Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.
Minä voin aloittaa. Voiko hierojalle mennä ilman lihasjumeja ihan vaan nautiskelemaan? Mitä hierojat ajattelvat pehmeälihaksisista hierottavistaan? "V...u mitä tääkin tuli mun aikaani tuhlaamaan"? Ja juu, tätä oon miettinyt jo vuosia.
Kommentit (18386)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saa itsensä hankkimaan tietoa itselle ahdistavista mutta tärkeistä/hyödyllisistä aiheista (esim. opiskelusta tai työelämästä)? Ei ole siis muuten vaikeaa, mutta miten voittaa ahdistus, jotta pääsisi tiedonhakuprosessissa eteenpäin? Ahdistus tuntuu jatkuvasti jo tiedonhakua suunnitellessa, mutta jos sen ahdistuksen voittaa, niin se jatkuu silti lukemisen aikana ja se pitää voittaa uudestaan ja uudestaan aina uutta sivua/linkkiä avatessa. Siksi harvoin pääsee pelkkää suunnittelua pidemmälle.
Eiköhän tuohon tarvitsisi terapeutin apua.
Mistä se ahdistus tulee? Miksi opiskelu- ja työelämä ahdistaa? Siis ihan tiedon tasolla?
En tiedä. Ahdistus liittyy siis varmaan jonkinlaiseen epäselvyyteen ja epävarmuuteen. En tiedä voisinko edes käydä terapeutilla, koska se ahdistus pitäisi voittaa ennen käyntejä. Tänäänkin minulla on aika psykiatriselle sairaanhoitajalle ja ahdistaa. Jos se on tällaista joka kerta, niin en tiedä tuleeko näistä käynneistä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saa itsensä hankkimaan tietoa itselle ahdistavista mutta tärkeistä/hyödyllisistä aiheista (esim. opiskelusta tai työelämästä)? Ei ole siis muuten vaikeaa, mutta miten voittaa ahdistus, jotta pääsisi tiedonhakuprosessissa eteenpäin? Ahdistus tuntuu jatkuvasti jo tiedonhakua suunnitellessa, mutta jos sen ahdistuksen voittaa, niin se jatkuu silti lukemisen aikana ja se pitää voittaa uudestaan ja uudestaan aina uutta sivua/linkkiä avatessa. Siksi harvoin pääsee pelkkää suunnittelua pidemmälle.
Eiköhän tuohon tarvitsisi terapeutin apua.
Mistä se ahdistus tulee? Miksi opiskelu- ja työelämä ahdistaa? Siis ihan tiedon tasolla?
En tiedä. Ahdistus liittyy siis varmaan jonkinlaiseen epäselvyyteen ja epävarmuuteen. En tiedä voisinko edes käydä terapeutilla, koska se ahdistus pitäisi voittaa ennen käyntejä. Tänäänkin minulla on aika psykiatriselle sairaanhoitajalle ja ahdistaa. Jos se on tällaista joka kerta, niin en tiedä tuleeko näistä käynneistä mitään.
Tähän vastaukseen tärkein asia on että a) sinun _ei_ tarvitse voittaa ahdistusta ennen kuin menet sellaisen ihmisen luo jonka ainoa työ on auttaa ahdistuneita ihmisiä!
Sinua tekee mieli lohduttaa. Pahat, ikävät tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja, ja ne kertovat että kyseessä on sinulle tärkeä asia. Voit kuvailemassasi tilanteessa kertoa suoraan hoitajalle/terapeutille/psykologille/lääkärille kuinka paha olo sinulla on. Ei ole tarvetta pidätellä, voit itkeä sielusi kyllyydestä jos itku lähtee tulemaan. Ammattilaiset ovat nähneet kaikkea ihan laidasta laitaan.
Voisinpa auttaa sinua henkilökohtaisesti, takanani on nimittäin tilanteita jotka muistan samanlaisina kuin sinä kuvaat tämän hetkisen tilanteesi. Ja toisaalta: olen saanut valtavasti apua ammattilaisilta ja lisäapua vertaistukiryhmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saa itsensä hankkimaan tietoa itselle ahdistavista mutta tärkeistä/hyödyllisistä aiheista (esim. opiskelusta tai työelämästä)? Ei ole siis muuten vaikeaa, mutta miten voittaa ahdistus, jotta pääsisi tiedonhakuprosessissa eteenpäin? Ahdistus tuntuu jatkuvasti jo tiedonhakua suunnitellessa, mutta jos sen ahdistuksen voittaa, niin se jatkuu silti lukemisen aikana ja se pitää voittaa uudestaan ja uudestaan aina uutta sivua/linkkiä avatessa. Siksi harvoin pääsee pelkkää suunnittelua pidemmälle.
Eiköhän tuohon tarvitsisi terapeutin apua.
Mistä se ahdistus tulee? Miksi opiskelu- ja työelämä ahdistaa? Siis ihan tiedon tasolla?
En tiedä. Ahdistus liittyy siis varmaan jonkinlaiseen epäselvyyteen ja epävarmuuteen. En tiedä voisinko edes käydä terapeutilla, koska se ahdistus pitäisi voittaa ennen käyntejä. Tänäänkin minulla on aika psykiatriselle sairaanhoitajalle ja ahdistaa. Jos se on tällaista joka kerta, niin en tiedä tuleeko näistä käynneistä mitään.
Tähän vastaukseen tärkein asia on että a) sinun _ei_ tarvitse voittaa ahdistusta ennen kuin menet sellaisen ihmisen luo jonka ainoa työ on auttaa ahdistuneita ihmisiä!
Sinua tekee mieli lohduttaa. Pahat, ikävät tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja, ja ne kertovat että kyseessä on sinulle tärkeä asia. Voit kuvailemassasi tilanteessa kertoa suoraan hoitajalle/terapeutille/psykologille/lääkärille kuinka paha olo sinulla on. Ei ole tarvetta pidätellä, voit itkeä sielusi kyllyydestä jos itku lähtee tulemaan. Ammattilaiset ovat nähneet kaikkea ihan laidasta laitaan.
Voisinpa auttaa sinua henkilökohtaisesti, takanani on nimittäin tilanteita jotka muistan samanlaisina kuin sinä kuvaat tämän hetkisen tilanteesi. Ja toisaalta: olen saanut valtavasti apua ammattilaisilta ja lisäapua vertaistukiryhmistä.
Olen itse monet kerrat saanut kuulla ivailua siitä, että jos en puhu, minua ei voida auttaa. Puhumisen vaikeus on osa ahdistusoireilua, joka on pahentunut osin siksi, kun en kykene puhumaan. Saan koko ajan epäonnistumisen kokemuksia asiasta. Luonnollisesti ahdistukseeni ei anneta toimivaa lääkeapua, kun ammattilainen näin on päättänyt. Eli kyllä tarvitsee voittaa, jos apua mielii saada.
-eri vastaaja, sama tilanne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saa itsensä hankkimaan tietoa itselle ahdistavista mutta tärkeistä/hyödyllisistä aiheista (esim. opiskelusta tai työelämästä)? Ei ole siis muuten vaikeaa, mutta miten voittaa ahdistus, jotta pääsisi tiedonhakuprosessissa eteenpäin? Ahdistus tuntuu jatkuvasti jo tiedonhakua suunnitellessa, mutta jos sen ahdistuksen voittaa, niin se jatkuu silti lukemisen aikana ja se pitää voittaa uudestaan ja uudestaan aina uutta sivua/linkkiä avatessa. Siksi harvoin pääsee pelkkää suunnittelua pidemmälle.
Eiköhän tuohon tarvitsisi terapeutin apua.
Mistä se ahdistus tulee? Miksi opiskelu- ja työelämä ahdistaa? Siis ihan tiedon tasolla?
En tiedä. Ahdistus liittyy siis varmaan jonkinlaiseen epäselvyyteen ja epävarmuuteen. En tiedä voisinko edes käydä terapeutilla, koska se ahdistus pitäisi voittaa ennen käyntejä. Tänäänkin minulla on aika psykiatriselle sairaanhoitajalle ja ahdistaa. Jos se on tällaista joka kerta, niin en tiedä tuleeko näistä käynneistä mitään.
Tähän vastaukseen tärkein asia on että a) sinun _ei_ tarvitse voittaa ahdistusta ennen kuin menet sellaisen ihmisen luo jonka ainoa työ on auttaa ahdistuneita ihmisiä!
Sinua tekee mieli lohduttaa. Pahat, ikävät tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja, ja ne kertovat että kyseessä on sinulle tärkeä asia. Voit kuvailemassasi tilanteessa kertoa suoraan hoitajalle/terapeutille/psykologille/lääkärille kuinka paha olo sinulla on. Ei ole tarvetta pidätellä, voit itkeä sielusi kyllyydestä jos itku lähtee tulemaan. Ammattilaiset ovat nähneet kaikkea ihan laidasta laitaan.
Voisinpa auttaa sinua henkilökohtaisesti, takanani on nimittäin tilanteita jotka muistan samanlaisina kuin sinä kuvaat tämän hetkisen tilanteesi. Ja toisaalta: olen saanut valtavasti apua ammattilaisilta ja lisäapua vertaistukiryhmistä.
Olen itse monet kerrat saanut kuulla ivailua siitä, että jos en puhu, minua ei voida auttaa. Puhumisen vaikeus on osa ahdistusoireilua, joka on pahentunut osin siksi, kun en kykene puhumaan. Saan koko ajan epäonnistumisen kokemuksia asiasta. Luonnollisesti ahdistukseeni ei anneta toimivaa lääkeapua, kun ammattilainen näin on päättänyt. Eli kyllä tarvitsee voittaa, jos apua mielii saada.
-eri vastaaja, sama tilanne
Olen pahoillani ehkä jossain määrin harkitsemattomasta vastauksestani. Tunnistan sanomastasi selkeästi yhden elementin: haasteen pitää olla juuri kyseiselle ihmiselle sopiva. Suora puhe voi olla ihan liikaa pyydetty monissa tilanteissa.
En ole alan ammattilainen itse, olenpahan vain saanut ammattilaisilta apua ja haluni on rohkaista "kohtalontovereita" hakemaan myös apua. Oma taitoni ei siis riitä, mutta haluan rohkaista apua tarvitsevia eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi opettajan ammattia verrataan jatkuvasti sairaanhoitajan ammattiin? Mitä yhteistä näissä ammateissa on?
Täytyy myöntää etten ole itse törmännyt tällaiseen vertailuun mutta ainakin näissä on se yhteinen asia että molemmat ammatit palvelevat laajalti koko kansaa: jokainen on ollut opettajan oppilaana ja jokainen on ollut sairaanhoitajan kanssa tekemisissä. Molemmat ammatit ovat yhteiskuntaa kannattavia työtehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko normaalia, että aikuinen ihminen ei tiedä kalenterissa olevia tärkeimpiä juhlapäiviä milloin niitä vietetään? En minäkään ulkoa muista esim pääsiäistä, kun se liikkuu eri päivämäärille, vaikka periaatteen tiedän, mutta muistan, että 1. pääsiäispäivä on aina sunnuntai. Miehelle olen monta kertaa joutunut selittämään, että jouluaatto on ennen joulupäivää ja joulupukki tulee jouluaattona. Jos puhuu joulupäivästä, niin mies luulee, että puhutaan joulupukinkäyntipäivästä. Nyt hän luuli, että äitienpäivä on lauantaina. Otti kuitenkin asian puheeksi jo perjantaina, niin ei tullut enempää sekaannuksia. Ja ei johdu siitä, että ei hänen lapsuudenkodissa ei olisi näitä juhlittu
Mitä voi käyttää hyllytasojen suojausmateriaalina (enempää naarmuuntumista/likaantumista vastaan), jos hyllypaperia ei ole käytössä? Etsinnässä halvat tai ennestään kotoa löytyvät keinot.
Osaisiko joku sanoa esim. näistä:
- perus A4-paperiarkkeja yhteen teipattuna. Vaihto kun likaantuu. Varmaan ok kuiville asioille (?), mutta voiko kostuneena tarrautua kiinni hyllyyn?
- muovipussi/jätesäkki. Estäisi tasoa likaantumasta eikä tartu, mutta voiko tasolle olla haittaa siitä, ettei suoja ole ilmava?
- kangas, esim. tyynyliina tai pyyhe. Estäisi naarmuuntumista, joten sopisi kai kuiville asiolle (?), mutta lika/kosteus voisi valua läpi. Hidastaisiko vai nopeuttaisiko kangas tason kuivumista?
Ja voiko tietyt materiaalit houkutella muita enemmän sokeritoukkia tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä tavanomaiset keittiön hyllyt (valkoinen pinta, sisältä puuta tmv.), jotka ennestään osin kuluneet/epätasaistuneet ja saaneet pinttynyttä likaa, mutta ei niin pahat että pitäisi vaihtaa. Haluaisin hidastaa niiden huonontumista.
Kuinkahan usein on mahtanut ihmiskunnan historiassa käydä näin: mies on harrastanut avioliiton ulkopuolella seksiä monien eri naisten kanssa ja useat ovat ehkäisyn ja abortin puutteen vuoksi tulleet raskaaksi ja saaneet lapsia. Lapset eivät ole tietäneet, että kuka on ollut heidän isänsä ja niin kaksi hänen lastaan, poika ja tytär ovat aikanaan rakastuneet toisiinsa, menneet naimisiin ja saaneet keskenään lapsia tietämättä olevansa sisaruspuolet
keskenään. Sitten on ihmetelty, että miksi heille on syntynyt sairaita/vammaisia/kuolleita lapsia ja syynä on ollut heidän lähisukulaisuutensa mutta sitä ei ole sitten voitu geenitestien vuoksi todeta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmasti näin on tapahtunut, koska ihmiset ovat aiemmin eläneet pienemmällä elinpiirillä ja puoliso on valittu oman kylän ihmisten joukosta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan usein on mahtanut ihmiskunnan historiassa käydä näin: mies on harrastanut avioliiton ulkopuolella seksiä monien eri naisten kanssa ja useat ovat ehkäisyn ja abortin puutteen vuoksi tulleet raskaaksi ja saaneet lapsia. Lapset eivät ole tietäneet, että kuka on ollut heidän isänsä ja niin kaksi hänen lastaan, poika ja tytär ovat aikanaan rakastuneet toisiinsa, menneet naimisiin ja saaneet keskenään lapsia tietämättä olevansa sisaruspuolet
keskenään. Sitten on ihmetelty, että miksi heille on syntynyt sairaita/vammaisia/kuolleita lapsia ja syynä on ollut heidän lähisukulaisuutensa mutta sitä ei ole sitten voitu geenitestien vuoksi todeta?
Tuskinpa kovin usein. Puolisisarilla ei ole merkittävästi suurempi riski saada sairaita, vammaisia tai kuolleita jälkeläisiä kuin muillakaan, vaan kyseessä on enemmän myytti. Kohonneet riskit liittyvät enemmän useiden sukupolvien ajan jatkuneeseen sisäsiittoisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä rinnoille tapahtuisi jos vauvan syntymän jälkeen maitoa ei imettäisi tai pumppaisi pois?
Jos kohtu poistetaan niin ommellaanko emättimen pääty vain kiinni vai tehdäänkö sinne jokin keino kohtu tms?
Voin vastata ekaan kysymykseen: Synnytin kuolleen lapsen tammikuun lopussa. Sain lääkkeitä maidon vähentämiseen, mutta jonkin verran maitoa tuli silti. Vähitellen sen tulo kuitenkin loppuu. Keho ei tuota maitoa jos huomaa, ettei sitä tarvita. Rinnat palasivat normaaliin pienempään kokoonsa vähitellen, kun eivät enää olleet täynnä maitoa. Ovat hieman suuremmat kuin ennen raskautta vieläkin, mutta eivät roiku kuten olettaisin että pitkän imettämisen jälkeen olisi tapahtunut.
Paisti joskus maidontuotanto jatkuu kauemmin. oma outo kysymykseni on, että miksi synnytyksestä on jokolme kuukautta, mutta silti välillä on paita märkä, ja jos puristan rintaa, sieltä heruu keltaisenvalkoinen maitotippa vieläkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä rinnoille tapahtuisi jos vauvan syntymän jälkeen maitoa ei imettäisi tai pumppaisi pois?
Jos kohtu poistetaan niin ommellaanko emättimen pääty vain kiinni vai tehdäänkö sinne jokin keino kohtu tms?
Voin vastata ekaan kysymykseen: Synnytin kuolleen lapsen tammikuun lopussa. Sain lääkkeitä maidon vähentämiseen, mutta jonkin verran maitoa tuli silti. Vähitellen sen tulo kuitenkin loppuu. Keho ei tuota maitoa jos huomaa, ettei sitä tarvita. Rinnat palasivat normaaliin pienempään kokoonsa vähitellen, kun eivät enää olleet täynnä maitoa. Ovat hieman suuremmat kuin ennen raskautta vieläkin, mutta eivät roiku kuten olettaisin että pitkän imettämisen jälkeen olisi tapahtunut.
Paisti joskus maidontuotanto jatkuu kauemmin. oma outo kysymykseni on, että miksi synnytyksestä on jokolme kuukautta, mutta silti välillä on paita märkä, ja jos puristan rintaa, sieltä heruu keltaisenvalkoinen maitotippa vieläkin?
En ole koskaan ollut raskaana tai synnyttänyt, mutta jos puristan nänniä, tulee sieltä kyllä maitotippa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko normaalia, että aikuinen ihminen ei tiedä kalenterissa olevia tärkeimpiä juhlapäiviä milloin niitä vietetään? En minäkään ulkoa muista esim pääsiäistä, kun se liikkuu eri päivämäärille, vaikka periaatteen tiedän, mutta muistan, että 1. pääsiäispäivä on aina sunnuntai. Miehelle olen monta kertaa joutunut selittämään, että jouluaatto on ennen joulupäivää ja joulupukki tulee jouluaattona. Jos puhuu joulupäivästä, niin mies luulee, että puhutaan joulupukinkäyntipäivästä. Nyt hän luuli, että äitienpäivä on lauantaina. Otti kuitenkin asian puheeksi jo perjantaina, niin ei tullut enempää sekaannuksia. Ja ei johdu siitä, että ei hänen lapsuudenkodissa ei olisi näitä juhlittu
Jos normaalilla tarkoitetaan yleistä, niin tälläinen kuuluisimpien juhlapäivien täydellinen tai hyvin täydellinen tietämättömyys ei ole yleistä.
Kuinka vaikeaa on elää pitkien kynsien kanssa. Olen siis mies, jolla on lyhyet kynnet.
Onko olemassa sellaisia jokapäiväisiä töitä, joissa kynnet tulee tielle.
On tietenkin harrasteita (esim. lentopallo), jota ei pitkäkyntunen voi pelata. Mutta onko jokapäiväisiä töitä?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vaikeaa on elää pitkien kynsien kanssa. Olen siis mies, jolla on lyhyet kynnet.
Onko olemassa sellaisia jokapäiväisiä töitä, joissa kynnet tulee tielle.
On tietenkin harrasteita (esim. lentopallo), jota ei pitkäkyntunen voi pelata. Mutta onko jokapäiväisiä töitä?
En tiedä kuinka pitkiä kynsiä tarkoitat. Joskus olen nähnyt televisio-ohjelmia, joissa joku an kasvattanut parikymmentä senttiä pitkät kynnet. Silloin luulisi, että tarvitaan palvelija auttamaan ihan kaikessa. Itse tykkään pitää kynnet lyhyinä, mutta joskus pääsevät kasvamaan liian pitkiksi (2-3 mm sormen kärjestä) ja tiskaaminen on vaikeaa. Minulla on ohuet kynnet ja ne pehmenevät vedessä, jolloin ne repeytyvät helposti. Rakennekynsistä yms ei ole kokemusta, niin en tiedä miten ne kestää tehdä kotitöitä.
Olisiko järkeä ostaa hevonen ja sille täysihoitopaikka, jos rikastuisi yllättäen? Kävisi sen luona vain silloin, kun huvittaa, ehkä kerran viikossa ratsastamassa. Käykö siinä niin, ettei hevonen kiintyisi omistajaansa vaan hoitajiinsa? Eikö eläimen omistamisen suola ole juuri siinä, että saa tältä lemmikiltään vastarakkautta?
Minä haluaisin hevosen, muttei ole aikaa, rahaa ja viitseliäisyyttä liiaksi. Haaveilen siitä, että olisi hevonen samaan tapaan kuin kuninkaallisilla, eli ei ole pakko huolehtia siitä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi opettajan ammattia verrataan jatkuvasti sairaanhoitajan ammattiin? Mitä yhteistä näissä ammateissa on?
Naisvaltaisia aloja?
Kyllä sairaanhoitajan ala on vielä paljon enemmän naisvaltaisempi kuin opettajan.
Miltä kuumat aallot ja muutenkin vaihdevuodet tuntuu? Mistä tietää, että on ne?
Alue: Aihe vapaa
Kandidaatintutkinto on alempi korkeakoulututkinto, joka on edellytyksenä ylemmälle maisterintutkinnolle.
Kaikki suomalaiset yliopistot tarjoavat sekä kandidaatin- että maisterintutkintoihin johtavia koulutuksia. Tosi isossa osassa aloja haetaan opiskelemaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoja, mutta yliopistot tarjoavat erikseen myös pelkkiä alempia ja ylempiä tutkintoja.
Tutkinnot suoritetaan aina erikseen. Yleensä maisterivaiheen opintoja saa alkaa suorittaa vasta, kun kandi on tehty, eli vaikka otat vastaan opiskelupaikan, johon sisältyy kumpikin tutkinto, sinun täytyy suorittaa ensin KAIKKI kandiopinnot, ennen kuin voit edetä maisteriin. Tämä mahdollistaa myös sen, että kun olet saanut Kandidaatintutkinnon joltain alalta, voit kääntää kelkkasi ja hakea esimerkiksi toisen alan maisteriopintoihin (siksi yliopistot tarjoavat myös pelkästään maisteriopintoja, tämä myös mahdollistaa useamman maisteritutkinnon ilman, että joudut tekemään useita kandidaatintutkintoja). Tämä mahdollistaa alanvaihdot ja erikoistumiset. (Esim. Luet teollista muotoilua kandiksi saakka, ja haet sitten palvelumuotoilun maisteriohjelmaan, koska haluat erikoistua siihen).
Jotkin koulutukset ovat niin haluttuja, että niissä ei saa "automaattisesti" oikeutta ylempään korkeakoulutukintoon, vaan kyvykkyytensä ja kertyneet taidot pitää "todistaa" uudelleen haettaessa maisteriohjelmaan. Esim. Aalto yliopiston Muodin pääaine.
Ei varmaan selventänyt yhtään.