaalta, kellä tahansa saattaa jossain vaiheessa olla kohtuuttomia toiveita toisilta ihmisiltä.

Esim. B:llä myös rankka lapsuus, mutta A:han verrattuna taloudellisesti turvatut olot, hyvä pääsy hoitoon, nykyään vakaa elämäntilanne ja saavuttanut haluamiaan asioita elämässä -> A on sitä mieltä, että heidän elämänkohtaloitaan ei voi verrata, koska toisella seuraukset ovat olleet paljon pahemmat kuin toisella. Tässä B:n voisi odottaa tulevan vastaan, mutta samalla pitävän omat rajansa, jos toisen mielenterveyden kannattelu uhkaa omaa mielenterveyttä.

Mutta jos kumpikin on yhtä huonoissa taloudellisissa, terveydellisissä ja sosiaalisissa elämäntilanteissa ei voi ajatella, että vain toisen tulisi saada empatiaa ihmissuhteessa. Vastavuoroisuuden periaatteella sen tulisi mennä kumpaankin suuntaan. Valitettavasti usein on niin, että voimien ollessa vähissä esimerkiksi masentuneena on vaikea keskittyä täysin toisiin ihmisiin.

Ongelma voi olla myös ns. pienten erojen ongelma. On vaikea asettaa janalle missä kohtaa toisella on asiat paremmin tai huonommin kuin toisella, mutta hyvinkin pienet erot voi vaikka masentunut ihminen kokea merkittäviksi ja niiden havainnoiminen voi lisätä alakuloa ja pitkään jatkuessaan katkeruutta. Aggressiivisella luonteella tämä voi aiheuttaa ulospäinsuuntautuvaa kiukkua.

Samaan aikaan kun osallisten välillä on olemassa näitä pieniä eroja, kaukaa katsottuna voi näyttää siltä, että kumpikin on pahassa pinteessä ja tarvitsisi apua. 

Vierailija kirjoitti:

Selityksiä voi olla monia. Joka tapauksessa yhdistävä piirre A:ssa ja kolmannessa tyypissä on se, että ihmissuhteilta ympärillä odotetaan asioita, mitä ei kuitenkaan niissä tunnuta saavan. Vaikea sanoa, ovatko odotukset kohtuullisia. Se etteivät ne toteudu tietyssä ihmissuhteessa ei toisaalta tarkoita, etteikö niitä olisi oikeutettu toivomaan. Ja toisaalta, kellä tahansa saattaa jossain vaiheessa olla kohtuuttomia toiveita toisilta ihmisiltä.

Esim. B:llä myös rankka lapsuus, mutta A:han verrattuna taloudellisesti turvatut olot, hyvä pääsy hoitoon, nykyään vakaa elämäntilanne ja saavuttanut haluamiaan asioita elämässä -> A on sitä mieltä, että heidän elämänkohtaloitaan ei voi verrata, koska toisella seuraukset ovat olleet paljon pahemmat kuin toisella. Tässä B:n voisi odottaa tulevan vastaan, mutta samalla pitävän omat rajansa, jos toisen mielenterveyden kannattelu uhkaa omaa mielenterveyttä.

Mutta jos kumpikin on yhtä huo

A ja B eivät ole keskenään tekemisissä nykyään, joten B:n ei tarvitse kannatella A:n mielenterveyttä tai tulla vastaan. Kummallakaan ei mene oikein hyvin, mutta B:llä on paremmat ihmissuhteet, mikä varmaan aiheuttaa kateutta. Minusta tuntuu, että A:lla on yleisesti liian ruusuinen kuva muiden ihmisten elämästä, että hän luulee, että lähes kaikilla normaaleilla ihmisillä on asiat sillä tavalla kuin hän toivoisi itsellään olevan. Kerran, kun kerroin jostain pienehköstä ongelmastani, hän ei sentään suuttunut, mutta oli hyvin hämmästynyt, että miten minullakin voi olla sellainen ongelma, kun hän luuli, että hän on ainut. 

Onko kellään kokemusta? Jos entinen koulukiusaaja opiskelee opettajaksi, millainen opettaja hänestä tulee? Tietysti ihmiset on erilaisia ja kiusaaja on toivottavasti kasvanut ihmisenä, mutta kiinnostaa, osaako tällainen opettaja puuttua koulukiusaamistilanteisiin oikein tai jatkaako jopa itse oppilaiden tai työkavereiden kiusaamista.

Kaksi minua koulussa kiusannutta henkilöä on nykyään opettajina. Onneksi ei omien lasteni koulussa. 

Tämän ketjun idea on kysyä typeriä ja noloja kysymyksiä, ei yrittää saada vertaistukea psykologisiin haasteisiin ja kaivelemaan jääneisiin lapsuudenasioihin. 

Kysyin viestissä 2.10. Klo 21.37 skuuttiasioita. Ihan konkreettisia juttuja. Onko kellään kokemusta ja voisi vastata?

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemusta? Jos entinen koulukiusaaja opiskelee opettajaksi, millainen opettaja hänestä tulee? Tietysti ihmiset on erilaisia ja kiusaaja on toivottavasti kasvanut ihmisenä, mutta kiinnostaa, osaako tällainen opettaja puuttua koulukiusaamistilanteisiin oikein tai jatkaako jopa itse oppilaiden tai työkavereiden kiusaamista.

Kaksi minua koulussa kiusannutta henkilöä on nykyään opettajina. Onneksi ei omien lasteni koulussa. 

Kouluissa kiusaavat niin oppilaat kuin opettajat. Sekä oppilaita että opettajia myös kiusataan.

Itä-Suomen yliopistossa on tehty tutkimustakin siitä, miten opettajien harjoittama nöyryyttäminen vaikuttaa oppilaiden käytökseen.

Alat, joissa on paljon vallankäyttöä, mutta vähän sen käytön valvontaa, houkuttavat tietyntyyppisiä ihmisiä. 

Ongelma on monisyinen. Opettajien koulutus ei anna riittävästi valmiuksia kohdata erilaisia tilanteita. Opettajat ovat samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin ongelminemme. Heillä voi olla talous- tai parisuhdevaikeuksia, mielenterveys- tai päihdeongelmia. Opettajista osa uupuu. Opettajien työterveyspalveluja tulisi kehittää.

On mahdoton sanoa yksilötasolla, miten nuoruuden kokemukset vaikuttavat myöhemmin jossakin ammatissa toimimiseen.

Yleisiä pohdintoja siitä, miksi joillekin aloille hakeutuu tietyntyyppisiä ihmisiä ja mikä heidän motiivinsa on, voi lukea usein.